Lumihiutalesukat

Lumihiutale- tai rakettisukat, ihan miten vain. Alkuperäinen innoittaja ja ohje näille sukille löytyi muita ihania-blogin joulukalenterin luukuista. Jälleen kerran kävi niin, että aikomukseni oli tosiaan tehdä nämä heti silloin ennen joulua pukin konttiin, mutta enpä sitten ehtinytkään. Vuodenvaihteen tietämissä olin päässyt vasta ensimmäisen sukan kantapäähän asti. Siinä rakettien poksuessa sitten kehittelin tuon kärjen kuvion, kun ei millään huvittanut tehdä alkuperäisen ohjeen mukaista yksiväristä kärkiosaa. Täällä on taas paukkunut pakkanen ja sen hoputtamana sain vihdoin nämä sukat postin matkaan. Ehtivät onneksi vielä tälle talvelle lämmittämään kummityttömme pieniä varpaita. Enää jännätään vain, että ovatko sopivat, sillä oman sukkamallimme jalassa varret näyttävät hiukan liian kireille. Minulle kyllä kerrottiin sukkien saajan olevan hoikkasäärisempää lajia. :D

Kranssi

Pari tarkempaa kuvaa vielä tekemästäni kranssista. Huomaa, että kuvat on otettu eri päivinä. Kranssin kukka ei näköjään kestänyt ryhdikkäänä kovin kauaa, mutta on kuitenkin edelleen vihreä ja kaunis. Ehkä muokkaan kranssia kukan kuihduttua vielä kestävämmillä materiaaleilla. Ainakin eukalyptus ja havut kestävät katsetta vielä kuivuttuaankin.

Muutama päivä tätä vuotta jäljellä. Täällä ollaan elelty jossain välitilassa, ilman suurempia suunnitelmia mistään. Tänään kävimme ale-ostoksilla ja huomenna on siivouspäivä. Mielessä on pyörinyt mennyt vuosi. Kai sitä jonkinlainen tilinpäätös pitää itsensä kanssa näin vuoden päätteeksi tehdä, jotta voi aloittaa uuden vuoden ns. tyhjältä pöydältä tai paremminkin menneet kokemukset siististi pöytälaatikoissa. Hyvää loppuvuotta teille! <3

Villasukkia ja hissun kissun oloa

Niin vain loppuviikon syyslomasuunnitelmat muuttuivat, kun yksi lapsista sairastui heti reissusta palattuaan. Mikä harmitus kaikille, mutta tämä riski se on aina olemassa. Tuli siis lisää koti-iltoja; neulontaa ja hissun kissun oloa. Jotain hyvääkin siis kotona oleilussa, vaikka itse en osaa kovinkaan hyvin relata silloin, kun lapset sairastavat. Mutta sen verran kuitenkin pystyin, että sain valmiiksi neiti nuorimmaiselle villasukat talven pakkasille. Perheen puuhakkainta ei toisten sairastelut paljon hidasta ja niin on pihalla paikat talvikunnossa, halkovarasto täytettynä ja tolkuton määrä hirven lihaa pakkasessa. Hauska sana muuten tuo puuhakkain. Puuhakas puun hakkain puuhakalla puuta hakkaa...no niin, seuraavat sukat puikoille ja aivoille lisää virikettä. Lupaavat nimittäin lumihiutaleita, sen haistaa jo ilmasta.

p.s. Juuri kun painoin julkaise-nappia, alkoi lumihiutaleita leijailla ilmassa. Hei leijailkaa, hei leijailkaa...

Koti-ilta

Kun takassa on tuli, meno talossa jotenkin maagisesti rauhoittuu. Lapsetkin mielellään kerääntyvät takan lämpöön oleilemaan. Tekee mieli kaivaa esiin uusin sisustuslehti ja kutoa muutama kerros työn alla olevaa villasukkaa. Tulella (ja lämmöllä) on ihmeellinen voima.

Talja on palannut kesälomilta keinuun ja toffeen sävyiseen sisustustyynyyn iskin silmäni H&M Homella. Kivasti mätsää yhteen tuon pärekorin kanssa, vaikka en sitä ostohetkellä ajatellutkaan. Taljaa, kynttilöitä ja paria tyynyä enempää ei täällä ole syksyisempään ilmeeseen panostettu. Mutta kyllä vain nuokin jo tuovat kivaa lämpöä sisustukseen, takkatulen lisäksi.

Täällä on parhaillaan syysloma menossa. Koululaiset lähtivät muutamaksi päiväksi reissuun ja ai että onkin ollut ihmeen hiljaista. Pienimmäinen on kyllä nauttinut meidän vanhempien jakamattomasta huomiosta ja tuntuu niillä reissaajillakin olevan hauskaa. Loppuviikko ollaankin sitten näillä näkymin koko porukalla reissun päällä. Leppoista syyslomaa muillekin lomailijoille!

