Nuhanenän kukkakimppu

Napsin ruohosipulipenkistä kukat pois. Olen kuullut, että näin kuuluisi tehdä, jotta sen kasvu ei kyseiseltä kasvukaudelta hiipuisi. Olihan noita kukkia aika läjä. En raaskinut heittää kauniita nupullaan olevia kukkia roskikseen, vaan kokosin ne maljakkoon (tai siis kannuun) sisälle. Pelkäsin kyllä, että kohta koko talo on yhtä sipulintuoksua täynnä. Ihme kyllä, eivät lapset eikä mieskään haistaneet mitään erikoista. Mitäpä siitä, vaikka vähän tuoksahtaisikin. Tiiä vaikka pitäisi nenäröörit vähän paremmin auki. On nimittäin nessupaketilla ollut kävijää viimeisen kahden viikon aikana aika tiuhaan. Mikä lie sitkeä kevätflunssa. Sama flunssa se on muuten lapsilla ja miehelläkin ollut. Ehkä ne ei siksi haistaneetkaan mitään. Että sorkke vaan muut nuhattomat kanssaeläjät, jos tavatessamme perhe ruohosipulinen vähän lemuaa.

Talo maalissa

Yllättävän iso projekti tuo talon maalaus. Mies sen kokonaisuudessaan on yksinään sutinut. Itse katselin sitä telineillä kiikkumista tyytyväisenä sivusta ja yritin muistaa pitää lapset loitolla vastamaalatuista seinistä. Suurin osa maalauksesta tehtiin heinäkuun sateiden välissä ja viimeiset seinät tässä juuri ennen ensimmäisten pakkasten saapumista, hieman riskillä syyskosteutta uhmaten. Asuinalueemme kaava määritteli värivalinnan sinisten ja viileiden harmaiden sävyjen joukosta. Itse valitsimme sävyn annetun värikartan ulkopuolelta, mutta kuitenkin hyvin läheltä toivottuja sävyjä. Sävy on Tikkurilan puutalot-värikartasta, 570X. Halusimme harmaan, joka ei taittaisi kovin voimakkaasti siniseen. Tämä sävy onkin enemmän ruskeaan taittava, lämmin harmaa. On kuitenkin ollut mielenkiintoista seurata, miten sävy hieman vaihtelee aina vallitsevan valon mukaan. Esimerkiksi suorassa syysauringossa väri on jopa hieman vihertävä, niinkuin kuvistakin voi huomata.

Osa kuvista on otettu jo kesällä ja nuo kesän "ruukkukukkani" alkavat todellisuudessa olla jo hiukan kärsineen näköisiä. Yllättävän hyvin kyllä kestivätkin koko kesän ja nyt pitkälle syksyynkin ihan nätteinä. En ole raskinut niitä vielä pois heittää ja mietinkin, että siirtäisin tuon monivuotisen mehikasvin (en muista enää tarkkaa nimeä) vielä johonkin talvehtimaan. Nämä kuivan maan kasvit ovat olleet loistava valinta tällaiselle huolettomalle puutarhurille.

Nyt täällä paistaa aurinko ja maassa kimaltelee vielä aamuinen kuura. En yhtään odota talven tuloa, mutta kieltämättä nämä aurinkoiset pakkasaamut ovat kyllä kauniita.

Kirpakkaa syyspäivää! 

Kasvaa...

Se on salaattia! Viljelylaatikot saivat täytteekseen erilaisia nopeakasvuisia salaatteja. Rapeaa salaattia, itämaista salaattisekoitusta, rucolaa ja vesikrassia. Itämainen salaattisekoitus on tuo oikein paksu tupas. Tulikohan kylvettyä liian tiuhaan...en arvannut, että minussa piilee tällainen puutarhuri. ;) Olen onneton kastelija. Salaattien onneksi luonto on hoitanut kastelupuolen. Rucola ja vesikrassi ovat vasta aivan alulla ja näyttävät vähän kituliaammilta. Joka päivä käyn ihmettelemässä, että ovat vielä hengissä. Ei mulla muuta, onnistumisen iloa vain!

Vuokko ja moni muu

Jo on pihassamme muutakin kuin laakea nurmikenttä. Loivassa kaaressa tontin reunaa mukaillen seisovat nyt Vuokko ja venäläinen kaverinsa Moskovan päärynäomena sekä yksi punaluumu Kuokkala. Ihan ummikkona olimme puita valikoimassa ja sesonkiin nähden hiukan liian myöhäänkin, sillä tutuimmat omenapuulajikkeet olivat jo myyty loppuun. Katsotaan, miten näiden tovereiden käy. Valitsimme lajikkeet, joissa olisi tarpeeksi suurikokoiset hedelmät soseomenaksi, mutta kuitenkin sen verran makeat, että kelpaisivat myös siltään syötäviksi.

