15. syyskuuta 2017

VIHERPETTYMYKSIÄ







Pahoittelen, jos tämä blogi alkaa kuulostaa yhdeltä synkistelyltä, mutta kun tein sen taas! Suututin nimittäin viherkasvimme. Ilmeisesti tällä kertaa kesälomareissumme koitui kohtalokkaaksi. Perinteinen moka - laitetaanpa reilummin vettä, että pärjäävät täällä meidän poissa ollessa. Tai en ole ihan varma, oliko joku näistä päässyt välillä myös kuivahtamaan. Ei siis ihme, että suuttuivat. En minäkään tykkäisi, jos pidettäisiin nälässä ja sitten syötettäisiin ähkyyn.

Yksi heiveröinen kasvi päätyi suoraan roskiin. Maksaruoho taas oli kummallisesti kuihtunut lehtien alta ja yksi kaunis päivä se joutui satunnaisen lentävän lelun kohteeksi ja noin vain tipautteli kaikki, siis ihan KAIKKI, vartensa pöydälle. Kokeilumielessä laitoin muutaman irronneen varren suoraan multaan, ilman juuria, jos vaikka siitä vielä juurtuisi ja lähtisi kasvamaan. Eniten harmittaa kuitenkin tuo suurin, Alokasia (suomalaiselta nimeltään Juurakkovehka), josta niin tykkään ja jonka kasvua teillekin aiemmin hehkutin. Kaksi lehteä tuli silloin lisää, nyt olen napsinut jo neljä kuihtunutta pois. Mikä tässä on niin vaikeaa? Onneksi ensimmäisen kuvan kirjojuoru näyttää vielä ihan hyvinvoivalle. Siirsin sen pienestä kipostaan nyt isompaan, jotta sillä olisi paremmat oltavat kasvaa. Mutta ihan oikeesti, miten te viherpeukalot saatte kasvit pysymään hengissä!? 

12. syyskuuta 2017

LEMPEÄMPI SYKSY






Syksyn synkeyden torjunta aloitettu! Elokuun lopussa pohdin keinoja, miten selvitä syksystä synkistelemättä ja kyllä noita on jo tarvittukin. Toivottavasti saamme vielä nauttia aurinkoisistakin syyspäivistä, vaikkakin olen saanut myös huomata, miten harmaatkin päivät muuttuvat valoisammiksi, kun illan on saanut viettää hyvien ystävien seurasta. Viime viikonloppuna otin myös irtioton arjesta ja vietin antoisat pari lomapäivää Helsingissä. Koko viikonloppu oli harmaa ja enemmän ja vähemmän sateinen, mutta hyvässä seurassa ja mieluisten asioiden äärellä ei suurempikaan sade, rikkinäinen sateenvarjo tai rakot varpaissa päässeet latistamaan tunnelmaa. Reissun päätarkoitus oli katsastaa Helsingin Design Market ja useampi tunti siellä tungoksessa vierähtikin. Tuliaiset tuolta jäivät kuitenkin aika pieniksi, sillä enpä arvannut varustautua paksummalla lompakolla ja pakettiautolla. ;) Joka tapauksessa reissu tarjoili sopivasti inspiraatiota ja uusia haaveita ja ennen kaikkea vaihtelua peruskauraan.

Viikonlopun jälkeen on taas palattu tuttuun arkeen ja piristetty päiviä kynttilöillä ja omenapaistoksella. Uutta harrastusta vielä kaipailen tälle syksylle, mutta senkin suhteen taidan olla jo hajuilla, mikä se voisi olla. Hiukan muuten huvittaa nämä tämänkertaiset kuvat. Totuushan nimittäin on, että pikkulapsen kanssa ei tällaiset stailatut asetelmat kovin kauaa pysy aloillaan. Mukavaa vaihtelua minulle kuvaukseen. Viimeinen kuva muuten liittyy vahvasti seuraavaan aiheeseen. Palataan siis pian! 

6. syyskuuta 2017

SYYSKUKAT







Katsokaapa, miten symppiksen syyskukan löysin! Minulla on tapana silloin tällöin käydä seilailemassa halpakauppaketjujen liikkeissä katsomassa, mitä niissä myydään. Toisinaan olen tehnyt hyviäkin löytöjä, kuten viime vuonna nuo mustat lyhdyt Tokmannin alehyllystä. Tällä kertaa eksyin Hong Kongin puutarhaosastolle ja ai että ilahduin, kun tarjolla oli todella monenlaista syyskukkaa perinteisten callunoiden ja krysanteemien lisäksi. Pitkän arpomisen jälkeen hellyin ottamaan tuon vähän reppanankin näköisen tupsupäisen kukan ja pari muuta sen kaveriksi. Jotain kanervalajiketta taisivat olla nuo vihreät ja hopealanka. En ole mikään "kasvitieteilijä", joten tällaiset erikoisemmat kukat eivät yleensä jää päähäni. Näissä kausikukissa on muuten se hyvä puoli, että ne täytyy saada pysymään hengissä vain tietyn aikaa, toisin kuin sisällä kasvavat viherkasvit. :D Oottakaas, kun näytän, miten mun uusimpien viherkasvien kanssa kävikään...

1. syyskuuta 2017

LÄMMITYSTÄ





Niin vain tuli villasukkakelit. Eräs aamu lämpimästä peiton alta kömmittyäni totesin, että nyt ei pelkät villasukat auta. Pärekorin pohjalta löytyi vielä muutama halko, joilla sai viluisen emännän taas tyytyväiseksi.  Seuraava kylmempi jakso laittaakin sitten hakemaan halkokuorman puusäilöstämme lähemmäksi lämmityspaikkaa. Vaan onhan tuossa touhussa aina oma hohtonsa, se ritinä ja lämpö, tunnelmasta puhumattakaan. Ei silti haittaa, että syyskuu alkanee ihan kohtuullisissa lämpötiloissa.

Täällä eletään syyskuussa, miten sen nyt sanoisi, hiukan jännittäviäkin aikoja. Nuorimmaisemme täyttää loppukuusta kolme, mikä pistää tosissaan miettimään, mitäs tässä nyt sitten. Huomaan itsessäni heränneen levottomuuden jo muutama kuukausi sitten ja myönnän, että mielessä myllertää. Kaikki on toistaiseksi avoinna ja niin epävarmaa. Ei nimittäin ole työpaikkaa, mihin palata. Toivottavasti kuukausi tuo tullessaan jotain kivaa. Pitäkää peukkuja!

Kivaa on myös se, että blogi täyttää tässä kuussa 5 vuotta! Eräänlainen virstanpylväs sekin. Pitäisi melkein juhlia! Vaikka silloin tällöin tuleekin pohdittua blogin kohtaloa, on ainakin tähän asti blogihommat tuntuneet mukavilta ja tuoneet arkeeni kivaa piristystä. Samaan menoon on siis tarkoitus jatkaa. Kiitos teille, kun jaksatte seurata.