24. syyskuuta 2016

Arki ja sen vastapaino






Flunssat selätetty. Arki rullaa vauhdilla. Hihat on laitettu heilumaan sekä leikkimökin että olohuoneen kalusteiden kimpussa. Leikkimökissä on katto päällä ja ulkoverhous melkein valmis. Mun omat projektit valmistuu ehkä jouluksi. Ihan joka hetki ei pysty pinkoilemaan, on hyvä ottaa välillä vaikka ihan oikea vapaailta, ettei arki käy liian haastavaksi. Onneksi näitä mukavia arjen vastapainoja näyttää järjestyvän ihan itsestään. Ystävän viesti keskellä viikkoa: "Voinko tulla käymään?" tai mukava ilta vain aikuisten kesken ovat hyviä kiireen katkaisijoita. Vaikka olenkin hiukan kärsimätön tämän keskeneräisyyden keskellä, on silti hyvä muistaa, ettei esim. se viimeistelty sisustus ole tässä elämässä tärkeintä, ei ollenkaan. Kaunis koti tuo toki hyvää mieltä, mutta ei mitenkään pysty korvaamaan siellä elettyjä onnellisia hetkiä tai mukavia kohtaamisia, you know what i mean.

Miten tästä nyt tuli tällainen pohdinta. Piti tulla vain laittamaan pari hyvin rajattua kuvaa keskeneräisyyden keskeltä. Keskeneräisyydestä huolimatta, elämä on kivaa, varsinkin ilman flunssaa. Voikaa hyvin!

12. syyskuuta 2016

Kevyttä (?) flunssaa ja pieniä muutoksia




Miksi se onkaan aina niin, että flunssa, mikä lapsilla tuntuu menevän parin päivän väsymyksellä ohitse, on aikuisilla vähintään viikon mittainen ja totaaliuuvuttava? Tai ei tuolla toisella perheen aikuisellakaan näyttänyt kovin paljon tahtia hidastavan tämä pikkuflunssa, joten yleistykset sikseen. Kyse on siis pelkästään minusta, joka alkaa olla jo todella kyllästynyt tähän vetämättömään oloon. Sovitaan nyt ainakin, että tämä oli sitten tälle vuodelle viimeinen laatuaan!

Tässä kun näitä kotinurkkia katselee päivät pitkät, alkaa jos jonkinlaista muutosta pyörittelemään mielessään. Eniten tosin ärsyttää ne jo työn alla olevat, tekijäänsä odottavat projektit, jotka eivät tällä veteleksimisellä edisty sitten mihinkään. Hiukan helpotusta tuo onneksi tällaiset pienet muutokset, kuten nyt vaikka tämä keittiön nurkkaus. Samat tavarat eri paikassa, paitsi tuo Blawhi Graphicsin Splash-juliste näyttää kotiutuneen keittiöön. Sinne mielestäni sopiikin oikein loistavasti, kahvinkeittimen viereen. Hyvä muutos oli myös siirtää radio/mediasoitin keittiöön. Paljon useammin tulee nyt kuunneltua päivän polttavia (tahi lastenlauluja). Huomaatteko, miten kauniisti mun kasvit kukoistaa? Heh, tulee ehkä hommattua pari freesimpää lisää, kunhan saadaan uutta tasoa olohuoneen puolelle. Flunssa alkaa onneksi olemaan voiton puolella, niin eiköhän tässä kohta laiteta jo hihat heilumaan. 

7. syyskuuta 2016

Ihana, kamala syksy




En pidä syksystä. Syksyllä lempivuodenaikani kesä on jotenkin todella kaukana ja talven tulo ahdistaa (pois lukien joulu, mutta eihän se olekaan vuodenaika). Tuntuu niinkuin muutaman asteen lämpötila, jota tuuli oikein korostaa, tunkisi sisimpääni, luihin ja niveliin asti. Mummoksi tässä itsensä tuntee. Joka aamu väännän kättä kouluun lähtevien kanssa siitä, pitääkö tänään laittaa ne niin lapselliset ulkohousut jalkaan vai tarkeneeko vielä leggareilla. Arvaatte, mitä äiti on mieltä. Kohta alkaa se aika, kun aamulla puhtaat housut ovat iltapäivällä jo sen näköiset, ettei niitä ole pesty ikinä, vaikka juuri lähtiessä muistutin,  ettei kaikkien rapakoiden kautta tarvitse kulkea. Täällä on myös keritty hankkia ensimmäinen flunssa tälle syksylle. Se tietää normaalia väsyneempiä koululaisia (lue: enemmän kiukuttelua) ja huonosti nukkuvaa pikkutyttöä (lue: väsynyt äiti). Kun lapset alkavat nyt taas olla vähempi nuhaisia ja virtaa täynnä, kuin olisivat sitä jemmanneet flunssan aikana johonkin virtavarastoonsa, alkoi itellä päätä särkeä ja kurkkua kihelmöidä. Se on tietenkin tätä taas koko talvi; viikko terveenä, kaksi viikkoa kipeänä ja sama uudestaan. Entäs tämä lisääntyvä pimeys: seiskalta huomaan, kuinka varjot ovat jo pitkiä ja ysiltä on jo lähes pimeää. Tuntuu, että vähenevän valon myötä vähenee myös omat energiani. Aurinkoisella säällä vielä jotenkin pärjää, mutta pilvisen ja sateisen päivän sattuessa, ei kone meinaa käynnistyä ollenkaan. Mokomakin sääpuntari. 