Myöhästyneet talvisukat

Ne on muitaihaniatalvisukat. Olet saattanutkin kuulla näistä viime talvena, sillä tämän sukkaidean luoja, Muita ihania-blogin Tiina sai aikaan varsinaisen joukkoneulontavimman ideallaan. Hän julkaisi blogissaan aina joka päivälle uuden kuvion, jonka mukaan sukka eteni sopivan rauhalliseen tahtiin ja mielenkiinto säilyi loppuun asti. Minäkin sain sukat silloin melkein samassa tahdissa valmiiksi, mutta kappas kun päättely ei enää sitten napannutkaan. Saivat odotella kesän yli. Nyt kun kuulin, että ohjetta uuteen muitaihaniamaiseen syyssukkaan ois taas tarjolla, päätin äkkiä päätellä nämä edelliset. Valmistuivatpahan sopivasti ensimmäisten syyspakkasten aikaan. Ja hei, nyt siis, jos siekii tahot tämänkaltaiset lämmittimet varpailles ja neulonta innostaa, niin eka pätkä ohjeesta on jo julkaistu Muita ihaniassa. Kipin kapin lanka- ja kilistinkaapille. Myös näiden talviversioiden ohje löytyy tuolta, jos et malta odotella uusia ohjeita. Saapas nähä, miten minun tällä kertaa käy. Mulla kun on jo yhet sukat puikoilla. Kumpia mie nyt sitten teen...

Kukkia kodinhoitohuoneessa

Vuosi sitten ostettu kangas, Marimekon kesäalesta. Ompelin verhokapan. Lajittelin pöydällä lojuneet pieneksi jääneet vaatteet varastoon. Siivosin kodinhoitohuoneen. Oikein pesin ikkunankin. Verho saa ihmeitä aikaan. On taas saanut viettää aikaa pyykkikoneen äärellä, reissupyykkiä ja vaipanvaihtoa. Onneksi on kukkaketo vieressä. Viimeinen kuva kertoo totuuden, kasa se jossain olla pitää. Ei se muuten olisi kodinhoitohuone ja kakkoseteinen. Kuva rajaa nätisti pyykinkuivaustelineen silmiä särkemästä.  Mutta on nätti verho, niih!

p.s. Kuka pesee loput 28 ikkunaa? Tarjoan hyvät kahvit ja pullat.

Pipariksi meni

Nämä neulomukseni aloitin hyvissä ajoin viime talvena ajatuksena tehdä vauvalle yhteen sopivat villasukat ja myssy. Nyt syksyn mittaan sain nämä viimein valmiiksi. Jostain syystä työ oli vain todella tuskaisen hidasta. Joko neulomisintoa ei ollut tarpeeksi tai sitten kädet olivat muutoin täynnä työtä, en muista enää. Ja tietäähän sen, miten siinä kävi. Pieneksi jäivät jo tekovaiheessa. Sukat tosin justiisa menee vielä, mutta nyt ei tarvetta samalla tavalla olekaan ollut, kun on siirrytty pitämään kenkiä. Pakkastakaan ei vielä ole liiemmin näkynyt, että olisi tarvinnut ekstralämmikkeitä. Mutta söpöt näistä kuitenkin tuli. Tykkään tuosta piparikuviosta, tai pilven reunalla-, niinkuin muita ihania-blogin Tiina tätä kuviota on alun perin nimittänyt. Olisi ihana saada itselle neuletakki tuolla kuviolla, mutta minne mun neuloosi on kadonnut? Ei ole tänä syksynä vielä näkynyt. Kummallista. Villasukkiakin pitäisi taas saada uusia. Ehkä lähden torille. 

Työhuone ensiesittelyssä

Joka talossa täytyy kai olla yksi huone, minne kasaantuvat kaikki epäsopivat huonekalut. Meillä se on tämä työhuone. Saattaa niitä tosin ajelehtia myös vierashuoneessa. Koska mielestäni huone on pahasti kesken tilassa, en sitä ole täällä viitsinyt aiemmin esitellä. Mutta kerta homma ei ota edetäkseen (tai lompakko levetäkseen) laitetaan nyt ilmoille kaunistelemattomat kuvat askartelupajastani. 

