18. maaliskuuta 2017

SOHVAN VALINTAA



Katkelmia sohvakangasmallien ääreltä:

" Tää tarttuu mun kuiviin käsiin kiinni ja on varmasti sähköinen, pelkkää polyesteriä, hylkyyn. " (helppo)

" Tämäkin on vähän vastaava, mutta hiukan liukkaampi. Myös puuvillaa mukana. Värit ois aika kivat, ehkä kuitenkin liian kirjavia ja tuntu on ehkä hiukan liian karhea. " (semihelppo)

" Ihanan pehmeä, pinta on melkein kuin samettia, oikeasti kyllä puuvillaa. Aika ohutta loppujen lopuksi ja joustaa. Antaakohan hetkessä periksi ja venyy? " (keskipaha)

" Tää ois varmaan laadukas, mutta miten nää värit on jotenkin likaisia. Nyt ei oteta kyllä näin tunkkasta, kun tää vanha on ollut. " (helppo)

" Mä tykkään tän rouheudesta ja tasasemmasta väristä. Tässä onki hiukan pellavaa seassa. Ihan ku vähän kiiltelis myös vai näyttääkö se vaan valoa vasten. Onkohan tää vaikee pitää puhtaana? " (keskipaha)

" Taittaako tää vihreään? -Ei mun mielestä. Tääki on vähän vihreä. -No, ei kyllä yhtään. " (Kumman silmä valehtelee? :D )

" On se kyllä liian tumma, mutta onko tää sitten jo liian vaalea? " (Aargh!)

" Oiskohan se ***liikkeen sohva ollu sittenki parempi? - Nii-i? Älä ny...." (PAHA!)


Eikö huomaakin, että tässä ollaan jo aika lähellä sohvan ostoa? ;)


14. maaliskuuta 2017

KODIN UUDET VIHREÄT







Kun kevään tulo tuntuu tuskastuttavan hitaalle, on pakko hakea vihreää piristystä kukkakaupasta. Pyörähdys Plantagenissa toi hetkessä lisää eloa kotiin. Meinasin hullaantua kaupan valikoimia tutkiessani, niin monta ihanaa kasvia siellä olisi ollut. Piti ihan toppuutella itseä. Minä kun en varsinaisesti koe olevani mikään viherpeukalo. Kastelen kasvit epäsäännöllisesti ja mullat vaihdan, jos satun muistamaan. Lannoittaminen tahtookin sitten unohtua vallan kokonaan. Näiden kasvien luvattiin olevan helppohoitoisia ja kestävän pienen kuivahtamisenkin. Täytyy nyt ihan tsempata tämän asian kanssa, sillä haaveissa olisi vielä jokin isompi lattialla pidettävä viherkasvi.

Suippolehtinen ja näistä suurin kasvi on Alokasia ("Polly"). Jostain syystä minulle tästä tulee mieleen lohikäärme. Ihastuin heti tämän kasvin lehtien muotoon ja sävyihin. Tämän rinnalle halusin jonkin pienempilehtisen kasvin ja päädyin valitsemaan vahamaisen Maksaruohon ("Tundra Tornado"). Lisäksi halusin sohvapöydälle jonkun pienen kasvin istutettavaksi kastehelmi-tuikkukippoon ja löysin suloisen hopeanhohtoisen Kirjojuorun. Tämän kerrotaan olevan helposti leviävä (niinkuin nyt juorusta voi kuvitella), joten epäilen, ettei kaveri tule kauaa tuohon pikkukippoon mahtumaan, jos nyt sattuu pysymään hengissä.

Lomaviikon jälkeinen arki on alkanut nihkeästi, flunssaisena (taas). Onneksi loman saimme viettää terveenä. Saimme loman aikana useampaakin odottanutta juttua kivasti vietyä eteenpäin. Parhaimpina mainittakoon koululaisten huoneen muutos, saunan viimeistely ja sohvatarjonnan tsekkaus. Tästä on hyvä jatkaa. Olen nimittäin jälleen asettanut itselleni deadlineja pariin juttuun ja ne painaisivat päälle aika tiukasti jo. Itse itselleni pomona olen kyllä yrittänyt opetella olemaan joustavampi, vaikka täydellisyyden tavoittelija minussa toista yrittääkin. Mutta tiedätte, mitä odottaa, kunhan tästä flunssapöhnästä taas toivutaan.





Lähdin mukaan sisustusbloggaajien kommentointikampanjaan, minkä tarkoituksena on kiittää lukijoita kivoista kommenteista, sillä pienikin kommentti tuo paljon iloa ja motivaatiota bloggaamiseen. Samalla haastan itsenikin kommentoimaan entistä aktiivisemmin. Toivottavasti tämä kampanja virkistää kommentointikäytännön jälleen vireämmäksi. Ilo on tarkoitettu jaettavaksi!

