JOULUKOTI

Sinne hujahti joulu, niinkuin aina. Joulunpyhät olivat juuri sitä, mitä joulun kuuluukin mielestäni olla; kihelmöivää jännitystä, pysähtymistä, hyvää ruokaa ja herkuttelua, yhdessä oloa, sukulaisia, tunnelmointia ja aikuisten rauhallisia iltahetkiä.

Erityisen tyytyväinen olen tämän joulun kukkajuttuihin. Kukkakaupassa oli aatonaattona vielä runsaasti kauniita vaihtoehtoja. Kranssitarpeetkin löytyivät, pienempi lehtistä eukalyptusta ja miehen metsästä tuomia katajan oksia. Aattoaamuna sidoinkin niistä vielä pari kranssia. Toivat tuoreina ihanaa tuoksua jouluun.

Heti pyhien jälkeen kuusi sai lähteä. Tänä vuonna poikkeuksellisen aikaisin, sillä kuusi varisi jo sen verran, että välipäivien reissussa käynti olisi saanut sen vain entistä pahempaan jamaan. Ensi vuonna täytyy muistaa hankkia kuusi aikaisemmin, että ehtii nauttia siitä pidempään. Muutenhan meillä ei muutamia koristeita lukuunottamatta ollut kuin kukkia ja ne saavat hetken vielä olla ilonamme. Vuodenvaihteen jälkeen sitä kaipaakin jo sitten karsitumpaa ilmettä kotiin. 

Loistavaa uuden vuoden juhlaa!

MARRASKUUSSA

Marraskuu on mun kuukausi. En muistaakseni ole koskaan kärsinyt tästä pimeästä vuodenajasta tai kokenut, että olisin jotenkin normaalia väsyneempi. Ehkä sain tämän jo syntymälahjana, marraskuun lapsi kun olen. Pahempia minulle ovat loputtomat talvikuukaudet tammikuusta huhtikuuhun. Tämä kuu oli aika rauhallinen, johtuen ehkä kohtuu pitkästä flunssajaksosta, mikä on pitänyt meidät enimmäkseen kotosalla ja sisätiloissa. Silti on ehditty. Olen/olemme...

- Viettänyt syntymäpäivää.
- Ostanut itselleni synttärilahjaksi maailman parhaita macaroneja. (Kiitos Kakkutaide)
- Käynyt "treffeillä" mieheni kanssa.
- Juhlineet myös keskimmäisen tyttömme synttäreitä.
- ...ja isiä.
- Ihastellut harmauteen kietoutunutta luontoa ja hentoa lumikerrosta. Kyllä marraskuussakin on värejä, ihanan sammuneita.
- Käynyt kylpylässä (lastenvahtina).
- Heittänyt kolme kuollutta viherkasvia pois.
- Askarrellut havukransseja ja muita pienempiä havukoristeita.
- Ottanut joulukorttikuvia hurjan määrän ja tuskaillut lopullisen valinnan kanssa.
- Kuunnellut joululauluja.
- Saaneet ystäväperheen yökylään.
- Hankkinut ensimmäiset joululahjat.
- Somistanut joulua kotiin.
- Tuskastunut flunssaan. Lokakuussa alkanut lievä flunssa jatkui ja jatkuu edelleen.
- Miettinyt tietoisesti vähemmän työttömyyttä, töitä, tulevaisuutta.
- Käynyt hieronnassa.
- Istunut iltaa naisten kesken askarrellen.
- ja aamua naisten ja lasten seurassa.
- Neulonut ihan vähän villasukkaa.
- Toteuttanut lapsille joulukalenterin.
- Syönyt liikaa suklaata (talvisuukkoja, joulusuklaata, piparisuklaata, konvehteja...).

Tänään pääsen vielä viettämään iltaa ihanien ystävien seuraan, ei huono päätös tällä marraskuulle. Joulukuulta toivoisin terveempää ja pirteämpää arkea ja juhlaa. Ihana odottaa joulua!