Täällä näperrän pieniä projektejani ja surraan ompelukoneella, jos ompelus ei ole kovin suuri. Tuohon hommaan kaipaisin hiukan syvempää pöytää, niin mahtuisi isompaakin kangaspalaa tuossa pyöritellä. Lisäksi huone huutaa lisää säilytystilaa. Paikkaansa hakevat kankaat ja kaikki se sälä, mitä niihin liittyy sekä erinäinen määrä pientä tarviketta. Jokin hylly-/kaappiratkaisu olisi siis myös tarpeen. Ja ehdottomasti parempi työvalo. Huone on pohjoisen puolella ja siksi hyvin varjoinen. Kuvaaminenkin oli kovin haasteellista hämärähkössä huoneessa ja vielä ikkunaa vasten. Kokoa huoneella on n. 9 neliötä, joten liikaa ei ole tilaa leveillä. Ehkä tulen vielä tulevaisuudessa valtaamaan viereisen isomman vierashuoneen, sillä tästä huoneesta on pakko jossain vaiheessa tehdä joko pikkuisen huone tai koululaisen oma soppi. Näin mennään kuitenkin vielä hetki ja pidän kynsin ja hampain kiinni siitä, että minulla on se oma näperrysnurkkani, missä voin levitellä milloin mitäkin askartelutarvikkeitani ilman, että niitä täytyisi olla jatkuvasti raivaamassa pois.

Kaapin ovien vetimistä piti vielä sanomani, että mustat nappulat ovat oikeasti OYOY Living Designin tippetop minikoukut, mutta toimivat siis vallan mainiosti myös vetiminä, kun vain käyttää kiinnitykseen niihin sopivaa vedinruuvia. Tunika on Lindexin lastenmallistosta. Ajattelin katsastaa, josko saisin tuosta kaavan piirrettyä. Juuri tuollaisia simppeleitä tunikoita pitäisi lapsosille ja itsellekin saada lisää. Projekteja täällä huoneessa toteutettavaksi siis riittää. Odottavien töiden lista on pitkä.

Nahkataskupaita ja tyyppi blogin takana

Tässä se nyt tulee. Heitin kriittisyyden (hetkeksi) romukoppaan ja uskaltauduin kameran toiselle puolelle. Piti ihan tarkistaa blogin historiasta, milloin viimeksi. Luulin, että tämä olisi ihan ensimmäinen kuva, jossa myös kasvot ovat näkyvissä, mutta blogin alkuajoilta löytyikin yksi aikaisempi paljastus (toki profiilikuvasta joku voi minut myös tunnistaa). Innokkaana kuvaajana toimi tokaluokkalainen.

Tarkoitus ei kuitenkaan ole sen kummemmin itseäni esitellä, vaan the juttu on tuo päälläni oleva paita/tunika. Ensimmäistä kertaa ompelin nyt itselleni (jos ei lasketa yläasteella tekemääni flanellipaitaa). Tein paidan samaan tyyliin kuin tytölleni tekemän laatikkopaidan. Mitat otin yhdestä kaupantätien tekemästä paidasta ja kaavan piirsin itse. Suorinta tietä ei tähän lopputulokseen olla tultu, sillä ensimmäinen versio paidasta oli mielestäni liian leveä ja ehkä hiukan yöpaitamainen. Puolisen vuotta paita roikkui pitämättömänä kaapissani, kunnes sain idean tehdä paitaan taskut nahkapaikoista, jotka nappasin talteen esikoisen rikkimenneistä housuista. Samalla myös kavensin paitaa sivusaumoista kokonaista 24 cm:ä. Helma on hiukan alaspäin kapeneva. Vielä olisin voinut suurentaa hippasen kaula-aukkoa, mutta hikoilin jo ihan tarpeeksi noiden taskujen paikalleen saamisen kanssa. Kukaan järkevähän ei lähde valmiiseen vaatteeseen mitään taskuja enää lisäämään, varsinkaan nihkeästä (keino)nahasta. Lopputulos mielessäni kuitenkin taistelin ja sain kuin sainkin muutaman epäonnistumisen jälkeen taskut ommeltua. Nyt joku viisaampi voisi sitten kertoa, miten tämä oikeasti olisi pitänyt tehdä? Olipa nimittäin haastavaa ommella joustavalle trikoolle nihkeäpintaista nahkaa. Ehkä paikallaan olisi ollut jonkinlainen tukikangas trikoon alle ja nahalle tarkoitettu paininjalka? Lopputulokseen olen kuitenkin sen verran tyytyväinen, että aion tätä jopa käyttää. Löysähkössä paidassa parin millin heitot eivät onneksi niin hyvin erotu.

