Hyväntuulinen verho

Verho laittaa hymyilemään. Lintuset ovat jotenki niin hyväntuulisia, vaikka kankaan nimi Pakkanen onkin. Tuossa asenteessa lie oppimista minullakin. En missään määrin tunnustaudu talvi-ihmiseksi. Tai no, sisältä lämpimästä on kyllä kiva katsella lumista maisemaa, varsinkin joulunaikoihin, mutta siihen se tykkääminen taitaakin jäädä.

Edellisessä postauksessa kerroinkin, kuinka hilkulla tämän verhon saaminen oli. Löytämäni vihoviimeinen kankaan palanen oli nimittäin reilu 20 cm:ä liian lyhyt. Lyhyysongelma ratkaistiin ompelemalla alareunaan jatkopala. Onnekseni naapurissamme asuu ystävällinen ja ompelutaitoinen emäntä, joka lupasi vienosta pyynnöstäni ommella verhon. Itse en olisi uskaltanut ompeluhommiin ryhtyä, kun tiesin, ettei kangasta enää mistään saisi lisää, jos vaikka sattuisin vinoon surauttamaan. Ja kyllä muuten oiva verho naapusissa syntyikin. Kiitos vaan mainiolle naapurin "Maijalle". Jännä nähdä hyytyykö tipujen hymyt tositalven tullen.