KIRPPISLÖYDÖT 2 // VANHAT LASIT

Muistan, kun varhaisteininä kuljin isäni mukana lauantaisin kipputoreilla. Tai ei kai se joka lauantaista ollut, mutta jossain vaiheessa aika usein kuitenkin. Toisinaan pitkästytti, kun Isä jäi suusta kiinni kaikenlaisten työkalu-ukkojen kanssa, mutta tein minä itsekin siinä sivussa kauppaa Hevoshulluista ja milloin mistäkin. Aina olin valmis lähtemään mukaan. Sainpa muuten ekat Leviksetkin kirpparilta! Muistan, kuinka jouduin hiukan taivuttelemaan isääni ostamaan ne minulle. Hintaa en enää muista, mutta ai että olinkin sitten niistä ylpeä (salaa tietenkin), kuluneen mustat ja lahkeensuista risaisiksi leikatut, ja aidot! Ajatella, miten pienestä niitä hyviä muistoja voikin syntyä.

Miksi tämä nyt tuli mieleeni, johtuu siitä, että tälläkin kertaa sain houkuteltua isäni mukaan kirppisreissulle. Ei ollut työkalu-ukkoja myymässä, mutta löytyi vanhoja laseja (suuri keittiötölkki on takavuosien kirppislöytö sekin). Yhdessä myyjän kanssa mietimme, että lasit taitavat olla alkujaan juusto- tai sinappipurkkeja 60-/70-luvulta. Ajattelin nämä alkujaan mökkilaseiksi, mutta otin kuitenkin ensin meille käyttöön. Laseja oli kaikkiaan viisi, maksoivat yhteensä 1 euron. Harmikseni yksi laseista särkyi jo kotimatkalla kuljetuksessa ja pariin muuhun on tulla lohkeamat. Eivät nämä yksilöt olleetkaan niin kestäviä kuin kuvittelin vanhojen lasien olevan. Mökkilaseina olisivat turhan heikkoa tekoa käsitiskaukseen, mutta meillä saavat toimia juomalaiseina siihen asti, kunnes tulevat tiensä päähän. Huomaan, että näistä on tullut lasten lempilasit. En ihmettele, onhan näissä nyt oma viehätyksensä, muotoilu ja hentoinen kuvio ovat mielestäni todella onnistuneet.

Tänään kävin vanhimman ja nuorimman tytön kanssa pikaisen kirppiskierroksen. Instaseuraajat näkivätkin jo, mitä tällä kertaa lyötyi. Mietinpä vain, muistaako omat lapseni aikuisena näistä käynneistä mitään. Ei löytynyt tytölle farkkuja, enkä ostanut kaikenkirjavaa koristepapukaijaakaan. Olisikohan sittenkin pitänyt? Onneksi toisinaan olen voinut toiveet toteuttaa ja varmasti on löytöjä vielä edessä, mikäli haluavat mukana kulkea. 

TOUKOKUU

Toukokuu alkaa meillä aina juhlilla, kun vanhin tyttömme viettää syntymäpäiväänsä sopivasti heti vapun jälkimainingeissa. Tänään ikämittariin tuli jo kymmenen. Tuntuupa aika hurjalle, että tässä ollaan jo niinkin kauan oltu äitinä. Oli muuten yhtä arvaamaton sää tuolloin kymmenen vuotta sitten, kun synnärin ikkunasta katseltiin räntäsadetta. Äitienpäivänä oli tosin jo hiirenkorvat puissa, joten ehkä toivoa paremmasta keväästä vielä on.

Toukokuu, olet kyllä tervetullut! Yksi lempikuukausistani (joulu-, kesä- ja heinäkuun lisäksi). Mieli alkaa herätä talvikoomasta, voi tuntea auringon jo lämmittävän ja koko kesä on vielä edessä. Valoisuus antaa kyllä kummasti lisää energiaa. Aurinkoa viikkoonne!

VIIKONLOPPUKIMPPU

Viikko on pitänyt sisällään hurjasti kaikkea kivaa! Edellisellä viikolla vaivannut flunssa on melkeinpä väistynyt. Pientä rykimistä on vieläkin havaittavissa, mutta en ole antanut sen enää menoa haitata. Omat aiemmin asettamani tavoitteet sain aikalailla tällä viikolla hoidettua ja vähän muutakin. Sen kunniaksi tämä upea kukkakimppu. Toivoin jotain keväistä ja boheemia ja meni kyllä nappiin! Kukkakaupan kukat ovat tässä talossa sen verran harvinainen näky, että tuntuu ihan juhlalta. 