Vai sittenkin...

Viime päivät ovat olleet vielä ihanan aurinkoisia, vaikka syksyn tunteekin jo ilmassa. Iltalenkillä kirpakka tuuli nipistää nenää, mutta saa aivot kummasti kirkastumaan. Syksy on aina ollut minulle jollain tavalla parasta uuden aloittamisen ja luovuuden aikaa. Tiedä vaikka tämä olisi opittua käyttäytymistä seurauksena niistä monista kouluvuosista, uusi lukuvuosi kun aloitettiin aina innolla jotain uutta odottaen. Niinkuin edellisellä kerralla saittekin jo kuulla, on täällä nyt monta rautaa tulessa ja päässä vilistää alati uusia ideoita, joita olisi kiva päästä toteuttamaan. Olenkin viime päivät leikellyt inspiraatiokuvia vanhoista lehdistä ja hahmotellut jotain myös luonnoslehtiööni. Valitettavasti flunssalta ei näköjään tänäkään vuonna voinut välttyä, mutta onneksi tämä tapaus näyttää olevan lievää sorttia ja lapset ovat jo lähes terveitä. Itsellä flunssa meinaa viedä nyt voimia, mutta onneksi se ei estä ajatusten virtaa ja kuppi kuumaa teetä ja villasukat helpottavat jo kummasti oloa, ainakin henkisesti. Oletteko panneet merkille, miten illat alkavat olla jo aika hämäriä. Varsinkin pilvisinä sadepäivinä sen huomaa. Huomaan sytytteleväni taas enemmän kynttilöitä ja hainkin jo varastoon pari pakettia tuikkuja iltojen iloksi. Löysin muuten kivan neuleohjeen lehtiä selatessani, kummasti tekee mieli kaivaa puikot jälleen kesän jälkeen esille. Pian alkaa olla myös takan lämmityskausi käsillä. Sitä olenkin jo kerinnyt kaivata. Takkatuli ja neulonta ne yhteen soppii. Vilukissa tykkää.

Mitä tunteita syksy teissä herättää? Hyvä vai huono? Totuuden nimissä täytyy kyllä tunnustaa, että olen oikeasti kumpaakin näistä, hiukan tosin kärjistin molemmissa kuvailuissa. Toisena päivänä on helpompi olla tuota jälkimmäistä ja niin, toisena taas ikävä kyllä ensimmäinen on aika lähellä totuutta, ei tosin onneksi kaikkia noita fiiliksiä yhtä aikaa. :D

Hyvää syksyn alkua teille!

2. syyskuuta 2016

Tyhjää tilaa




Niinhän siinä sitten kävi, että senkkivanhus sai pian myynti-ilmoituksen laiton jälkeen muuttaa uuteen kotiin. Nyt on sitten ihmetelty tätä avaruutta tässä parisen viikkoa. Jännä, miten kaikuminen tilassa lisääntyi heti huomattavasti. Onneksi uusi kalusteratkaisu on jo samojen seinien sisäpuolella, tosin osina ja vailla pientä käsittelyä.

Näköjään yksi muutos johtaa aina toiseen tai sitten projektit vain jostain kumman syystä tuppaavat kaikki kasaantumaan. Tällä hetkellä meillä on se tilanne, että samaan aikaan, kun uudet kalusteet odottavat erinäisiä työvaiheita ennen lopullista sijoituspaikkaansa, on pienen tytön huone vielä vailla kunnon sisustusta, huonekaluja majailee väärissä paikoissa, pihalla koitetaan saada leikkimökkiä säältä suojaan ja  vielä työ(-vieras)huonekin on saamassa uutta kalustetta, jonka seurauksena taas työhuoneesta muuttaa jotain koululaisten huoneeseen. Saikohan tästä nyt enää selvää kukaan, kun itteäkin jo ihan hengästyttää. Joka tapauksessa ei tässä tarvitse miettiä, mihin joutoaikansa käyttää. Ennemminkin on syytä pohtia, mistä sitä saataisiin lisää.