YKSI LUKU ON PÄÄTTYNYT

Vuosi on vaihtunut uuteen. En voi sanoa, että viime vuosi olisi päästänyt helpolla. Ylämäkiä, mutta myös sujuvia alamäkiä. Vuoteen mahtui mm. tulevaisuuden pähkäilyä, totuttelua terveyden kanssa tasapainoiluun, loputtomalta tuntuva runsasluminen talvi, opiskelupaikan hakeminen, murtumia kolmella perheen jäsenellä (minä mukaan lukien), miehen uusi työpaikka, ihanan lämmin kesä ja useat lomareissut, syksyllä nuorimmaisen päivähoidon aloittaminen ja omat alkaneet graafisen alan opintoni, niistä innostuminen ja onnistumiset ja juuri vietetty leppoisa joulu. 

Bonuksena kerrottakoon, että olen tässä hiljaisuudessa kasvatellut myös pientä ihmettä sisälläni, mikä omalta osaltaan on tuonut tähän toiseen vuoden puolikkaaseen omat haasteensa pahoinvointeineen ja muine vaivoineen, mutta myös ilon ja odotuksen tulevasta maaliskuun vauvasta.

Kaikkinensa on viime vuoden runsaat kuviot näkyneet selvästi myös täällä blogin puolella ja saaneet minut moneen kertaan pohtimaan tämän lopettamista. Nyt näin uuden vuoden alkajaisiksi tuntuu, että on aika tehdä ratkaisu ja päättää tämä luku elämässäni. Ei siksi, etten tästä kaikesta tykkäisi, vaan yksinkertaisesti siitä syystä, että tässä elämäntilanteessa minulla ei vain riitä aikaa niin paljon blogille, kuin haluaisin. Samalla olen myös huomannut, että tarvitsen arkeeni enemmän ns. tyhjiä hetkiä palautumiseen, jotta kroppani ja pää ei lähde ylikierroksille. On siis karsittava elämästä jotain saadakseen tilalle aikaa kaikelle sille muulle, mille nyt sitä ei ole riittänyt. Ehkä tartun taas useammin neulomisen tai ompelukoneen kimppuun tai luen enemmän tai ihan vain keskityn elämään kulloisessakin hetkessä paremmin, ilman taustalla jyskyttävää ajatusta postausaiheista. Enemmän tilaa olla vain, keskittyä tulevaan uuteen pieneen ja koko perheeseen, omiin juttuihin sekä hyvinvointiin. Siinä tavoitetta tälle vuodelle. 

Reilu kuusi vuotta blogia tuntuu pitkältä ajalta. Ei ihme, että tässä ollaan hieman haikeissakin tunnelmissa. Uskon silti, että päätös on oikea tähän saumaan. Koskaan ei tiedä, mitä tulevaisuudessa tapahtuu tai olenko joskus aloittamassa jotain uutta bloggauksen tai muun aiheen saralla, mutta nyt juuri tuntuu hyvälle näin. Ihan täysin en somesta katoa, vaan edelleen minut löytää instagramin puolelta tutulla nimimerkillä: @punahallakko. Moikataan siellä! 

Kiitän teitä kaikkia mukana kulkeneita mielenkiinnostanne ja seurastanne näinä vuosina. Ilman teitä ei tämäkään tarina olisi jatkunut näinkään kauaa. Olkoon elonne lempeää ja sopivasti haasteellista, ihanaa alkanutta vuotta 2019!