Kommentointikampanja on avoin kaikille ja voit napata halutessasi kuvakkeen tästä myös omaan blogiisi ja liittää sen oman postauksesi loppuun. Kuvasta kiitos Pilkkeitä-blogin Piialle!

9. maaliskuuta 2017

Pellava, puu, beige ja hiekka

Kuva: Jenni Lindroos @lindroosjenni
Kuva: Tiina Ilmavirta, design wash 
Kuva: Minna Jones
Kuva: Minna Jones

Olen viime aikoina erityisesti ihastellut kuvia, joissa esiintyy otsikon ja kuvien kaltaisia sävyjä. Vähän epäuskoinen olo itselläkin, että mitenkä tässä nyt näin, eikös nuo kaikki ole yhtä kuin beige! Ja sille luulin olevani allerginen. No, mikään ihan täysi beigefanaatikko ei minusta ole tulossa, sillä en osaisi kuvitellakaan maalaavani esimerkiksi kaikkia seiniä beigellä, vaikka se tänä vuonna kovin trendikästä olisikin. Ja aina tarvitaan sekaan ripaus mustaa, messinkiä tai vihreää kasvien muodossa raikastamaan kokonaisuutta.

Nämä kuvat mielessäni olen huomenna suuntaamassa tutkimaan sohvatarjontaa. Hiukan hirvittää, miten onnistumme värivalinnassa. Sävyn kun pitäisi sopia luontevasti puunväriseen saarniparkettiimme ja harmaisiin seiniin. Näin suuren ja kauan odotetun hankinnan kanssa ei toivoisi menevän metsään. Saapa nähdä, miten pitkä prosessi tästä valinnasta vielä tulee. Väri kun ei suinkaan ole ainoa kriteeri, minkä pitäisi täyttyä. :D Myös matoksi kaavailen jotain vaaleampaa, että uusi sohvapöytä pääsee paremmin esille, mutta katsotaan sitä sitten, kun tämä ensimmäinen haaste on selätetty. 

Katsokaapa vielä tarkemmin tuota viimeistä Minna Jonesin kuvaa heidän mökiltään. Tilasta löytyy varmasti kaikki nuo mainitsemani sävyt ja miten harmoninen kokonaisuus niistä onkaan saatu aikaan. Todella taitavasti toteutettu! Tuohon kun pääsisi itsekin...

Mitäs tuumit, onko beige "uusi harmaa" vai yök? Jos tykkäät, niin suosittelen kurkkaamaan nuo kuvien lähteissä mainitut blogit ja instatilit, ihanan inspiroivia kaikki!


4. maaliskuuta 2017

Uusi sohvapöytä









Olohuone on nyt saanut yhden puuttuvan palasen. Ihastuin totaalisesti tähän siroon Hakolan Round-sohvapöytään*, kun sen ensi kerran jossain lehdessä tai blogissa näin. Olin tosin ajatellut, että tässä vaiheessa, kun oikeasti seuraavana hankintalistalla olisi ollut se kauan haaveiltu sohva, en uskaltaisi edes haaveilla sohvapöydästä. Olohuoneen järjestyksen vaihdon jälkeen mieskin sitten alkoi puhumaan sohvapöydän hankinnasta, niin äkkiäkös sitä muutettiin suunnitelmia. Pöytä on varmasti yksinkertaisen muotoilunsa ansioista sellainen, mikä sopii tulevaisuudessa minkä tahansa sohvan pariksi, joten miksipä ei.

Täytyy muuten sanoa, että sain todella hyvää palvelua Hakolalta, kun kyselin lisäinfoa sohvapöydän valintaa helpottamaan. Sähköposteihini vastattiin joutuisasti ja tilauksen jälkeen tuote toimitettiin ilman erillistä maksua kotiovelle asti. Verkkokaupassa www.hakola.fi on aina ilmaiset toimituskulut, mistä myös iso plussa. Hakola huonekalu Oy on yli 50-vuotias Jurvalainen perheyritys, jonka valikoimaan kuuluu sohvapöytien lisäksi myös sohvia, nojatuoleja sekä pienempiä sisustustuotteita ym. Viime vuosina yritys on selkeästi lähtenyt uuteen nousuun ja toivon syvästi, että tämän kotimaisen sinnikkyyden siivet kantaisivat vielä pitkälle. Kyllä suomalaiset osaa!


*sohvapöydästä saatu alennusta bloginäkyvyyttä vastaan. 

