AJATUKSIA BLOGGAAMISESTA

Nyt kun vuoden vaihtuminen on saatu ajatuksen tasolla taputeltua, voidaan palata taas normaaliin arkeen, myös täällä blogin puolella. Kiitos muuten älyttömästi kaikista eri kanavissa ja yksityisestikin saamistani kommenteista ja tykkäyksistä edelliseen postaukseen liittyen. Jännitin hiukan, millaisen vastaanoton henkilökohtaisempi kirjoitus saa aikaan, mutta turhaan. Ilmeisesti tykkäsitte. Ehkä rohkenen myös jatkossa avata hiukan henkilökohtaisempia aiheita täällä.

Olen huomannut, että yleisesti ottaen blogeilta toivotaan nykyään enemmän sisällöllisempää tekstiä, vaikka samaan aikaan myös kommentoinnin raadollisuus on nostanut blogimaailmassa päätään. Siksi on usein helpompi pysytellä ns. turvallisilla juttualueilla ja jättää omat syvällisemmät ajatukset ja mielipiteet minimiin. Toisaalta tykkään itsekin lukea sellaisia blogeja, missä kirjoittaja avaa hiukan omaa elämäänsä, eikä pelkästään esittele uusia sisustusostoksiaan. Samaan hengenvetoon voin kuitenkin todeta, ettei minusta ole mielipiteineni toitottamaan maailmaa parantavia asioita tai käymään kovinkaan syvällisiä pohdintoja täällä blogin puolella, mutta jos nyt sitä ihan tavallista elämää edes enemmän. En myöskään koe olevani kirjoittajana mitenkään erityisen taitava, niin väärinymmärretyksi tulemisen pelossa jätän vakavammat aiheet muiden taitavampien käsiteltäviksi.

Toisaalta olen tässä miettinyt, pitäisikö keskittyä vain enemmän kuvalliseen tuotantoon ja jättää tekstit vähemmälle. En tiedä, tulisiko tällä tavoin julkaistua useammin. Ehkä ei, sillä oman aikansa pelkkä kuvaaminenkin ottaa. Että tuliko tästä nyt sen selkeämpää, mihin tässä ollaan tämän blogin suhteen menossa. :D Lienee parasta mennä tässäkin asiassa sen mukaan, miltä itsestä parhaimmalta juuri sillä hetkellä tuntuu ja miten aika antaa myöten. Kuulisin mielelläni, mikä teidät saa tulemaan tänne ja mitä toivoisitte jatkossa löytävänne blogistani? Tosiasiahan on, että vaikka teenkin tätä enimmäkseen ihan omista itsekkäistä syistä, mielenvirkistykseksi ja harrastukseksi, olette te lukijat tärkeitä ja toivon teidänkin saavan täältä iloa ja inspiraatiota elämäänne.

Kuvien kukista sen verran, että ovat nyt olleet ilonamme parisen viikkoa ja vielä nuupahtamisen kynnykselläkin noin katseenkestäviä. Joulun jälkeen poistin kimpusta kuivahtaneet kukat ja muuten olen vain silloin tällöin vaihtanut veden ja leikellyt tuoreet imupinnat. Tällaisia pitkään kestäviä kukkiahan raaskisi ostaa useamminkin. Kaunista tulevaa viikkoa teille! Täällä Savossa nähtiin tänään vihdoin aurinko yli kuukauden kestäneen auringottoman jakson jälkeen. Vielä en puhu keväästä, sinne on liian pitkä aika, mutta lisääntynyt valo on kyllä tervetullutta.

JOULUKOTI

Sinne hujahti joulu, niinkuin aina. Joulunpyhät olivat juuri sitä, mitä joulun kuuluukin mielestäni olla; kihelmöivää jännitystä, pysähtymistä, hyvää ruokaa ja herkuttelua, yhdessä oloa, sukulaisia, tunnelmointia ja aikuisten rauhallisia iltahetkiä.

Erityisen tyytyväinen olen tämän joulun kukkajuttuihin. Kukkakaupassa oli aatonaattona vielä runsaasti kauniita vaihtoehtoja. Kranssitarpeetkin löytyivät, pienempi lehtistä eukalyptusta ja miehen metsästä tuomia katajan oksia. Aattoaamuna sidoinkin niistä vielä pari kranssia. Toivat tuoreina ihanaa tuoksua jouluun.

Heti pyhien jälkeen kuusi sai lähteä. Tänä vuonna poikkeuksellisen aikaisin, sillä kuusi varisi jo sen verran, että välipäivien reissussa käynti olisi saanut sen vain entistä pahempaan jamaan. Ensi vuonna täytyy muistaa hankkia kuusi aikaisemmin, että ehtii nauttia siitä pidempään. Muutenhan meillä ei muutamia koristeita lukuunottamatta ollut kuin kukkia ja ne saavat hetken vielä olla ilonamme. Vuodenvaihteen jälkeen sitä kaipaakin jo sitten karsitumpaa ilmettä kotiin. 

Loistavaa uuden vuoden juhlaa!

KUKKALEIKKI

Paikkasin viime kuun lopulla unohtuneen hääpäivän hakemalla kukkia kukkakaupasta. Poikkesin kauppaan sen kummemmin ennakkoon suunnittelematta, enkä siis tiennyt, mitä oikeastaan lähdin sieltä hakemaan. Kunhan nyt jotain kaunista ja sitähän sieltä kyllä aina löytyy. Toimin useinkin juuri näin, tai siis silloin harvoin, kun käyn. En myöskään yleensä pyydä sitomaan kimppua, sillä tykkään itse siitä, että saan sitten kotona valita mieleisen maljakon ja tehdä asetelmat itse. Tietysti tilanne on eri, jos kyseessä on virallisempi juhlallisuus, mutta näin epävirallisesti ei haittaa, jos lopputulos onkin sitten vähän kotikutoisempi.

Olen aina tykännyt värkkäillä kukkien kanssa ja muistan, kuinka lapsena/nuorena osallistuinkin parille kukkakurssille yhdessä äitini kanssa. Taisivat olla kranssi- ja kuivakukkakursseja silloin kuivakukkien kultaisella 90-luvulla. Näinköhän siitäkin villityksestä tulee taas kohta trendi. Toivoisinpa, että pääsisin vielä opettelemaan kunnolla tuoreidenkin kukkien käsittelyä.

Tämän kertaiset kukkaostokset jakaantuivat kolmeen eri maljakkoon. Tykkään siitä, että noinkin pieni määrä kukkia riittää piristämään useaa eri tilaa. Jo pari pikkukukkaa yöpöydällä tekee ihmeitä. Sidottu kimppu ei tällä kertaa meinannut millään asettua, enkä voi sanoa olevani siitä kovinkaan ylpeä. Ehkä puran sen vielä osiin ja kokeilen jotain muuta ratkaisua. Tässä tämän leikin hauskuus onkin, aina voi tehdä uudet asetelmat, kunnes kukat kuihtuvat. Napsaisinpa muuten myös pari harsokukan oksaa eilisen synttärikakun päälle koristeeksi. Instasta olet ehkä jo nähnytkin, miltä kakku kukkineen näytti. Siitä tulossa hiukan myöhemmin vielä kuvia ja ohjetta tännekin. Täällä ollaan siis herkuteltu viime päivät kakuilla. Yksi tytöistämme ja minä vietimme synttäreitä peräkkäisinä päivinä. Viikon päästä sitten isänpäivä. Marraskuu ei ole läheskään niin harmaa, kun sitä siivittää sopivasti pienet juhlat.