Piakkoin siis tulossa tännekin juttua mm. koululaisten huoneen muutoksesta, uudistuneesta työ-/vierashuoneesta, saunasta sekä yhdestä toteutuneesta sisustushaaveesta. Ei, se ei ole vielä sohva, vaikka sekin kaiken pohdinnan jälkeen lähti tällä viikolla tilaukseen. Malttakaahan siis hetkinen. Käykää vaikka sillä välin kurkkaamassa Styleroomin blogista ajatuksiani meidän kodista ja sisustuksesta, ellet sitten ole jo jotain muuta kautta sinne eksynyt. Tällainenkin pieni haastattelu mahtui tähän viikkoon. Blogin yläosan linkeistä pääset nyt myös kurkkaamaan Styleroom-kansioihini, joita olen tässä myös pikkuhiljaa kasaillut. Rentoa viikonlopun jatkoa!

Ystävänpäivänä

Hyvää Ystävänpäivän iltaa! Toivottavasti päivänne on ollut hyvä ja lempeä. Täällä on vietetty päivää kotona tyttöjen kesken, perheen miehen ollessa sopivasti työreissussa. Pikkuisin on ollut kuumeinen ja itselläkin koittaa flunssa saada yliotetta. Jotain erityistä halusin kuitenkin tälle päivälle järjestää, niinpä kyhäsin pikakakun unelmatorttupohjasta. Koristelu ei oikein lähtenyt, mutta onneksi lapsille riittää, että päällä on karkkia. Nyt vielä kuppi teetä ja pala kakkua ja parantelemaan kurjaa oloa vällyihin. Voikaa hyvin!

2017

Tiedättekös...kovin on jännä tilanne. Kalenterin ainoa merkintä tälle vuodelle on hieronta parin viikon päästä. Ihan hyvä lähteä tähän uuteen vuoteen. Mitään en luvannut. Tavoitteita voisi toki asettaa vaikka kuinka paljon, mutta olkoon nekin tällä erää. Toiveita on sentään jokunen; jos nyt alkuun lisää rohkeutta, hetkessä elämistä ja naurua, kiitos. Mielenkiinnolla jään odottamaan, mitä tällä vuodella on tarjottavana.

Onnellista alkanutta vuotta, tulkoon siitä kaikille hyvä! 

Pieniä suuria juhlia

Reilun viikon sisällä on ollut monta juhlaa.

2-vuotias puhalsi hienosti omat kynttilänsä kakun päältä ja lauleskeli päivän jälkeen "onneeaa vaa...".

Heti perään oli perheen vanhimman vuoro ja pääsimme tyttöjen kanssa yllättämään kohteen ylipitkäksi venyneen työpäivän jälkeen valmiina odottavalla iltapalalla. Epämääräisen näköiset kakkukokkareet yllättivät mehukkuudellaan. Ne syntyivät vähän vahingossa, kun minun oli saatava edellisistä juhlista ylijäänyt valkosuklaa-tuorejuustoseos käytettyä. Sopiva ohje löytyi Arlan sivuilta, täältä.

Viikonloppu olikin sitten itselleni yhtä juhlaa. Enkä nyt tarkoita syntymäpäiviä, vaan pitkään nukuttuja öitä, rentoa siskoseuraa, hotelliaamiaisia ja pitkiä lounaita, rauhassa kaupungilla kiertelyä ja kirppistelyä. Kyllä vaan se on juhlaa se, kun harvoin siihen on mahdollisuus.

Onneksi näitä pieniä suuria juhlia on meillä sopivasti ripoteltuna pitkin syksyä. Säilyy paremmin arjenkin tasapaino.

