JA TAAS ON ILTA.

Humpsista vain ja ollaan lokakuun viimeisen päivän illassa. Tämä kuukausi on kyllä hurahtanut ihan ennätysnopeasti, niinkuin näköjään syyskuukin. Syyslomakin on vain muisto enää ja arki pyörii entiseen vauhdikkaaseen tahtiin. Turhaa tässä on alkaa selittelemään blogihiljaisuutta kiireellä tai muilla töillä (vaikka niitäkin esiintyy), mutta yksinkertaisesti kaiken opiskelun ja arkitouhujen jälkeen olen kaivannut ihan vain olemista, ilman mitään sen järkevämpää ajattelua vaativaa tekemistä.

Aloitin ennen syyslomaa viime talvena kesken jääneen villasukan neulomisen. Jostain syystä perinteistä neulomisinnostusta ei viime talvena tullut ollenkaan, niin nyt sitten tekisi mieli neuloa pipoa, sukkaa, paitaa ja kaikkea muutakin yhtä aikaa. Todellisuudessa ehdin kuitenkin neuloa vain muutaman kerroksen illassa, mutta ollaan silti jo toisen sukan loppupuolella. Ajatusten nollausta parhaimmillaan.

Tahti ei näytä ainakaan hiipuvan, kun joulua kohti mennään. Opiskeluissa ollaan päästy jo siihen pisteeseen, että ensimmäiset kurssit pitäisi saada suoritettua loppuun, mikä tarkoittaa rästihommien loppuunsaattamista ja näyttötehtävien tekemistä. Onneksi opintojen vastapainoksi ilmestyy silloin tällöin muutakin ajateltavaa. Tämä ja ensi viikko tarkoittaa meidän perheessä neljää eri juhlapäivää; hääpäivä oli eilen, loppuviikosta keskimmäisen ja minun syntymäpäivät ja ensi viikolla onkin isänpäivä. Perjantaina talon valtaa halloween-tunnelma, kun koululaiset päättivät järjestää naamiaiset teemaan liittyen. Kyllä ei kouluhommat pysy päässä, kun koittaa sitä ideoiden ja innostuksen määrää pitää edes jotenkin aisoissa. Ei lopu tekeminen tekemällä ja yhtäkkiä taas huomaat, että on ilta, ja kohta joulukuu. Näin meillä, miten teillä?

PAKKASPÄIVIÄ

Viime päivinä olemme saaneet maistaa täällä Savossa kunnon talvea. Lunta on tälle talvelle kertynyt jo ihan reippaasti ja tällä hetkellä pakkasta on siinä parinkympin tietämillä. Yöllä oikein säpsähdin, kun nurkat paukkuivat pakkasen kiristyessä. Ulkoilu kirpakassa säässä, matalalta paistavat auringonsäteet, narske jalkojen alla ja kuuraiset puut saivat jopa tälle todelliselle kesäihmiselle hymyn huulille. Kun kesään on vielä ikuisuus, on tartuttava näihin talven pieniin iloihin. Vaikka ulkona paukkuu pakkanen, on takka pitänyt huolen, että sisällä ei palella. Juuri nytkin istun takan edessä kipinämirkkuna ja odottelen, että lapset rauhoittuvat unille. Yksi parhaista päivän hetkistä. Kaunista pakkasviikkoa kaikille! 

LÄMMITYSTÄ

Niin vain tuli villasukkakelit. Eräs aamu lämpimästä peiton alta kömmittyäni totesin, että nyt ei pelkät villasukat auta. Pärekorin pohjalta löytyi vielä muutama halko, joilla sai viluisen emännän taas tyytyväiseksi.  Seuraava kylmempi jakso laittaakin sitten hakemaan halkokuorman puusäilöstämme lähemmäksi lämmityspaikkaa. Vaan onhan tuossa touhussa aina oma hohtonsa, se ritinä ja lämpö, tunnelmasta puhumattakaan. Ei silti haittaa, että syyskuu alkanee ihan kohtuullisissa lämpötiloissa.

Täällä eletään syyskuussa, miten sen nyt sanoisi, hiukan jännittäviäkin aikoja. Nuorimmaisemme täyttää loppukuusta kolme, mikä pistää tosissaan miettimään, mitäs tässä nyt sitten. Huomaan itsessäni heränneen levottomuuden jo muutama kuukausi sitten ja myönnän, että mielessä myllertää. Kaikki on toistaiseksi avoinna ja niin epävarmaa. Ei nimittäin ole työpaikkaa, mihin palata. Toivottavasti kuukausi tuo tullessaan jotain kivaa. Pitäkää peukkuja!