ELÄMÄN VUORISTORADALLA

Olohuone just nyt. Hiukan keveämpää kesäilmettä. Mutta mitä ihmettä tapahtui? Reilu pari kuukautta hurahti edellisestä kerrasta. Ei ollenkaan ollut suunnitelmissa pitää näin pitkää paussia, mutta niin vain elämä ja sen käänteet imaisivat tämän bloggaajan huomion sen verran tiiviisti, ettei virtaa tänne ole riittänyt. Mielessä olen kyllä monet kerrat pyöritellyt "pitäisi, voisi, ehkä nyt"-ajatuksia moneenkin kertaan, mutta se lopullinen inspis tarttua kameraan ja tuottaa järkevää tekstiä on jostain syystä ollut hiukan hukassa. Mutta hei, nyt olen täällä ja toivon, että inspis tästä taas nousee. Toki kesällä tahti saattaa olla verkkaisempi, sillä aurinko, kesämenot ja muut nyt vain vetävät enemmän puoleensa. Mutta kerrataanpa ensin hieman pikakelauksella, mitä tähän pariin kuukauteen onkaan mahtunut.

Pääsiäisen jälkeen kävimme pidennetyn viikonlopun Iso-Syötteellä mökkeilemässä ystäväperheen kanssa. Laskettelua, parit synttärit ja rentoa seuraa. Ihana loman jatke heti pääsiäisen jälkeen.

Tämän jälkeen pompattiin kirjaimellisesti arkeen. Perheen mies aloitti uuden työn, joka luonnollisesti laittaa hetkeksi ajatukset ja arkijärjestelyt uuteen kuosiin. Vaikka muutos onkin pääasiassa positiivinen, vaatii se meiltä kaikilta totuttelua, työhön kun kuuluu säännöllisesti myös reissupäiviä. 

Tähän samaan saumaan sattui myös ikävä tapaturma, kun yksi tytöistämme täräytti kiipeilyleikeissä jalkapöytäänsä pienen murtuman. Pari viikkoa siinä sai vahtia, että tyttö malttaisi olla varaamatta jalalle ja muistaisi käyttää lääkärin määräämiä keppejä. Pitkät päivät liikkumaan tottuneelle koululaiselle. Hyppykieltoa jatkui tosin tuon jälkeen vielä pidempään, mutta siinä vaiheessa vain toivoin, että jospa jalka kuitenkin jo kestäisi.

Tuntuu hurjalta näin jälkikäteen ajatella menneitä viikkoja tuon jälkeen aina tähän päivään asti, sillä niihin mahtui niin paljon kaikkea. Aikamoista vuoristorataa ollaan saatu ajella. Vauhti jatkui yhtä lennokkaana. Sairastimme nuorimman kanssa angiinan, joka minulla oli nielussa ja pienellä peppuiholla. Heti noista toivuttua nuorimmaisen kevään ensipomput trampoliinilla johtivat jalan loukkaantumiseen. Alkuun loukkaantumista luultiin lääkärienkin toimesta harmittomaksi, mutta viikon kipuilun jälkeen todettiinkin tarkempien tutkimusten seurauksena sääriluun murtumaksi. Kun kolmevuotiaalle laitetaan koko jalan kipsi kolmeksi viikoksi, tietää se aikamoista painonnostoa huoltajille. Sattuipa samaan aikaan myös taloon saapumaan pieni mahatautipeikko, joka onneksemme jäi yhteen ja pariin lievään tapaukseen, mutta tiiätte ne kauhuskenaariot, mitä tuolloin päässä liikkui. Nyt viikko kipsin poiston jälkeen askeleet ovat edelleen kovin harvinaisia ja horjuvia, mutta päivä toisensa jälkeen aina eteenpäin mennään.

Sovitaan, että epäonnet olivat nyt hetkeksi tuossa ja keskitytään iloisiin ja onnellisiin puoliin. Toukokuuhun mahtui nimittäin myös kaikesta huolimatta monta ihanaa asiaa. Alkuvuoden pohdintojen tuloksena hain opiskelupaikkaa ja toukokuun alussa kävinkin pääsykokeissa. Pääsykokeista jäi ihan hyvä fiilis, mutta tuloksia vielä jännätään, joten tämän enempää en tässä vaiheessa vielä paljasta.