21. helmikuuta 2017

Kuumetta ja "kuumetta"





On tullut vietettyä kohta kaksi viikkoa neljän seinän sisällä, paria kauppareissua ja pikaista ulkoilua lukuunottamatta. Ei jättänyt tämä flunssa tässä talossa ketään väliin, vaan itsekin lopulta taivuin sohvan pohjalle, vaikkei kuumetta nostanutkaan. Monet muut kuumeet siinä kyllä kerkesi nousta ja mielessään vääntää suunnitelmia suuntaan ja toiseen. Varsinkin siitä, mitä tekisi, jos nyt olisi kunnossa. Osansa ajatuksista saa näissä tilanteissa luonnollisesti ympäristö eli koti ja kaikki ne toiveet, joita haluaisi sisustuksen suhteen toteuttaa. Ensiavuksi vaihdoin mm. kuvan julisteen kehykset mustista puunvärisiksi. Pieni, mutta merkittävä muutos sekin. Pinterest, instagram ja muut sivustot ovat käyneet näpeissäni kuumana, kun olen selannut ideakuvia milloin mistäkin aiheesta. Toivottavasti näitä haudottuja ideoita pääsee pian myös konkreettisesti toteuttamaan. Instaseuraajat ovatkin jo saaneet ministi kurkistaa, mikä toive täällä on jo toteutunut. Siitä luvassa myöhemmin lisää, kunhan tilanne sallii. Flunssa alkaa onneksi olla melkein kokonaan ohitettu. 

Muokkailin joutoaikanani myös hieman blogin ulkoasua. Miten työläältä se aina tuntuukin, huoh. Hienosäätöä ja uutta banneria vielä kaivattaisiin. Voi kun joku muu tekisi nämä säätämiset minun puolestani. Kerro ihmeessä, jos sinulla tai jollain tuttavallasi olisi intoa vähän tarjota helppiään. Mutta palatakseni niihin uudistuksiin, löydät nyt blogin yläosasta linkit käyttämiini muihin somekanaviin; Instagramiin, Pinterestiin ja uutena nyt myös Facebookkiin. Tervetuloa seuraamaan. 


14. helmikuuta 2017

Ystävänpäivänä




Hyvää Ystävänpäivän iltaa! Toivottavasti päivänne on ollut hyvä ja lempeä. Täällä on vietetty päivää kotona tyttöjen kesken, perheen miehen ollessa sopivasti työreissussa. Pikkuisin on ollut kuumeinen ja itselläkin koittaa flunssa saada yliotetta. Jotain erityistä halusin kuitenkin tälle päivälle järjestää, niinpä kyhäsin pikakakun unelmatorttupohjasta. Koristelu ei oikein lähtenyt, mutta onneksi lapsille riittää, että päällä on karkkia. Nyt vielä kuppi teetä ja pala kakkua ja parantelemaan kurjaa oloa vällyihin. Voikaa hyvin!

12. helmikuuta 2017

Työhuoneesta pikkutytön huone










Vauva kasvoi, tuli pikkutytön huoneen tarve. Työhuone sai siirtomääräyksen vierashuoneen yhteyteen ja pikkutytölle tehtiin tästä ihan oma huone. Hiukan tätä isommat siskot kritisoivat, he kun joutuvat jakamaan kahdestaan yhden huoneen, tosin paljon isomman sellaisen. Tilanteen pakosta kuitenkin näin, sillä kuvitelkaa nyt tilanne parivuotias ja koululaisten tussit, tilpehöörit ja erilaiset nukkumarutiinit. Toki lohdutukseksi koululaisillekin luvattiin hiukan muutoksia omaan huoneeseensa (Siitä lisää myöhemmin, kunhan sen aika tulee).

Työhuone ei kuitenkaan suoraan pikkutytön käyttöön soveltunut, sillä huone tuntui pimeältä ja kylmältä. Lähtötilanteen voit kurkata täältä. Tähän auttoi muutama litra maalia. Alun perin huoneessa ollut harmaa seinä plus pari muuta seinää saivat pintaansa hempeämpää sävyä, omenankukkaa (Tikkurila Y319). Pohjoisen puolen huoneeseen tämä sävy toi tarvittavaa lämpöä. Alkuun tosin tuntui, että nyt muuten tuli porsaanpunaista, mutta kun sain kalusteet sisään ja sopivia tekstiilejä sävyn rinnalle, alkoi huone näyttää jo oikeinkin mukavalta.

Pientä viilailua on huoneeseen vielä tulossa, mutta en malttanut olla näyttämättä jo suurinta osaa tästä muutoksesta. Yhdellä seinustalla (jonka syystä rajasin kuvien ulkopuolelle) majailee vielä lipasto ja pari muuta sälää odottamassa siirtoa muualle. Vielä kun päästäisiin pikku-uhmiksen kanssa siihen vaiheeseen, että nukahtaminen tuohon isomman tytön sänkyyn onnistuisi vaeltelematta, saisi huoneeseen lisää tilaa leikille. Pian sitäkin täytyy alkaa opettelemaan, mutta yksi askel kerrallaan.