Kivaa on myös se, että blogi täyttää tässä kuussa 5 vuotta! Eräänlainen virstanpylväs sekin. Pitäisi melkein juhlia! Vaikka silloin tällöin tuleekin pohdittua blogin kohtaloa, on ainakin tähän asti blogihommat tuntuneet mukavilta ja tuoneet arkeeni kivaa piristystä. Samaan menoon on siis tarkoitus jatkaa. Kiitos teille, kun jaksatte seurata.

Takan lämmössä

Talven paras tunnelman tuoja, kynttilöiden lisäksi, on ehdottomasti takka. Varsinkin takka, jossa on puhtaat luukut. Nokisten luukkujen putsaus on kyllä homma, jota välttelee viimeiseen asti. Kunnes kyllästyy siihen, ettei leivinuuniin näe lasin läpi sisälle. Nyt näkee! Ai että sitä ilostuu näinkin pienistä, varsinkin kun on jaksanut itse tehdä sen likaisen työn. :D

Ei meillä kuitenkaan pelkän tunnelman takia tulia poltella. Käytämme takkaa osittaisena lämmitysmuotona näin talvella ja joskus siihen joutuu turvautumaan myös koleampina kesäpäivinä. Olemme säätäneet lattialämmityksen niin, että takkaa on melkeinpä pakko lämmittää noin joka toinen päivä, että viluisemmatkin tarkenee. Tänään taas hissutellaan villasukissa siihen malliin, että olisi mitä ilmeisemmin lisälämmön aika.  Tunnelmallista lauantai-iltaa!

Olohuonetta ympäri

Kierros olohuoneen ympäri. Nyt on niin monta kuvakulmaa, että aika hyvin saa käsityksen lähes koko talon pohjasta. Olohuone ja keittiö sijaitsevat aikalailla keskellä taloa. Olohuoneen puolen päädyssä on 2 lastenhuonetta, yhdistetty työ-/vierashuone sekä päädyssä wc. Keittiön puolella on meidän vanhempien makuuhuone ja eteisestä kulku keittiön takana sijaitsevaan kodinhoitohuoneen ja arkieteisen yhdistelmään. Sitä kautta pääsee myös kylpyhuoneeseen (ja saunaan). Nekin sijaitsevat siis tavallaan keittiön takana. 

Vaihdoin pari viikkoa sitten olohuoneessa järjestystä siirtämällä sohvan vaihteeksi ikkunoiden eteen. Järjestys ei ainakaan näillä kalusteilla ole kaikkein toimivin tähän tilaan, sillä jotenkin tunnelma muuttuu heti hallimaisemmaksi. Äitini totesikin joskus vitsillä, että "Tässähän on ihan kuin lääkärin vastaanotolle odottaisi". :D Tämä taisi kyllä olla aika heti muuttomme jälkeen, kun muutoinkin oli vielä avarampaa ympärillä. Tila kaipaisi siis selkeästi yhtenäisempää ilmettä, suurempaa mattoa ja sohvapöytää nyt ainakin, kokoamaan kalustuksen yhdeksi kokonaisuudeksi. Tai jos totta puhutaan, niin ensin kokonaan uutta sohvaa ja nojatuolia ja... onhan näitä. Toisaalta tykkään tästä avaruudesta ja on tässä järjestyksessä toinenkin hyvä juttu, nimittäin esteettömät näkymät takkaan. Nyt takkatulta voi ihastella myös ruokapöydästä käsin.

Pikkuhiljaa alkaa muuten olla sellainen olo, että tähden ja kynttelikön voisi laittaa odottamaan ensi joulua. Onhan kohta jo helmikuu ja ulkoa tuleva valon määrä on selkeästi lisääntynyt. Jes! 

Olohuoneen uudet kaapit

Olalle taputuksen paikka, sillä olohuoneen Ivar-kaappikokonaisuus on nyt valmis. Olin asettanut tavoitteekseni saada nämä kaapit sekä työ-/vierashuoneeseen tulevan kirjahyllykokonaisuuden valmiiksi ennen itsenäisyyspäivää. Näin vain oltiin reippaasti etuajassa. Enpä arvannut, miten iso homma näiden käsittelyssä olisi. Osat olen käsitellyt ennen kasaamista Osmo colorin puuvahalla (sävy: kuusi). Sisäpinnat vedin kertaalleen ja ulkopinnat kahdesti. Lopputulos on edelleen kuultava, mikä olikin tarkoitukseni. Työhuoneen kirjahyllyyn palaan myöhemmin. Kalusteruletti on nimittäin muilta osin edelleen kesken. Pari hankintaa on vielä edessä ennen kuin kaikki kalusteet pyörähtävät oikeille paikoilleen.

Alapuolelle lisäsin vielä kuvan kaappiseinästä ilman taulua. Jotenkin houkuttelisi laittaa jotain kevyempää tuohon ison taulun tilalle. Ehkä joku kiva kranssi näin joulun aikaan tai pari pienempää taulua. Jännä miten yksi muutos saa rattaat pyörimään. Olen ennenkin tämän tainnut todeta. Aikansa pyörii ja sitten ollaan taas pitempi hetki paikallaan. 

