PIHALLA VIHERTÄÄ

Pikainen päivitys pihalta. Pidempään blogia seuranneet ovat saaneetkin jo kuulla, että pihahommat eivät ole olleet ominta alaani, vaan kaikki siihen liittyvä on täytynyt opetella alusta lähtien. En ole sitä tyyppiä, joka rentoutuisi puutarhaa hoitamalla, mutta tykkään kyllä, että ympäristö on kaunis, myös pihalla. Siksipä ollaan oltu nyt ihan fiiliksissä, kun saatiin jotain uutta eloa pihalle nurmikon ja omenapuiden seuraksi.

Takaterassille hankimme pari isoa ruukkua, joihin istutin heinää ja tuon soman pienen puun (vaahtera-aulio). Joskus tulevaisuudessa on haaveissa tehdä terassia kiertämään kiinteitä istutusaltaita rajaamaan oleskelualuetta nurmialueesta. Heinät ovat kuvissa vähän ränsistyneen näköiset, kun joutuivat onnettomat heti istutuksen jälkeen kovien tuulten armoille. Ovat kyllä jo tuosta onneksi tuuheutuneet.

Istutuslaatikoissa on toisessa ruohosipulin kaverina retiisiä ja toiseen kylvin kesäkukkien siemeniä, kun en jaksanut sen suurempia salaattiviljelmiä tällä kertaa ottaa hoidettavaksi. 

Sitten niihin varsinaisiin istutuksiin. Tonttimme pohjois- ja itäsivu rajautuvat tiehen ja tähän asti nuo rajat ovat olleet vailla istutuksia. Saimme loppukatselmuksessa ohjeeksi istuttaa talon etupuolelle tien varteen jotakin ikivihreää ja päädyimme valitsemaan autotallin päätyyn kaksi japanin pihtakuusta ja suoraan oven edustalle pilarikatajan ja pari pesäkuusta. Katajan ja pesäkuusien kolmiosta on tarkoitus vielä tehdä laajempi istutusalue ja laittaa niiden juurille jotain kukkivaa perennaa antamaan hiukan väriä. Aivan täyteen emme halua tukkia tuota aluetta pihasta, sillä johonkin väliin täytyy mahtua kasaamaan lunta talviaikaan. Nythän nuo näyttävät vähän reppanoilta, kun ovat vielä niin pieniä, mutta kymmenen vuoden päästä ovat varmasti jo ihan näyttäviä. Ei ole kärsimättömän puuhaa tämä puutarhan hoito. Etuterassin ruukkua koristaa ruukkuneilikka ja hopeaputous. 

Tontin Itäsivu on loivasti kaareva ja tieltä katsottuna näkymät ovat suoraan meidän terassille. Tuolla sivulla on tähän asti ollut vain kaksi omenapuuta ja luumupuu ja olimme ajatelleet, ettemme halua varsinaista aitaa tälle sivulle ollenkaan, kun kahdella sivulla sellainen jo on. Piha tuntui kuitenkin liian paljaalle ja päädyimme kuitenkin istutushommiin. Rajalle istutettiin harvakseltaan kahta eri pensasta. Alkuun tuli kaksi valkoista jalosyreeniä ja samaan linjaan laikkukirjokanukkaa kymmenkunta. Pensaat eivät ole varsinaisia aitapensaita vaan ennemminkin rentoja koristepensaita, joista kasvaa toivon mukaan vapaasti polveileva aidanne, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. 

Suurimmat istutushommat on nyt tehty, mutta pihan puolella riittää silti edelleen hommaa. Ensimmäisenä olisi vuorossa ikuisuusprojektimme leikkimökin maalaus sisältä. Olin jo aikeissa tarttua tuohon hommaan, mutta murtuma nro 3 iski kehiin. Potkaisin ohikulkiessani oven kulmaan (en suutuspäissäni, vaan ihan vahingossa) ja mursin yhden varpaani. Tuo tilanne sattui heti edellisen postauksen jälkeen ja tuntui jotenkin todella absurdille! Miten voi olla näin huono tuuri? Onneksi tällä kertaa päästiin kuitenkin näin pienellä vaivalla, mutta kyllä voi yksi pieni varvaskin sitten hidastaa hommia. Vieläkin kolmen viikon jälkeen kaikenlaisten kenkien, paitsi sandaalien, pitäminen tuntuu ilkeälle. Onpahan ainakin hyvä syy nostaa varpaat kohti taivasta ja nauttia auringosta aina kun mahdollista. 