Toinen tarina onkin sitten nuo pikkuisen legginssit. Sitä pitää näköjään ojien kautta tätä ompelua tosissaan opetella. Näistä piti tulla ihan vain mustat leggarit. Kaava on Ottobre 4/2014 Playful Kitty, koko 74 cm (reilu, vastaa 80 cm). Tiedättehän, että lahkeet kuuluu leikata peilikuviksi? Tämän jälkeen minäkin sen muistan. Musta kangas ei enää riittänyt uuteen lahjekappaleeseen, siksi harmaa. Tiedän myös, että lahkeen alakäänne ommellaan oikealta puolelta, jos siis käyttää kaksoisneulaa. Siksak näyttää myös kivalta oikealla puolella. En korjannut. 

Palatakseni julkitulemiseeni... :D Minulla on ollut tarkoitus tehdä postaus, jossa kerron blogin taustoista ja hiukan ehkä itsestänikin enemmän, mikäli se teitä kiinnostaa. Onhan joukossa myös niitä lukijoita, jotka eivät minua todellisessa elämässä tunne. Siispä kysyn teiltä, mitä mahdollisesti haluaisitte tietää? En kuitenkaan lupaa, että vastaan ihan kaikkeen.

Rusettipanta

Tekisi mieli ommella. Viikonloppuna minulta kysyttiin, että olenko ommellut viime aikoina mitään. Vastasin heti, että kankaita kyllä olisi, mutten ole ehtinyt. Sitten myöhemmin vasta muistin, että olinhan sentään jotain tehnyt; tämän pikaisen rusettipannan. Viimeisiä raitakankaan palasia viedään. Panta on siis pelkkä putki, joka on solmittu rusetille. Ajattelin, että tämä olisi ratkaisu pikkuisen ylikasvaneisiin etuhiuksiin, kun en raski niitä leikatakaan. Arvatkaa vaan, kuinka kauan panta pysyy tämän ikäisellä päässä. Onpahan ainakin kuvissa nättinä. :D

Raitapökät vol. 2

Kirppu on muuttunut mössykäksi. Minne hävisi se pikkuruinen vastasyntynyt? 5 kuukautta tekee ihmeitä. Tyyppi ei sinänsä ole iso ikäisekseen, mutta omalla kasvukäppyrällään suunta on ollut tasaisen mallikas. Edelliset raitapökät ovat siis jääneet pieneksi jo tovi sitten. Kankaat näihin odottivat leikattuna saumurin saapumista. Alkukäynnistelyjen jälkeen pääsin siis heti uutukaista värkkiä kokeilemaan. Syntyi ensimmäiset, ihan yksin ja itse saumurilla huristellut housut. Ei mikään mallisuoritus, mutta ihan hyvät. Ei nimittäin ollut mikään helppo nakki näin ensitöiksi noita minikokoisia lahkeen "resoreita" ommella. Seuraavaksi suunnitelmissa jotain isompaa vaatetta, ehkä jopa ihan itselleni. Inspiraatio on valtava ja päällä on sellainen hyvän mielen hyrinä. Yksinkertaisia kaavavinkkejä perusvaatteista otetaan ilolla vastaan. 

Muuten vaan messuilla hengaillaan

Kulutimme tänään aamupäivän Rakenna ja Asu-messuilla Kuopiossa. Mitään sen kummempaa emme lähteneet messuilta hakemaan, sillä tiesimme jo viime vuosien perusteella, että eniten tarjontaa löytyy nimenomaan rakentajille ja remontoijille. Meille leikkimökkirakentajille siellä ei kovin paljon siis ollut annettavaa (paitsi Kannustalon leikkimökkiarvonta, peukut pystyyn. :D ) ja niin hulluja emme ole, että vielä haaveilisimme uudesta talonrakennusprojektista. Lähes joka vuosi tulee silti käytyä katsastamassa nuo messut. Minusta on kiva pysyä jollain tavalla kartalla, mitä milloinkin sillä rintamalla on meneillään. Saattoipa lähteä joku talokirjakin tilaukseen. Kai sitä voi sanoa haaveilemisen harrastamiseksi, joka kohdallani tarkoittaa ideoiden keräilyä "sitä seuraavaa taloa varten". Näillä kuvillakaan ei siis ole mitään tarkoitusperiä. Sattuivatpahan vain tarttumaan silmään. Kännykkäräpsyjä kaikki tyynni.

Jotakin konkreettista tarjottavaa messuilla kuitenkin oli myös minulle ja sekös se sai tämän Martan oikein onnelliseksi. Messuiltahan saa monesti hyviä tarjouksia. Olemme rakennusvaiheessa hankkineet mm. kaikki keittiön kodinkoneet samaisilta messuilta. Tällä kertaa löytyi kuitenkin jotain ihan muuta. Muutaman päivän pitää vielä jaksaa odottaa, että saan tämän hankinnan kotiin asti. Ai syyhytys sentään! Tattadadaa...