PAKKASPÄIVIÄ

Viime päivinä olemme saaneet maistaa täällä Savossa kunnon talvea. Lunta on tälle talvelle kertynyt jo ihan reippaasti ja tällä hetkellä pakkasta on siinä parinkympin tietämillä. Yöllä oikein säpsähdin, kun nurkat paukkuivat pakkasen kiristyessä. Ulkoilu kirpakassa säässä, matalalta paistavat auringonsäteet, narske jalkojen alla ja kuuraiset puut saivat jopa tälle todelliselle kesäihmiselle hymyn huulille. Kun kesään on vielä ikuisuus, on tartuttava näihin talven pieniin iloihin. Vaikka ulkona paukkuu pakkanen, on takka pitänyt huolen, että sisällä ei palella. Juuri nytkin istun takan edessä kipinämirkkuna ja odottelen, että lapset rauhoittuvat unille. Yksi parhaista päivän hetkistä. Kaunista pakkasviikkoa kaikille! 

LÄMMITYSTÄ

Niin vain tuli villasukkakelit. Eräs aamu lämpimästä peiton alta kömmittyäni totesin, että nyt ei pelkät villasukat auta. Pärekorin pohjalta löytyi vielä muutama halko, joilla sai viluisen emännän taas tyytyväiseksi.  Seuraava kylmempi jakso laittaakin sitten hakemaan halkokuorman puusäilöstämme lähemmäksi lämmityspaikkaa. Vaan onhan tuossa touhussa aina oma hohtonsa, se ritinä ja lämpö, tunnelmasta puhumattakaan. Ei silti haittaa, että syyskuu alkanee ihan kohtuullisissa lämpötiloissa.

Täällä eletään syyskuussa, miten sen nyt sanoisi, hiukan jännittäviäkin aikoja. Nuorimmaisemme täyttää loppukuusta kolme, mikä pistää tosissaan miettimään, mitäs tässä nyt sitten. Huomaan itsessäni heränneen levottomuuden jo muutama kuukausi sitten ja myönnän, että mielessä myllertää. Kaikki on toistaiseksi avoinna ja niin epävarmaa. Ei nimittäin ole työpaikkaa, mihin palata. Toivottavasti kuukausi tuo tullessaan jotain kivaa. Pitäkää peukkuja!

Kivaa on myös se, että blogi täyttää tässä kuussa 5 vuotta! Eräänlainen virstanpylväs sekin. Pitäisi melkein juhlia! Vaikka silloin tällöin tuleekin pohdittua blogin kohtaloa, on ainakin tähän asti blogihommat tuntuneet mukavilta ja tuoneet arkeeni kivaa piristystä. Samaan menoon on siis tarkoitus jatkaa. Kiitos teille, kun jaksatte seurata.

Onnea ja epäonnea

Olohuoneeseemme (tai siihen isoon tilaan, missä olohuone tulee olemaan) kasvoi viime viikolla takka. Takkaleivinuuni on Uuniseppien Riekko ja olen edelleenkin erittäin tyytyväinen valintaamme! Asennuksen jäljestä ei sitten voikaan sanoa samaa...mutta eipä siitä sen enempää, asian käsittely kun on vielä kesken.  Mutta erityisesti mieltä lämmittää nähdä tuo ensimmäinen sisustuksellinen kapistus totena, eikä vain haaveissa. Tottamaar se tuo lisää uskoa siihen, että joskus se tämäkin projekti valmistuu ja pääsemme nauttimaan tulen ritinästä omassa kodissa.

Sitten siihen epäonneen. En ole koskaan uskonut, että veikkaamalla voisi voittaa ja se tuli jälleen todistetuksi tuon aiemmin arvalla heitetyn maalivalinnan kanssa. Useamman kerran olen sitä takan taustaseinää jo käynyt silmäilemässä ja aina se vain näyttää samalta; vaaleanpunaiselta. Missä on se harmaa? Ensimmäinen kuva kertoo sen, miltä seinä yleensä näyttää. Toisessa kuvassa väri on luonnonvalossa kuvattu ja näyttää jopa vähän harmaalta. Mutta ei, ei se sitä ole. Kai se beige on tai vaaleanpunaisen harmaa. Sama se, uusiksi menee. Kyllä tässä luotto omiin valintoihin hiukan horjuu, kun saa alkaa taas värikarttoja selaamaan.

