26. lokakuuta 2015

Voihan pöpöt



Päivitys pöpöpesästä. Koululaiset aloittivat viime viikolla pienellä köhinällä. Köhinä painui vanhimmalla palaksi kurkkuun, nosti kuumeen ja hävitti äänen. Kolmatta päivää on ollut varsin hiljaista sillä suunnalla. Se jos mikä on varsin outoa tämän tyypin kohdalla. Kuume on jo poissa ja virta alkaa palailla. Kouluun ei kuitenkaan ole asiaa, kun ei ole ääntä. Keskimmäinen näyttää pääsevän pelkällä köhinällä. Lähti kouluun. Viime yönä pikkupallero muuttui patteriksi. Onneksi lääkkeet tekevät pienille potilaille nopeasti ihmeitä. Toivoa sopii, että pöpö ei saisi kovin pahasti yliotetta, eikä saavuttaisi meitä aikuisia ollenkaan. Tämmöstä tänne. Viikonlopun pakkokotoilua piristettiin kynttilöillä ja vohvelikesteillä. Mitähän tälle viikolle keksisi? Onneksi sentään monen harmaan päivän jälkeen paistaa aurinko. Toivotaan valoisaa (ja terveempää) viikkoa!


18. lokakuuta 2015

Takkatulen loisteessa







Takkatulta kerkesi jo kaivata. Alkukesästä takkaamme fiksailtiin useampaankin otteeseen ehompaan kuntoon ja nyt syksyn mittaan olemme sitä pikkuhiljaa taas käynnistelleet täyteen tehoonsa. Korjauksien jälkeen saimme myös viimeisteltyä takan ja piipun alareunan kapeilla listoilla.

Viime yönä leivinuunissa muhi tälle syksylle ensimmäinen paisti. On se vaan varma keino saada lihasta mureaa, kun sitä tuolla lämmössä hauduttelee kellon ympäri. Myös nirsoimmille lapsille näytti maistuvan. Ainut haittapuoli on, että yöllä tuoksun leijaillessa nenään, saattaa kesken unien nälkä yllättää.

Keinuheponen muutti meille 1-vuotiaan synttärilahjana lapsuuden kodistani. Useampi keinuja sille onkin jo antanut kyytiä, mutta edelleen jaksaa hepo kantaa kiikkujansa. Parhaita lasten leluja tällaiset, jotka kestävät isältä pojalle tai tässä tapauksessa äidiltä (ja sen sisaruksilta) tyttärelle ja hyvällä hoidolla vielä seuraavallekin sukupolvelle. Tälle iltaa kiikku on jo pysähtynyt ja niin alkaa olla kiikkujan äitikin. Syysloma on päättynyt ja huomenna jatkuu taas arki aikaisine aamuineen. Pirteää tulevaa viikkoa! (ja hyvää lomaa niille, joilla se on vasta alkanut.)

15. lokakuuta 2015

Työhuone ensiesittelyssä










Joka talossa täytyy kai olla yksi huone, minne kasaantuvat kaikki epäsopivat huonekalut. Meillä se on tämä työhuone. Saattaa niitä tosin ajelehtia myös vierashuoneessa. Koska mielestäni huone on pahasti kesken tilassa, en sitä ole täällä viitsinyt aiemmin esitellä. Mutta kerta homma ei ota edetäkseen (tai lompakko levetäkseen) laitetaan nyt ilmoille kaunistelemattomat kuvat askartelupajastani. 

Täällä näperrän pieniä projektejani ja surraan ompelukoneella, jos ompelus ei ole kovin suuri. Tuohon hommaan kaipaisin hiukan syvempää pöytää, niin mahtuisi isompaakin kangaspalaa tuossa pyöritellä. Lisäksi huone huutaa lisää säilytystilaa. Paikkaansa hakevat kankaat ja kaikki se sälä, mitä niihin liittyy sekä erinäinen määrä pientä tarviketta. Jokin hylly-/kaappiratkaisu olisi siis myös tarpeen. Ja ehdottomasti parempi työvalo. Huone on pohjoisen puolella ja siksi hyvin varjoinen. Kuvaaminenkin oli kovin haasteellista hämärähkössä huoneessa ja vielä ikkunaa vasten. Kokoa huoneella on n. 9 neliötä, joten liikaa ei ole tilaa leveillä. Ehkä tulen vielä tulevaisuudessa valtaamaan viereisen isomman vierashuoneen, sillä tästä huoneesta on pakko jossain vaiheessa tehdä joko pikkuisen huone tai koululaisen oma soppi. Näin mennään kuitenkin vielä hetki ja pidän kynsin ja hampain kiinni siitä, että minulla on se oma näperrysnurkkani, missä voin levitellä milloin mitäkin askartelutarvikkeitani ilman, että niitä täytyisi olla jatkuvasti raivaamassa pois.

Kaapin ovien vetimistä piti vielä sanomani, että mustat nappulat ovat oikeasti OYOY Living Designin tippetop minikoukut, mutta toimivat siis vallan mainiosti myös vetiminä, kun vain käyttää kiinnitykseen niihin sopivaa vedinruuvia. Tunika on Lindexin lastenmallistosta. Ajattelin katsastaa, josko saisin tuosta kaavan piirrettyä. Juuri tuollaisia simppeleitä tunikoita pitäisi lapsosille ja itsellekin saada lisää. Projekteja täällä huoneessa toteutettavaksi siis riittää. Odottavien töiden lista on pitkä.


7. lokakuuta 2015

Talo maalissa









Yllättävän iso projekti tuo talon maalaus. Mies sen kokonaisuudessaan on yksinään sutinut. Itse katselin sitä telineillä kiikkumista tyytyväisenä sivusta ja yritin muistaa pitää lapset loitolla vastamaalatuista seinistä. Suurin osa maalauksesta tehtiin heinäkuun sateiden välissä ja viimeiset seinät tässä juuri ennen ensimmäisten pakkasten saapumista, hieman riskillä syyskosteutta uhmaten. Asuinalueemme kaava määritteli värivalinnan sinisten ja viileiden harmaiden sävyjen joukosta. Itse valitsimme sävyn annetun värikartan ulkopuolelta, mutta kuitenkin hyvin läheltä toivottuja sävyjä. Sävy on Tikkurilan puutalot-värikartasta, 570X. Halusimme harmaan, joka ei taittaisi kovin voimakkaasti siniseen. Tämä sävy onkin enemmän ruskeaan taittava, lämmin harmaa. On kuitenkin ollut mielenkiintoista seurata, miten sävy hieman vaihtelee aina vallitsevan valon mukaan. Esimerkiksi suorassa syysauringossa väri on jopa hieman vihertävä, niinkuin kuvistakin voi huomata.

Osa kuvista on otettu jo kesällä ja nuo kesän "ruukkukukkani" alkavat todellisuudessa olla jo hiukan kärsineen näköisiä. Yllättävän hyvin kyllä kestivätkin koko kesän ja nyt pitkälle syksyynkin ihan nätteinä. En ole raskinut niitä vielä pois heittää ja mietinkin, että siirtäisin tuon monivuotisen mehikasvin (en muista enää tarkkaa nimeä) vielä johonkin talvehtimaan. Nämä kuivan maan kasvit ovat olleet loistava valinta tällaiselle huolettomalle puutarhurille.

Nyt täällä paistaa aurinko ja maassa kimaltelee vielä aamuinen kuura. En yhtään odota talven tuloa, mutta kieltämättä nämä aurinkoiset pakkasaamut ovat kyllä kauniita.

Kirpakkaa syyspäivää!