Vauva kasvoi, tuli pikkutytön huoneen tarve. Työhuone sai siirtomääräyksen vierashuoneen yhteyteen ja pikkutytölle tehtiin tästä ihan oma huone. Hiukan tätä isommat siskot kritisoivat, he kun joutuvat jakamaan kahdestaan yhden huoneen, tosin paljon isomman sellaisen. Tilanteen pakosta kuitenkin näin, sillä kuvitelkaa nyt tilanne parivuotias ja koululaisten tussit, tilpehöörit ja erilaiset nukkumarutiinit. Toki lohdutukseksi koululaisillekin luvattiin hiukan muutoksia omaan huoneeseensa (Siitä lisää myöhemmin, kunhan sen aika tulee).
Työhuone ei kuitenkaan suoraan pikkutytön käyttöön soveltunut, sillä huone tuntui pimeältä ja kylmältä. Lähtötilanteen voit kurkata täältä. Tähän auttoi muutama litra maalia. Alun perin huoneessa ollut harmaa seinä plus pari muuta seinää saivat pintaansa hempeämpää sävyä, omenankukkaa (Tikkurila Y319). Pohjoisen puolen huoneeseen tämä sävy toi tarvittavaa lämpöä. Alkuun tosin tuntui, että nyt muuten tuli porsaanpunaista, mutta kun sain kalusteet sisään ja sopivia tekstiilejä sävyn rinnalle, alkoi huone näyttää jo oikeinkin mukavalta.
Pientä viilailua on huoneeseen vielä tulossa, mutta en malttanut olla näyttämättä jo suurinta osaa tästä muutoksesta. Yhdellä seinustalla (jonka syystä rajasin kuvien ulkopuolelle) majailee vielä lipasto ja pari muuta sälää odottamassa siirtoa muualle. Vielä kun päästäisiin pikku-uhmiksen kanssa siihen vaiheeseen, että nukahtaminen tuohon isomman tytön sänkyyn onnistuisi vaeltelematta, saisi huoneeseen lisää tilaa leikille. Pian sitäkin täytyy alkaa opettelemaan, mutta yksi askel kerrallaan.