Toiseen päätyyn tonttiamme istutimme kolme mustaherukka Heddaa ja yhden perheherukan. Veimme näistäkin puljun viimeiset taimet. Alkuperäinen tarkoitus oli ottaa pelkkää mustaherukkaa, mutta niitä ei ollut kuin nuo kolme, niinpä ihan huvikseen nappasimme mukaan tuon perhepensaan, jossa on samassa puna-, viher- ja mustaherukka.

Samaan syssyyn sain myös vihdoin pari viljelylaatikkoa. Näistä haaveilin jo viime syksynä, kun ruohosipulini oli viettänyt koko kesän ruukussa. No, hyvinhän tuo siinä myös talvehti. Näköjään sitä tulostakin syntyy, kun aikansa puhuu ja kaivaa mallikuvat netistä. Armaani nikkaroi laatikot tai paremminkin kehät raakalaudasta ja käsitteli ne pariin kertaan Osmo Colorin EcoGarden öljyllä. Nyt on ruohosipulilla leveät oltavat. Vielä odottelee hän kavereita rinnalleen. Vieläköhän salaatti ehtisi tälle kesälle kasvaa?

Huomasitteko muuten, mikä on seuraava proggiksemme? Suditaan, suditaan ja toivotaan poutasäätä. Ei ainakaan enää tämän päivän kaltaisia rankkoja ukkoskuuroja, jotka huuhtelevat vastamaalatut maalit alas. Onneksi ei ollut isosta alasta kyse. 

Pellosta viheriöksi, näin se tehtiin

Lähtötilanne: Meidän pihan teko alkoi oikeastaan jo aivan rakentamisen alkumetreillä, sillä mm. routaeristykset laatoitettaville alueille sekä tontin kaadot ym. muotoiltiin kutakuinkin kohilleen jo perustusvaiheessa. Talo on rakennettu vanhalle pellolle, jonka maa-aines on valmiiksi jopa niin hyvää, että osa rakentajista on kylvänyt nurmikon suoraan tälle mullalle. Meillä kyti koko rakentamisajan mielessä haave, että jospa saisimme ( lue: raaskisimme) toteuttaa nurmialueet siirtonurmikolla ja näin sitten teimmekin. Parhaimman lopputuloksen saamiseksi, yritimme myös tehdä pohjatyöt mahdollisimman hyvin. Joku ehkä muistaakin, kuinka viime kesänä myrkytimme koko pihan pariin otteeseen, että saimme kaikista ilkikurisimmat rikkakasvit karkotettua tontiltamme. Viimeisiä paholaisia nyhdimme vielä muutaman juurineen ennen tämän kesän pihaoperaatiota.

Ja näin kaikki alkoi...

1. Eräs ystävällinen mansikanviljelijä pyörähti traktorillaan jyrsimässä "pellon" kauttaaltaan n. 20 cm:n syvyydeltä kuohkeammaksi. Ensimmäinen kuorma multaa saapui pihaan.

2. Laatoitettavat sora-alueet mitattiin, merkattiin ja tasoitettiin valmiiksi. Ja toki jossain välissä laskettiin, kuinka paljon laattaa menisi, kysyttiin tarjousta ja tehtiin laattatilaus.

3. Valkeni maanantaiaamu ja työntäyteinen viikkomme alkoi. Hiekkalasti, kaivuri ja toinen multakuorma saapuivat aamuvarhaisella. Kaivurin koura tarttui ensimmäisenä hiekkakasaan ja samaan syssyyn kaivurin levitellessä asennushiekkaa laatoitettaville alueille, aloitettiin pohjien tasaus. Kaivuri jatkoi hiekan levittelyn jälkeen mullan levittelyllä ja viimeisteli samalla pihan kaadot ja muokkasi ojat. Jossain välissä saimme vielä kolmannen kuorman multaa pihaan. Illan päätteeksi istutettiin vielä yhdelle rajalle pensasaidan taimet naapureiden kanssa yhteistuumin. Tähän valitsimme nopeasti kasvavan isotuomipihlajan ja sen haaroitettuja aitataimia.

4. Ja kas näin on laatoitus tehty ja multa laatan reunaa vasten, jotta nurmi saadaan siististi puskuun laattaa vasten. Yhden laatan levyiset rivistöt tulivat kiertämään koko talon seinien ja terassin vierukset (miinus asfaltoitu etupiha) ja leveämmät (120-150 cm) laatta-alueet kulkureitelle talon molempiin päihin. Jos totta puhutaan, niin laatat asennettiin todella kiireellä ja paikat, jossa laattaa joudutaan leikkaamaan, jätettiin tässä vaiheessa tekemättä. Viimeistelytöitä siis vielä odottamassa. Laattoina käytimme Lakan 30x30 betonilaattaa.

5. Seuraavaksi käytiin jälleen nurmikon pohjien kimppuun. Tämä vaihe oli varmasti tuskallisin, sillä harattavaa, isompien kivien ja juurikeppien keräämistä riitti. Pikku-Justiinattaret eivät tätä hommaa kovin kauaa jaksaneet, mutta halusivat ehdottomasti kokeilla hommaa.