Lisäksi toukokuussa juhlittiin vanhimman tytön synttäreitä ja tehtiin pari kivaa reissua. Äitienpäiväviikonloppua vietettiin vanhempieni luona kesän ensimmäisistä lämpimistä päivistä nauttien. Kuun lopussa pääsin todella odotetulle viikonloppulomalle ystävän seurassa. Nautin kauniista Porvoosta ja auringosta, hitaista kahvihetkistä, pienistä ostoksista ja siitä tunteesta, että sain olla vain. Ilman näitä ja paria muuta mukavaa hengähdyshetkeä olisi viimeiset pari kuukautta näyttäneet aika mahdottomilta. Sanonta "sateen jälkeen paistaa aina aurinko"  taitaa todella pitää paikkansa.

Kesäkuu on alkanut koululaisten lomatunnelmilla ja puutarhatöillä. Kyllä! Pihalla vihertää vihdoin jotain uutta, mutta niistä lisää myöhemmin. Nyt toivotaan, että alkukesän ihana lämpö ja aurinkoiset säät jatkuvat, kaikin puolin. Ja sadetta vain puutarhaan. 

PARANTAVA SMOOTHIE

Mango-banaani-avokado-appelsiini-AB-jogurtti-hunajasmoothie. Vitamiineja ja maitohappobakteereja, tarpeellisia just nyt ja muulloinkin. Jos oikein olisin ollut trendikäs, niin mukaan olisi pitänyt lisätä inkivääriä, mutta sitä ei sattunut olemaan käsillä. Enkä kyllä ole inkivääriä vielä rohjennut tuoreeltaan testaamaankaan, vaikka monet hehkuttavat sen olevan hyvä flunssalääke. Niinhän siinä nimittäin kävi, että flunssa iski myös minuun ja tietenkin siinä vaiheessa, kun muut alkoivat jo parantumaan. Tässä ollaan saatu siis jatkaa mökkihöperöitymistä tälläkin viikolla. Yli viikkoon en ole käynyt kotoa postilaatikkoa pidemmällä ja sen kyllä huomaa, habituksesta ja hermoista. Onneksi pari päivää ovat olleet jo parempia ja olen jaksanut tehdä jotain muutakin kuin vain maata. Ehkä teen vielä toisen smoothiesatsin, kun ei tuo oikeasti vielä parantanut, varsinkaan, kun sen seurana vetelee lakuja ja mustikkapiirakkaa. Olen selkeä tunnesyöjä; herkkuja kurjaan oloon, herkkuja iloon ja herkkuja muuten vaan. Oli tuo smoothiekin kyllä herkkua. Jatkossa siis enemmän sitä ja vähemmän lakuja. Aurinkoa viikkoonne!

AJATUKSIA BLOGGAAMISESTA

Nyt kun vuoden vaihtuminen on saatu ajatuksen tasolla taputeltua, voidaan palata taas normaaliin arkeen, myös täällä blogin puolella. Kiitos muuten älyttömästi kaikista eri kanavissa ja yksityisestikin saamistani kommenteista ja tykkäyksistä edelliseen postaukseen liittyen. Jännitin hiukan, millaisen vastaanoton henkilökohtaisempi kirjoitus saa aikaan, mutta turhaan. Ilmeisesti tykkäsitte. Ehkä rohkenen myös jatkossa avata hiukan henkilökohtaisempia aiheita täällä.

Olen huomannut, että yleisesti ottaen blogeilta toivotaan nykyään enemmän sisällöllisempää tekstiä, vaikka samaan aikaan myös kommentoinnin raadollisuus on nostanut blogimaailmassa päätään. Siksi on usein helpompi pysytellä ns. turvallisilla juttualueilla ja jättää omat syvällisemmät ajatukset ja mielipiteet minimiin. Toisaalta tykkään itsekin lukea sellaisia blogeja, missä kirjoittaja avaa hiukan omaa elämäänsä, eikä pelkästään esittele uusia sisustusostoksiaan. Samaan hengenvetoon voin kuitenkin todeta, ettei minusta ole mielipiteineni toitottamaan maailmaa parantavia asioita tai käymään kovinkaan syvällisiä pohdintoja täällä blogin puolella, mutta jos nyt sitä ihan tavallista elämää edes enemmän. En myöskään koe olevani kirjoittajana mitenkään erityisen taitava, niin väärinymmärretyksi tulemisen pelossa jätän vakavammat aiheet muiden taitavampien käsiteltäviksi.