Raparperipiirakkaa

Raparperi, yksi kesän suosikkiherkku; piirakkana, kakkuna, hillona lettujen päällä... Jokohan tänä kesänä saisi omalle pihallekin istutettua tuota kesän herkkua. Tällä kertaa rapsuhimon pelasti lähimarketti. Mahtavaa, että kaupan tuoreosastolta löytyy tällaisia kausituotteita lähituottajilta. 

Nautimme tänään raparperipiirakkaa brunssin merkeissä muutamien naapuruston naisten ja lasten kesken. Brunssiperinne kehkeytyi aika pian meidän muutettua alueelle ja mikäs sen mukavampaa aloittaa tavallista arkipäivää, kuin yhdessä kahvitellen. Tein piirakan erikoisversiona munattomana, maidottomana ja gluteenittomana. Kuulostaa heti mauttomalle, mutta yllätyin itsekin, miten hyvää piirakka oli, pehmoista ja kosteaa. Brunssin jäljiltä ei jäänyt kuin tämä pieni pala. Sopivasti kahvin kylkeen yhdelle yksinään päiväkahvia nauttivalle kotiäidille. 

RAPARPERIPIIRAKKA

(munaton, maidoton, gluteeniton)

Taikina n.23 cm irtopohjavuokaan:

1,5 dl sokeria

1 dl öljyä

0,5 tl suolaa

2,5 tl leivinjauhetta

2,5 tl vanilliinisokeria

1 dl kaurajauhoja

2,5 dl gluteenitonta vaaleaa jauhoseosta (varmista maidottomuus)

2,25 dl vettä (tai mehua)

Päälle:

4 dl rapaperinpaloja

n. 3 rkl intiaanisokeria

Lopuksi:

1 rkl sokeria

1. Pilko raparperi paloiksi ja lisää joukkoon intiaanisokeri.

2. Sekoita kaikki pohjan aineet keskenään, älä vaivaa.

3. Laita irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi ja voitele reunat maidottomalla margariinilla.

4. Levitä taikina vuokaan.

5. Lisää päälle raparperit.

6. Paista 200 asteessa  n. 20 minuuttia. Varo paistamasta liikaa, jottei piirakka menetä mehevyyttään. Älä hämäänny piirakan vaaleudesta, vaan tarkista kypsyys tikulla.

7. Ripottele pintaan heti uunista oton jälkeen sokeria.

Superhelppoa!

Pinkit synttärit ja muffinssiveijareita

Kevät on juhlien aikaa. Tällä kertaa juhlittiin kovin tyttömäisissä ja hempeissä merkeissä. Synttärivalmistelut pyrin toteuttamaan aina yhdessä sankarin kanssa ja tällä kertaa teemaksi toivottiin pinkkiä. 9-vuotta täyttäneen tyttären toiveesta ei näillä synttäreillä tarjottu ollenkaan kakkua, vaan se korvattiin banaanimuffinsseilla. Hyvä valinta, sillä näin kakkukeskeisten aikojen seurauksena saattaa tulla pieni kakkuähky. Itselläni ei tosin tee heikkoa nauttia kakkupalasta tai kahtakaan kerran pari viikossa. Ei ähkyä ei, jokunen lisäkilo ehkä. Lapsilla toinen juttu, sokeriöverit saa helposti. Näin leipojan kannalta tämä ratkaisu oli oikeinkin mieluisa, kun muffinssien koristelunkin saivat toteuttaa synttärivieraat itse. Ja kyllä muuten ilmestyi veikeitä tyyppejä jokaisen lautaselle. Oikein onnistunut ohjelmanumero tämän ikäisten tyttöjen synttäreille ja mikseivät pojatkin näistä innostuisi. 

P.s. Pöytäliina lasten juhlille? Joka kerta sama ongelma, kattaus näyttää jotenkin vaisulle ilman liinaa, mutten raski meidän ainutta juhlaliinaakaan laittaa sotkettavaksi. Sotkuhan on taattu, kun on kyse lapsista. Tai no, kyllähän meiltä aikuisiltakin joskus lipsahtaa. Mikähän olisi sopiva ratkaisu tähän. Ehkä pitäisi hommata joku neutraali vahakangasliina lasten juhlia varten. Vinkkejä? Käytetäänkö teillä juhlissa aina liinaa?