Multa tuli eräältä maatilalta, kompostoitua multaa, hevosenkikkaretta ja sen sellaista tiedättehän. Ei mitään tasalaatuista siis, niinkuin parhaimmat kekkilät sun muut, mutta todella ravinteikasta kuitenkin. Pahaksi onneksemme multa vain pääsi paikoitellen tiivistymään todella kovaksi kerrokseksi ennen harauksen aloitusta. Olikohan keskiviikkoilta, kun mies sitä haravalla hakatessa hikoili muutaman tuskan hikikarpalon kiireen painaessa niskassa, nurmikko kun oli tilattu perjantaille. Epätoivoiset ajatukset siinä jo alkoivat olla ja pohdimme jo, josko joutuisimme nurmikon toimituksen vielä siirtämään. Lopulta päädyimme kuitenkin vielä vuokraamaan puutarhajyrsimen, jotta saisimme kovimmatkin paikat möyhittyä. Ja johan se sitten onnistuikin hiukan helpommin. Harauksen yhteydessä levitettiin myös kalkki mullan sekaan. Sitten vielä jyräys ja satunnaisten painanteiden tasoitus. Yön tunneillehan se useampana iltana meni, mutta pohjat olivat ajallaan valmiit.

6. Sovitusti perjantaiaamuna varhain saapui kuorma siistejä rullia nurmikkomattoa tien varteen. Olimme pyytäneet reippaita talkoolaisia saapumaan heti aamusta paikalle, sillä päivä oli helteinen ja nurmikko olisi hyvä saada asennettua jo toimituspäivänä. Nurmikon meille toimitti Siirtonurmikkotuotanto Viitanen Oy Lounais-Suomesta Vampulasta. Nurmikkomatot olivat tasalaatuisia ja asennustyö kävi joutuin viiden käsiparin voimin. Käytännössä kaksi henkilöä kärräsi rullia tien varresta ja kolme käsiparia levitti ja asensi matot paikoilleen. Nurmimatot asennettiin "tiililadonnalla" ohjeiden mukaan piikkiharavaa apuna käyttäen kiinni toisiinsa. Reunojen tiiveys tarkistettiin käsin. Veimme nurmikon ojien pohjalle asti, joten rinnekohdissa nurmikko myös "naulattiin" puutikuilla kiinni alustaansa. Valmiin nurmialueen kastelu aloitettiin välittömästi, joten yksi työmyyrä sai välillä siirtyä kasteluhommiin. Tällä tavoin koko nurmikon (625 m²) asennukseen kului aikaa reilu 10 tuntia kahvi- ja ruokatauot mukaan lukien. Tämän jälkeen nurmikko vielä jyrättiin kevyesti päältä ja kastelua jatkettiin pitkälle iltaan. Onnistunut päivä ja siisti lopputulos! Suuri kiitos ahkerille asentajille!

Seuraavat kolme viikkoa lauloi sitten sadettimet todella ahkerasti. Reilun viikon ajan kastelimme nurmikkoa todella runsaasti ja sen jälkeen, kun juurtuminen oli jo hyvässä vauhdissa hiukan vähemmän, mutta edelleen siten, että nurmikko ei missään vaiheessa päässyt kuivumaan. Niinkuin hyvin vielä muistatte, heinäkuu ja elokuun ensimmäinenkin viikko olivat todella helteisiä. Tälle alueelle vettä saatiin taivaalta tuona kolmen viikon aikana ehkä kahdesti sen verran, että niinä päivinä ei kastelua tarvinnut miettiä. En edes uskalla ajatella, kuinka paljon vettä tuonne pihalle on kulunut. Vesilaskuhan sen sitten kuitenkin kertoo. :-/ Pääasia, että nurmikko näyttää juurtuneen kunnolla ja voi muutoinkin hyvin. Hiukan jännittää, miten loppujen lopuksi tässä onnistuimme. Ensi kesänä sen sitten varmasti näemme.

Tästä eteenpäin nurmikkoa tulee hoitaa kuten mitä tahansa muutakin nurmikkoa. Moneen otteeseen on nurmikkoa saanut jo leikatakin. Ensimmäisen kerran nurmikko leikattiin, kun se oli noin 10 cm korkeaa. Pituuden pidimme silti aika korkeana, ettei kosteus niin helposti haihtuisi. Nyt nurmikkoa on kuitenkin leikattu jo normaalisti 1-2 kertaa viikossa ja sen pituus on vähennetty pikkuhiljaa normaaliin n. 4 cm:n mittaan.

Seuraavaksi voikin pohtia istutuksia. Haaveissa olisi saada syksyn aikana ainakin omenapuut ja marjapensaat laitettua. Mikään kukkaihminen tai viherpeukalo en koskaan ole ollut, joten suuria istutusalueita ei pihallamme varmasti tulla näkemään. Jotain kuitenkin pitäisi keksiä ainakin tien puolelle näkösuojaa hiukan tuomaan ja muutoinkin pihaa elävöittämään. Katsotaan, mitä tässä keksitään. Hätä ei ole muulla kuin ruohosipulilla päästä tuolta oven pielen ruukusta oikeaan maahan.