Toisaalta olen tässä miettinyt, pitäisikö keskittyä vain enemmän kuvalliseen tuotantoon ja jättää tekstit vähemmälle. En tiedä, tulisiko tällä tavoin julkaistua useammin. Ehkä ei, sillä oman aikansa pelkkä kuvaaminenkin ottaa. Että tuliko tästä nyt sen selkeämpää, mihin tässä ollaan tämän blogin suhteen menossa. :D Lienee parasta mennä tässäkin asiassa sen mukaan, miltä itsestä parhaimmalta juuri sillä hetkellä tuntuu ja miten aika antaa myöten. Kuulisin mielelläni, mikä teidät saa tulemaan tänne ja mitä toivoisitte jatkossa löytävänne blogistani? Tosiasiahan on, että vaikka teenkin tätä enimmäkseen ihan omista itsekkäistä syistä, mielenvirkistykseksi ja harrastukseksi, olette te lukijat tärkeitä ja toivon teidänkin saavan täältä iloa ja inspiraatiota elämäänne.

Kuvien kukista sen verran, että ovat nyt olleet ilonamme parisen viikkoa ja vielä nuupahtamisen kynnykselläkin noin katseenkestäviä. Joulun jälkeen poistin kimpusta kuivahtaneet kukat ja muuten olen vain silloin tällöin vaihtanut veden ja leikellyt tuoreet imupinnat. Tällaisia pitkään kestäviä kukkiahan raaskisi ostaa useamminkin. Kaunista tulevaa viikkoa teille! Täällä Savossa nähtiin tänään vihdoin aurinko yli kuukauden kestäneen auringottoman jakson jälkeen. Vielä en puhu keväästä, sinne on liian pitkä aika, mutta lisääntynyt valo on kyllä tervetullutta.

UUDEN VUODEN ALKU

Uuden vuoden ensimmäinen postaus on jotenkin hankala. Tuntuu, että pitäisi olla kalenteri valmiina täytettynä tulevan vuoden suunnitelmilla, odotettavana ihana lomamatka tai uusia tuulia työrintamalla. Tai vähintäänkin luvata syödä terveellisemmin, liikkua enemmän ja olla muutenkin parempi ihminen. Ei ole. Sen sijaan on samat "mikä minusta tulee isona"-pohdinnat, pari muutakin kysymysmerkkiä ja ihan tavallinen arki. Uusi kalenterikin muuten puuttuu vielä. Liikunnan saralla lupaan kuitenkin petrata sen verran, että käytän mieheltä saamani lahjakortin kymmenen tuntia pilatesta tai ilmajoogaa ja ehkä viihdyn pakkaskelissä pidempään ulkona uuden lämpimän talvitakin myötä. En koe, että minulla olisi kovin epäterveelliset elämäntavat eli mitään suurempaa muutosta sen suhteen ei ole tulossa ja aion kyllä syödä pari palaa suklaata joka päivä, niinkuin tähänkin asti.

Hetken ahdisti, mutta sitten päätin unohtaa ulkopuolelta tulevat (ehkä sosiaalisesta mediasta kumpuavat) ja itse keksimäni paineet ja elää vain sen mukaan, mitä elämä tuo. En tahdo ajatella, että ihmisen hyvyyden mittarina toimisi se, kuinka paljon minäkin vuonna saa asioita aikaan. Tottakai minullakin on haaveita, joita kohti toivon pääseväni, mutta pessimisti minussa ei uskalla huudella niitä kaikelle kansalle. :D Toivon, että vuosi tarjoilee siis minulle ja sinulle paljon rakkautta, iloa, valoa, terveyttä, sujuvaa arkea ja sopivasti juhlaa, uskoa huomiseen ja rauhallista mieltä, mutta ennen kaikkea toivon, että osaisimme olla armollisempia itsellemme ja toisillemme.