Hämärän aikaan

Viime yönä satoi uusi lumi ja maisema näyttää viikon vesisateiden jälkeen taas paljon valoisammalta. Siitä innostuneena tartuin kameraan, päivän valoisimpaan aikaan. Jalustankin virittelin ja säädin kameran asetukset manuaalisesti hämäräasetuksille kaikkien sääntöjen mukaan. Mutta ei, koneella kuvat olivat joko tärähtäneitä tai muuten vaan suttuisia. Kai se on myönnettävä, että nyt ei tule laatua, ellei kalustoa kartuta lisää hämäräkuvausta varten. Toisaalta tiedän, ettei minun välttämättä tulisi kaivettua näitä apulaitteita esiin, vaikka sellaiset omistaisinkin. Otetaan sitten näitä hämäriä tunnelmakuvia. Niinpä päätin ottaa vielä muutamat kuvat ihan illalla. Mitä sitä peittämään, nythän on p-i-m-e-ä-ä, päivät ja yöt. On tullut laitettua tunnelmavaloja esille ehkä normaalia aiemmin ja se jos mikä on ihanaa.

Miten te selviätte hämärän (ja valokuvauksen) kanssa?

Koti-ilta

Kun takassa on tuli, meno talossa jotenkin maagisesti rauhoittuu. Lapsetkin mielellään kerääntyvät takan lämpöön oleilemaan. Tekee mieli kaivaa esiin uusin sisustuslehti ja kutoa muutama kerros työn alla olevaa villasukkaa. Tulella (ja lämmöllä) on ihmeellinen voima.

Talja on palannut kesälomilta keinuun ja toffeen sävyiseen sisustustyynyyn iskin silmäni H&M Homella. Kivasti mätsää yhteen tuon pärekorin kanssa, vaikka en sitä ostohetkellä ajatellutkaan. Taljaa, kynttilöitä ja paria tyynyä enempää ei täällä ole syksyisempään ilmeeseen panostettu. Mutta kyllä vain nuokin jo tuovat kivaa lämpöä sisustukseen, takkatulen lisäksi.

Täällä on parhaillaan syysloma menossa. Koululaiset lähtivät muutamaksi päiväksi reissuun ja ai että onkin ollut ihmeen hiljaista. Pienimmäinen on kyllä nauttinut meidän vanhempien jakamattomasta huomiosta ja tuntuu niillä reissaajillakin olevan hauskaa. Loppuviikko ollaankin sitten näillä näkymin koko porukalla reissun päällä. Leppoista syyslomaa muillekin lomailijoille!

Olohuoneen kesäasu 2016

Tiedättekö mitä? Lauantaina pidin siivouspäivän ja iski ihan hillitön vimma päästä eroon ylimääräisistä tavaroista. Oli jo aikakin! Nyt on kuulkaas rompetta myynnissä tai ei niinkään rompetta, vaan ihan käyttökelpoista ja hyvää tavaraa, mutta meille tarpeetonta. Tässä muutaman päivän aikana olenkin ahkerasti kuvannut ja näpytellyt tuotteita netin eri myyntikanaville. Toivottavasti lähtevät liukkaasti liikkeelle. Vimmoissani päätin myös laittaa tuon olohuoneen vanhan senkin myyntiin. Hiukan ristiriitaisin fiiliksin kylläkin, mutta korvaavat suunnitelmat vilisevät jo mielessä. 

Lauantain aikana saimme myös vihdoin aloitettua entisen työhuoneen "remontin". Tulee muuten niin prinsessaa, että apua! Ja voihan maalisävyn valinnan vaikeus. Toivottavasti saan prinsessa-mielikuvan vielä loivennettua muilla ratkaisuilla. Näette sitten, kunhan huone alkaa olla esiteltävässä kunnossa. Olohuonetta siis tänään vielä tämän näköisenä tässä, mutta ehkä huomenna jo toisenlaisena, toivottavasti. 

Vinkki: Munakennot on uusi päre. Viime kesänä nuohooja yhtäkkiä rupesi kyselemään, että käykö mies paljon salilla? Saatoin hetken näyttää hiukan äimistyneeltä yhtäkkisestä kysymyksestä, kunnes nokikolari viittasi halkokoriin. Koko kesän saldo siinä. Pian niitä tarvitaan.