ELÄMÄN VUORISTORADALLA

Olohuone just nyt. Hiukan keveämpää kesäilmettä. Mutta mitä ihmettä tapahtui? Reilu pari kuukautta hurahti edellisestä kerrasta. Ei ollenkaan ollut suunnitelmissa pitää näin pitkää paussia, mutta niin vain elämä ja sen käänteet imaisivat tämän bloggaajan huomion sen verran tiiviisti, ettei virtaa tänne ole riittänyt. Mielessä olen kyllä monet kerrat pyöritellyt "pitäisi, voisi, ehkä nyt"-ajatuksia moneenkin kertaan, mutta se lopullinen inspis tarttua kameraan ja tuottaa järkevää tekstiä on jostain syystä ollut hiukan hukassa. Mutta hei, nyt olen täällä ja toivon, että inspis tästä taas nousee. Toki kesällä tahti saattaa olla verkkaisempi, sillä aurinko, kesämenot ja muut nyt vain vetävät enemmän puoleensa. Mutta kerrataanpa ensin hieman pikakelauksella, mitä tähän pariin kuukauteen onkaan mahtunut.

Pääsiäisen jälkeen kävimme pidennetyn viikonlopun Iso-Syötteellä mökkeilemässä ystäväperheen kanssa. Laskettelua, parit synttärit ja rentoa seuraa. Ihana loman jatke heti pääsiäisen jälkeen.

Tämän jälkeen pompattiin kirjaimellisesti arkeen. Perheen mies aloitti uuden työn, joka luonnollisesti laittaa hetkeksi ajatukset ja arkijärjestelyt uuteen kuosiin. Vaikka muutos onkin pääasiassa positiivinen, vaatii se meiltä kaikilta totuttelua, työhön kun kuuluu säännöllisesti myös reissupäiviä. 

Tähän samaan saumaan sattui myös ikävä tapaturma, kun yksi tytöistämme täräytti kiipeilyleikeissä jalkapöytäänsä pienen murtuman. Pari viikkoa siinä sai vahtia, että tyttö malttaisi olla varaamatta jalalle ja muistaisi käyttää lääkärin määräämiä keppejä. Pitkät päivät liikkumaan tottuneelle koululaiselle. Hyppykieltoa jatkui tosin tuon jälkeen vielä pidempään, mutta siinä vaiheessa vain toivoin, että jospa jalka kuitenkin jo kestäisi.

Tuntuu hurjalta näin jälkikäteen ajatella menneitä viikkoja tuon jälkeen aina tähän päivään asti, sillä niihin mahtui niin paljon kaikkea. Aikamoista vuoristorataa ollaan saatu ajella. Vauhti jatkui yhtä lennokkaana. Sairastimme nuorimman kanssa angiinan, joka minulla oli nielussa ja pienellä peppuiholla. Heti noista toivuttua nuorimmaisen kevään ensipomput trampoliinilla johtivat jalan loukkaantumiseen. Alkuun loukkaantumista luultiin lääkärienkin toimesta harmittomaksi, mutta viikon kipuilun jälkeen todettiinkin tarkempien tutkimusten seurauksena sääriluun murtumaksi. Kun kolmevuotiaalle laitetaan koko jalan kipsi kolmeksi viikoksi, tietää se aikamoista painonnostoa huoltajille. Sattuipa samaan aikaan myös taloon saapumaan pieni mahatautipeikko, joka onneksemme jäi yhteen ja pariin lievään tapaukseen, mutta tiiätte ne kauhuskenaariot, mitä tuolloin päässä liikkui. Nyt viikko kipsin poiston jälkeen askeleet ovat edelleen kovin harvinaisia ja horjuvia, mutta päivä toisensa jälkeen aina eteenpäin mennään.

Sovitaan, että epäonnet olivat nyt hetkeksi tuossa ja keskitytään iloisiin ja onnellisiin puoliin. Toukokuuhun mahtui nimittäin myös kaikesta huolimatta monta ihanaa asiaa. Alkuvuoden pohdintojen tuloksena hain opiskelupaikkaa ja toukokuun alussa kävinkin pääsykokeissa. Pääsykokeista jäi ihan hyvä fiilis, mutta tuloksia vielä jännätään, joten tämän enempää en tässä vaiheessa vielä paljasta.

Lisäksi toukokuussa juhlittiin vanhimman tytön synttäreitä ja tehtiin pari kivaa reissua. Äitienpäiväviikonloppua vietettiin vanhempieni luona kesän ensimmäisistä lämpimistä päivistä nauttien. Kuun lopussa pääsin todella odotetulle viikonloppulomalle ystävän seurassa. Nautin kauniista Porvoosta ja auringosta, hitaista kahvihetkistä, pienistä ostoksista ja siitä tunteesta, että sain olla vain. Ilman näitä ja paria muuta mukavaa hengähdyshetkeä olisi viimeiset pari kuukautta näyttäneet aika mahdottomilta. Sanonta "sateen jälkeen paistaa aina aurinko"  taitaa todella pitää paikkansa.

Kesäkuu on alkanut koululaisten lomatunnelmilla ja puutarhatöillä. Kyllä! Pihalla vihertää vihdoin jotain uutta, mutta niistä lisää myöhemmin. Nyt toivotaan, että alkukesän ihana lämpö ja aurinkoiset säät jatkuvat, kaikin puolin. Ja sadetta vain puutarhaan.