Ilmanvaihtoputkien vääntäjä se ahkerasti on useana iltana yhä ylös yrittänyt ja kai siellä alkaa homma olla jo kivalla tolalla, kun kattoon on muutama putken pätkä ilmestynyt. Vääntäjän lauleskelua säestää sirkkeli ja tahtia takoo väliin naulapyssy (ja tytöt huutaa kuorossa: "Iskä, älä ammu enää!"). Väliseinärungot nousevat nokkelasti pitkille säärilleen, jotta on sähköjäniksen hyvä parin päivän päästä tulla runkojen väliin johtojensa kanssa loikkimaan. Tämä se on ilmeisen kiva vaihe tässä rakentamisessa, kun alkaa taas enemmän näkyvää jälkeä syntyä ja pääsee kohta ihan oikeesti valitsemaan lopullisia pintamateriaaleja. Josko siitä taas sais virtasta tähänkin tallaajaan. Näinä pitkinä talvipäivinä kun tahtoo toisinaan tätä rakentajan rouvaa hiukan pitkästyttää, eikä ihan joka aamu silmiä auki repiessä tunnu siltä, että "mitähän kivaa tänään tapahtuu?". Pitäskin kaivaa jostain enemmän tuota asennetta peliin. Oisko kellään hyviä vinkkejä kaivantoihin?

Putkien värikirjo

Takan paikka löydetty! Kuvassa punaisella styroksiin maalattu olohuoneen ja makuuhuoneen erottava seinä.

Kodinhoitohuoneen ikkuna ja ovi sekä kylpyhuone ja sauna. Kuva otettu keittiöstä.

Viimeisen reilun viikon aikana tapahtunutta:

Saimme yhden illan kahdenkeskistä aikaa armaani kanssa ja missäs muualla sitä vietimme kuin raksalla. Samalla sitä voi parisuhdettakin rakentaa siellä muiden rakennustöiden ohessa. En siis lainkaan väheksy tuota aikaa. Saimme silloin laitettua lähes kokonaan toisen kerroksen styroksia lattioihin.

Lämminvesiputket ovat päässeet omiin uomiinsa ja sähäkät sähkäritkin kävivät toissa lauantaina noin tunnissa vetäisemässä hirmumäärän johtoa sisätiloihin. Kuvissa nämä johdot ovat valkoisten suojaputkien sisällä.

Seuraavaksi asennettiin lattiaverkot ja sitten alkoikin riemukkaan värisen lattialämmitysputken kieputtelu. Varsin värikästä on siis tällä hetkellä tämä rakentaminen ollut. Lattialämmityksen koeponnistus onkin jo tänään. Toivoa sopii, että kaikki liitokset pitävät, sillä keskiviikkona on lattian valu. Jes! Aikamoisen ponnistuksen ovat nämä kaikki vaiheet vaatineet, mutta onneksemme on meillä ollut jälleen muutama reipas käsipari apunamme.

Kävin itse lauantaina kolmisen tuntia syytämässä rakennusjätettä  lavalle. Ja sitä muuten oli ja on, sillä koko menneen rakennusajan jätteet odottavat siirtoa kaatopaikalle. Pienen kivan lisän työhön toi napakka pakkastuuli ja vienoinen lumisade. Pakko tässä on itseäki välillä kehua, vaikkakin suurimman kehun aina ansaitsee oma päärakentajamme. Mutta arvatkaapa, että söinkö kaiken bodauksen jälkeen illalla joulutortun ja ison kakkupalasen...eikä yhtään tullut herkkumorkkista! :)

Maan uumeniin

19.9. keskiviikkona porattiin hillitön reikä talon nurkalle. Olimme jo aiemmin päättäneet, että lämpöä meille tuottaisivat aurinkokeräimet sekä takkaan asennettava lämmönsiirrin. Olimme jo kysyneet tarjoukset näistä, mutta rupesimme vielä miettimään, että ehkä se maalämpö kuitenkin on jollain tavalla varmempi vaihtoehto. Ainakin sähkön laskutus on tasaisempi ympäri vuoden. Hiukan skeptisinä kun emme osaa luottaa siihen, että esim. takasta saa sen hyödyn kuin, mitä siitä luvataan. Lisätöitähän tämä ratkaisu meille pikkusen tuottaa, sillä olisi ollut helpompaa viedä tarvittavat putket reiältä tekniseen tilaan siinä vaiheessa, kun täyttöjä ei oltu vielä tehty. Onnistuu onneksi kuitenkin vielä, lapio vaan heilumaan.

Eipä uskoisi, että tällä "terällä" sitä mennään 160 metriä syvälle kallioon.

Ja näin keposen näköinen oli tuo rei'ittäjä. (Enkä nyt tarkoita tuota äijää kuvassa)

Kaipa sinne reikä syntyi, kun tällaista pölyä työnsi reiästä pois päin.