*** Lempeää uutta vuotta 2018 ***

MARRASKUUSSA

Marraskuu on mun kuukausi. En muistaakseni ole koskaan kärsinyt tästä pimeästä vuodenajasta tai kokenut, että olisin jotenkin normaalia väsyneempi. Ehkä sain tämän jo syntymälahjana, marraskuun lapsi kun olen. Pahempia minulle ovat loputtomat talvikuukaudet tammikuusta huhtikuuhun. Tämä kuu oli aika rauhallinen, johtuen ehkä kohtuu pitkästä flunssajaksosta, mikä on pitänyt meidät enimmäkseen kotosalla ja sisätiloissa. Silti on ehditty. Olen/olemme...

- Viettänyt syntymäpäivää.
- Ostanut itselleni synttärilahjaksi maailman parhaita macaroneja. (Kiitos Kakkutaide)
- Käynyt "treffeillä" mieheni kanssa.
- Juhlineet myös keskimmäisen tyttömme synttäreitä.
- ...ja isiä.
- Ihastellut harmauteen kietoutunutta luontoa ja hentoa lumikerrosta. Kyllä marraskuussakin on värejä, ihanan sammuneita.
- Käynyt kylpylässä (lastenvahtina).
- Heittänyt kolme kuollutta viherkasvia pois.
- Askarrellut havukransseja ja muita pienempiä havukoristeita.
- Ottanut joulukorttikuvia hurjan määrän ja tuskaillut lopullisen valinnan kanssa.
- Kuunnellut joululauluja.
- Saaneet ystäväperheen yökylään.
- Hankkinut ensimmäiset joululahjat.
- Somistanut joulua kotiin.
- Tuskastunut flunssaan. Lokakuussa alkanut lievä flunssa jatkui ja jatkuu edelleen.
- Miettinyt tietoisesti vähemmän työttömyyttä, töitä, tulevaisuutta.
- Käynyt hieronnassa.
- Istunut iltaa naisten kesken askarrellen.
- ja aamua naisten ja lasten seurassa.
- Neulonut ihan vähän villasukkaa.
- Toteuttanut lapsille joulukalenterin.
- Syönyt liikaa suklaata (talvisuukkoja, joulusuklaata, piparisuklaata, konvehteja...).

Tänään pääsen vielä viettämään iltaa ihanien ystävien seuraan, ei huono päätös tällä marraskuulle. Joulukuulta toivoisin terveempää ja pirteämpää arkea ja juhlaa. Ihana odottaa joulua!

LOMAN JÄLKEEN

Syysloma oli ja meni. Aloitimme loman parin päivän mökkireissulla. Vähän uintia ja ulkoilua ja paljon ihan vain oleilua. Loppuloma oltiinkin sitten pääasiassa kotosalla, sillä flunssaa pukkasi parille lomalaiselle niin, että oli parempi ottaa iisisti. En sitten tiedä, oliko ikkunoiden pesu varsinaisesti kovinkaan iisiä puuhaa flunssaiselle, mutta niin vain mies nenän niiston lomassa urakoi kaikki ikkunat puhtaiksi. Tuo olikin ehkä itselleni loman paras saldo, sillä sen verran kauan on hommaa kartettu, että voi sanoa, että eron kyllä näin pesun jälkeen huomaa. Lapset tosin varmasti vastaisivat keilauksen ja sen jälkeisten jättijätskiannosten olleen lomassa parasta ja mies taas hirvenmetsästyksen aloituksen. Joka tapauksessa voinee todeta, että loma oli tervetullut tähän saumaan ja kaikki saivat kokea jotain mieluista. Epämieluisat flunssat ja muut jääköön sivuseikoiksi.