Villaa varpaille

Sohva siirtyi parisen viikkoa sitten vaihteeksi ikkunan eteen. Olohuoneessa ollut liian pieni maton lärpäke alkoi tuntua entistäkin pienemmältä, kun avaraa tilaa tuli enemmän ympärille. Järjestyksen muuttamisen jälkeen myös tilan kaikuisuus selkeästi lisääntyi ja se jos mikä on hermoja raastavaa. Olihan tuosta uudesta matosta haaveiltu jo pitkään ja nyt sen hankintaan saatiin vihdoin vauhtia. Matto on Ikean syksyn uutuuksia. Olinkin sopivasti katsellut tätä sillä silmällä. Koko olisi saanut olla vielä pikkuisen isompi, mutta menee näinkin. Vähän väliä silmä siirtyy ihailemaan uutta mattoa, mutta kestää varmasti hetken, että tähän tummempaan versioon tottuu. Mutta onhan se nyt vaan ihana, että on lämmintä varpaiden alle ja kaikuisuuskin rauhoittui kummasti.

Takkatulen loisteessa

Takkatulta kerkesi jo kaivata. Alkukesästä takkaamme fiksailtiin useampaankin otteeseen ehompaan kuntoon ja nyt syksyn mittaan olemme sitä pikkuhiljaa taas käynnistelleet täyteen tehoonsa. Korjauksien jälkeen saimme myös viimeisteltyä takan ja piipun alareunan kapeilla listoilla.

Viime yönä leivinuunissa muhi tälle syksylle ensimmäinen paisti. On se vaan varma keino saada lihasta mureaa, kun sitä tuolla lämmössä hauduttelee kellon ympäri. Myös nirsoimmille lapsille näytti maistuvan. Ainut haittapuoli on, että yöllä tuoksun leijaillessa nenään, saattaa kesken unien nälkä yllättää.

Keinuheponen muutti meille 1-vuotiaan synttärilahjana lapsuuden kodistani. Useampi keinuja sille onkin jo antanut kyytiä, mutta edelleen jaksaa hepo kantaa kiikkujansa. Parhaita lasten leluja tällaiset, jotka kestävät isältä pojalle tai tässä tapauksessa äidiltä (ja sen sisaruksilta) tyttärelle ja hyvällä hoidolla vielä seuraavallekin sukupolvelle. Tälle iltaa kiikku on jo pysähtynyt ja niin alkaa olla kiikkujan äitikin. Syysloma on päättynyt ja huomenna jatkuu taas arki aikaisine aamuineen. Pirteää tulevaa viikkoa! (ja hyvää lomaa niille, joilla se on vasta alkanut.)

Olohuoneessa on kesä

Tyhjä pohja. Takkaamme käytiin korjailemassa (halkeilleen laatan vaihtoa ja sen semmoista), niin jouduimme tyhjentämään tilan kaikesta ylimääräisestä, ihan vain vähentääksemme rempan jälkeistä siivousurakkaa. Tiedättehän sitä hienoa vaaleaa pölyä, mitä tulee, kun laastia hiotaan. Harmiksemme takka ei kuitenkaan tullut kerrasta kuntoon. Seuraavaa fiksailupäivää odotellessa, en viitsinyt suotta sisustella, olisihan sama tyhjennys ja kuuraus vielä toistamiseen edessä. Olohuoneemme näytti siis näinkin paljaalta muutaman viikon ajan, kunnes kyllästyin odotteluun viime viikolla, kun vieraitakin oli tiedossa.

Viikkojen tyhjyys oli myös oiva sysäys saada uusi verho ommelluksi (älkää laskeko, monesko verho tämä tässä tilassa jo on). Verhokankaan hamstrasin samaisesta loppuunmyynnistä kuin tyttöjen päiväpeittokankaatkin, Annoa tämäkin. Ja kylläpä muuten tykkään tästä raikastuksesta. Mitä nyt tuon sohvan möhkäleen voisin ilomielien tuosta eliminoida. Kovin mustavalkoisella linjalla mennään muutoin siis edelleen. Ihan ilman värejä en kuitenkaan osaa olla. Pieniä väripilkkuja on aina pakko laittaa sekaan. Matossa sitä on vähän enemmänkin, mutta se onkin (pitkäaikainen) väliaikainen. Tuntosarvet uuden sohvan ja maton suhteet ovat alati pystyssä, sohva-/sivupöytäkin olisi kiva.

Mutta arvatkaapa mitä, huomenna ne sitten taas tulevat, piikkauskoneineen ja laasteineen, takan korjaajat. Huoh. Toivottavasti tällä kertaa viimeisen kerran.

P.s. Osaako joku muuten kertoa, mistä johtuu, että kuvat vääntyvät noin mutkalle, kuten ensimmäisessä kuvassa? Kyllä meillä katot ja seinät ovat ihan suorassa. Valokuvauskurssi olisi edelleen paikallaan.

Kauaa eivät saaneet sohvatyynyt kuvausrauhaa, kun niillä keksittiin parempaa tekemistä. ;)