26. helmikuuta 2014

Valossa





Aurinko. Eipä ole pitkään aikaan nähtykään. Ilmassa on kevään toivo. Talvihorros alkaa toivottavasti kohta olla taitettu. Ei ole liikaa ollut ilmoituksia tänne blogin puolelle. Muutoin kyllä elämässä tapahtuu, vaikka horroskautta eletäänkin. Blogilta aikaani vie tällä hetkellä mm. pienet työtehtävät, joita olen ilokseni saanut aivan kuin tilauksesta piristämään tätä talvea. Näin ne alkavat tämänkin vuoden taskut täyttyä uusista kokemuksista. Jospa tuo aurinko toisi kaivattua lisävirtaa taas tähänkin touhuun. Pikaisempiin palaamisiin, toivottavasti. Pysyköön pilvet poissa!

12. helmikuuta 2014

Päivänä ruskeana








Eräänä päivänä silmiini tarttui jostain syystä kaikkea ruskeaa. Ruskea on tosin jossain määrin kuin roska silmässäni, joka kaihertaa. Siitä pitäisi päästä eroon. On aika raikkaampien värien. Kaikesta ruskeasta en tosin ole valmis luopumaan. Erityisesti vaaleanruskea nahka on kenkien ja laukkujen muodossa tervetullut. ;) Myös luonnossa ruskea miellyttää silmää. Oi jospa saisin ison taulun, jossa jyhkeät männynrungot komeilisivat. Tällaista vain...turhamaisia aatoksia ja sekalaisia rusehtavia kuvia.

5. helmikuuta 2014

"Painajaisneuletakki"






Tästä neuletakista meinasi tulla painajainen ohjeensa mukaisesti. Aloitin neulomisen syksyllä hyvissä ajoin ja tänään se vihdoin on valmis. Vaikka ohje tosiaan on helppoakin helpompi Kotipalapeli-blogista tuttu "Kässänopen painajainen", sain itse työstää tätä kokeilujen ja erehdyksien kautta voittoon.

Ohjeesta poiketen käytin lankana paksua ja ihanan pehmeää Dropsin Andes-lankaa, jota minulla sattui jäämään omasta viime talvisesta neulomuksestani. Paksulla langalla ja 8 koon puikoilla voisi siis luulla työn joutuvan sukkelasti. No, oli tässä tehdessä mukana ehkä hiukan omaa laiskuutta ja turhautuneisuuttakin, puhumattakaan langan loppumisesta kesken leikin ja siitä seuranneesta metsästyksestä. Mut siin se o ja eskarilainen on onnessaan. Ja onhan se lämmin ja talveakin vielä jäljellä.

Mutta nyt minä painun takaisin sohvan pohjalle niistämään nenää. Onneksi posti toi tänään tuoreen Avotakan. Väliin on lupa syödä yhtä herkkutorttuani, kiitos rouva Fredrika Runebergin, joka tätä miehensä makean nälkään aikoinaan valmisti.

3. helmikuuta 2014

Jääkakku






Eräänä iltana "salainen ihailija" oli jättänyt ovemme taakse tulppaaninipun. Pakkanen oli rapsakka ja tulppaanithan siitä säikkyivät. Ajatus yllätyskukista oli niin mieltä lämmittävä, että en todellakaan halunnut heittää pakkasen puremia tulppaaneita suin päin roskikseen. Olen aiemminkin tehnyt vastaavia kaakkusia, joten eikun vettä kakkuvuokaan ja tulppaanit sinne uimaan. Kesken jäätymisen kävin vielä painelemassa kukkia hiukan syvemmälle, etteivät jäisi aivan pintaan. Näin saan ihailla kauniita kukkia vielä pitkään, jos vain pakkasta riittää. Lämmin kiitos sinulle/teille yllättäjille! <3