Tänään ollaankin jo päästy takaisin arkeen. Aamu alkoi yhden lapsen hammaslääkärikäynnillä ja aurinkoisessa säässä ulkoilulla. Pyykkikone laulaa, varastosta on kaiveltu esiin toppavaatteita, pihan vähäiset lehdet odottaa haravaa ja autot talvirenkaita. Talvea (ja joululomaa) kohti mennään. Mukavaa syyslomaa teille, joilla se on vielä meneillään. 

SYKSYN VÄRIT JA KUULUMISIA

Heipparallaa...niin vain hurahti pari viikkoa edellisestä kerrasta. Syyskuu ohitettu. Tällä kertaa ihan vain kuulumisia.

Kuun lopulla juhlimme niin kovin tärkeitä 3-vuotissynttäreitä ja siinä sivussa hiukan perheen miestäkin. Hoitovapaat on siis minun osaltani nyt virallisesti pidetty, vaikka vielä täällä on arki jatkunutkin samaa rataa. Syyskuun suotuisat tuulet eivät olleet tarpeeksi voimakkaita vaan lähinnä riepottelivat ajatuksia tulevaisuuden suhteen suuntaan ja toiseen. Takana on tämän lisäksi pikkuisen sairasteluja ja huonosti nukuttuja öitä, joten siinäkin syytä blogihiljaisuuteen. Illan tahmaisista ajatuksista ei enää kovin kummoista tänne irtoa. 

Eiköhän tästä taas ala ajatukset kirkastumaan, kun useampi yö on mennyt paremmilla unilla ja päälle yrittänyt flunssakin jäi tällä kertaa vaisuksi. Ensi viikolla vietetäänkin jo syyslomaa ja pääsemme hetkeksi irti normaaliarjesta. Ja hei, lokakuu tuo jo pikkuisen mukanaan j-alkuisia tuulahduksia, kertovat ainakin suklaahyllyjen kaupoissa lisääntyneen. ;)

LEMPEÄMPI SYKSY

Syksyn synkeyden torjunta aloitettu! Elokuun lopussa pohdin keinoja, miten selvitä syksystä synkistelemättä ja kyllä noita on jo tarvittukin. Toivottavasti saamme vielä nauttia aurinkoisistakin syyspäivistä, vaikkakin olen saanut myös huomata, miten harmaatkin päivät muuttuvat valoisammiksi, kun illan on saanut viettää hyvien ystävien seurasta. Viime viikonloppuna otin myös irtioton arjesta ja vietin antoisat pari lomapäivää Helsingissä. Koko viikonloppu oli harmaa ja enemmän ja vähemmän sateinen, mutta hyvässä seurassa ja mieluisten asioiden äärellä ei suurempikaan sade, rikkinäinen sateenvarjo tai rakot varpaissa päässeet latistamaan tunnelmaa. Reissun päätarkoitus oli katsastaa Helsingin Design Market ja useampi tunti siellä tungoksessa vierähtikin. Tuliaiset tuolta jäivät kuitenkin aika pieniksi, sillä enpä arvannut varustautua paksummalla lompakolla ja pakettiautolla. ;) Joka tapauksessa reissu tarjoili sopivasti inspiraatiota ja uusia haaveita ja ennen kaikkea vaihtelua peruskauraan.

Viikonlopun jälkeen on taas palattu tuttuun arkeen ja piristetty päiviä kynttilöillä ja omenapaistoksella. Uutta harrastusta vielä kaipailen tälle syksylle, mutta senkin suhteen taidan olla jo hajuilla, mikä se voisi olla. Hiukan muuten huvittaa nämä tämänkertaiset kuvat. Totuushan nimittäin on, että pikkulapsen kanssa ei tällaiset stailatut asetelmat kovin kauaa pysy aloillaan. Mukavaa vaihtelua minulle kuvaukseen. Viimeinen kuva muuten liittyy vahvasti seuraavaan aiheeseen. Palataan siis pian! 

KESÄN KUKKIA JA RAPARPERIA

Kesä vie mennessään.

Paljon enemmän...

