PIHALLA VIHERTÄÄ

Pikainen päivitys pihalta. Pidempään blogia seuranneet ovat saaneetkin jo kuulla, että pihahommat eivät ole olleet ominta alaani, vaan kaikki siihen liittyvä on täytynyt opetella alusta lähtien. En ole sitä tyyppiä, joka rentoutuisi puutarhaa hoitamalla, mutta tykkään kyllä, että ympäristö on kaunis, myös pihalla. Siksipä ollaan oltu nyt ihan fiiliksissä, kun saatiin jotain uutta eloa pihalle nurmikon ja omenapuiden seuraksi.

Takaterassille hankimme pari isoa ruukkua, joihin istutin heinää ja tuon soman pienen puun (vaahtera-aulio). Joskus tulevaisuudessa on haaveissa tehdä terassia kiertämään kiinteitä istutusaltaita rajaamaan oleskelualuetta nurmialueesta. Heinät ovat kuvissa vähän ränsistyneen näköiset, kun joutuivat onnettomat heti istutuksen jälkeen kovien tuulten armoille. Ovat kyllä jo tuosta onneksi tuuheutuneet.

Istutuslaatikoissa on toisessa ruohosipulin kaverina retiisiä ja toiseen kylvin kesäkukkien siemeniä, kun en jaksanut sen suurempia salaattiviljelmiä tällä kertaa ottaa hoidettavaksi. 

Sitten niihin varsinaisiin istutuksiin. Tonttimme pohjois- ja itäsivu rajautuvat tiehen ja tähän asti nuo rajat ovat olleet vailla istutuksia. Saimme loppukatselmuksessa ohjeeksi istuttaa talon etupuolelle tien varteen jotakin ikivihreää ja päädyimme valitsemaan autotallin päätyyn kaksi japanin pihtakuusta ja suoraan oven edustalle pilarikatajan ja pari pesäkuusta. Katajan ja pesäkuusien kolmiosta on tarkoitus vielä tehdä laajempi istutusalue ja laittaa niiden juurille jotain kukkivaa perennaa antamaan hiukan väriä. Aivan täyteen emme halua tukkia tuota aluetta pihasta, sillä johonkin väliin täytyy mahtua kasaamaan lunta talviaikaan. Nythän nuo näyttävät vähän reppanoilta, kun ovat vielä niin pieniä, mutta kymmenen vuoden päästä ovat varmasti jo ihan näyttäviä. Ei ole kärsimättömän puuhaa tämä puutarhan hoito. Etuterassin ruukkua koristaa ruukkuneilikka ja hopeaputous. 

Tontin Itäsivu on loivasti kaareva ja tieltä katsottuna näkymät ovat suoraan meidän terassille. Tuolla sivulla on tähän asti ollut vain kaksi omenapuuta ja luumupuu ja olimme ajatelleet, ettemme halua varsinaista aitaa tälle sivulle ollenkaan, kun kahdella sivulla sellainen jo on. Piha tuntui kuitenkin liian paljaalle ja päädyimme kuitenkin istutushommiin. Rajalle istutettiin harvakseltaan kahta eri pensasta. Alkuun tuli kaksi valkoista jalosyreeniä ja samaan linjaan laikkukirjokanukkaa kymmenkunta. Pensaat eivät ole varsinaisia aitapensaita vaan ennemminkin rentoja koristepensaita, joista kasvaa toivon mukaan vapaasti polveileva aidanne, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. 

Suurimmat istutushommat on nyt tehty, mutta pihan puolella riittää silti edelleen hommaa. Ensimmäisenä olisi vuorossa ikuisuusprojektimme leikkimökin maalaus sisältä. Olin jo aikeissa tarttua tuohon hommaan, mutta murtuma nro 3 iski kehiin. Potkaisin ohikulkiessani oven kulmaan (en suutuspäissäni, vaan ihan vahingossa) ja mursin yhden varpaani. Tuo tilanne sattui heti edellisen postauksen jälkeen ja tuntui jotenkin todella absurdille! Miten voi olla näin huono tuuri? Onneksi tällä kertaa päästiin kuitenkin näin pienellä vaivalla, mutta kyllä voi yksi pieni varvaskin sitten hidastaa hommia. Vieläkin kolmen viikon jälkeen kaikenlaisten kenkien, paitsi sandaalien, pitäminen tuntuu ilkeälle. Onpahan ainakin hyvä syy nostaa varpaat kohti taivasta ja nauttia auringosta aina kun mahdollista.