"mitä tehtäis?" -kysymyksiä.
likaisia varpaita.
jätskiin tahriintuneita vaatteita.
ruokahuoltoa.
pihatöitä.

Ja niin paljon mukavampaa...

lähteä ex temporee miehen työreissun siivellä pienelle retkelle Savonlinnaan.
viettää muutama päivä mummolan kukkivalla pihamaalla.
saada syliin vajaan viikon ikäinen pienokainen.
leipoa ensimmäinen raparperipiirakka.
juhlia ystävän kihlajaisia.
syödä jätskiä.
antaa auringon sulattaa talven kooma.

Niin paljon enemmän tehtävää ja elettävää, kun on kesä.

Blogi jää valitettavasti tässä tilanteessa vähän paitsioon. Yritän ottaa rennosti ja olla ressaamatta. Tehdä tätä silloin, kun siltä tuntuu ja ajatus kulkee. Kirjoittaminen kun tahtoo jäädä aina iltamyöhään. Onneksi tässä samalla voi ihmetellä yön valoisuutta ja iltaruskon värjäämiä vaaleanpunaisia pilviä.

HERÄTEOSTOKSEN LYHYT OPPIMÄÄRÄ

Mainitsin taulupostauksen yhteydessä olevani varsinainen jahkaaja, mitä ostamiseen tulee. Harvoin sorrun heräteostoksiin, varsinkaan jos kyse on, sanotaan nyt vaikka, yli 20 euron tuotteesta. Mutta...joskus sopivassa mielenhäiriössä tällainenkin erhe on päässyt käymään ja sekös myöhemmin harmittaa. Onneksi tapauksia ei ole kovin montaa, sillä juuri nämä virheostokset ovat saaneet minut ehkä liiankin harkitsevaksi. Toisinaan käykin sitten niin, että jahkaan liian kauan ja lopulta hukkaan koko tilaisuuden ostoksen tekemiseen. Riski on suuri esimerkiksi vaatekaupoilla, kun itselleni sopivat koot ovatkin ehtineet jo loppua siinä vaiheessa, kun minä olen valmis hankinnan tekemään. Säästöähän tämäkin tietysti on. ;)

Kuvissa näkyvää verhoa voisi kutsua heräteostokseksi. Olin toki tuolloin haeskellut uutta verhoa tuoreen kodin olohuoneeseen, mutta itsekin yllätyin, kun päädyin tämän kankaan kanssa kassalle. Enhän oikeastaan koskaan ollut kovin innostunut keltaisesta. Yhden kevään verho ilostuttikin erilaisuudellaan ikkunassa, mutta vaihtui pian toiseen, eikä ole sen koommin palannut verhotangolle. Nyt näin pääsiäisen alla testasin keväistä verhoa ikkunaan, jos se vaikka olisikin taas mieluinen. Kangas on kyllä edelleen kaunis, mutta ei jotenkin tuntunut nyt tyylillisesti sopivalta. Niinpä päätin olla hilloamatta verhoa tämän pidempään kaapissa ja laitoin sen saman tien myyntiin, ja möinkin jo. Toivottavasti verho tuo nyt iloa jollekin toiselle hiukan pidempään. 

Nykyisin hoen seuraavia lauseita mielessäni välttääkseni enimmät heräteostokset:

• Tarvitsetko tätä todella?
• Jos epäilet, että kyllästyt nopeasti, älä osta!
• Jos sinun täytyy tehdä valinta kiireessä, älä osta!
• Harkitse edelleen kahdesti, kun löydät jotain itsellesi mieluista (paitsi, jos kyse on etsimästäsi täydellisestä vaatteesta ja viimeisestä omasta koostasi).
• Ole mieluummin ilman, kuin että tyytyisit "ihan kivaan". Se Oikea tulee kyllä yleensä ajallaan vastaan.

Tällaisia mietteitä. Sain juuri siivoukset tehtyä. Vielä muutamat koristeet esille ja pääsiäiskakun leivonta. Sitten voikin keskittyä ihan vain rentoiluun ja pääsiäisen viettoon.