26. syyskuuta 2012

Ajantasalle vol. 3


Heinäkuussa katto sai päällensä loput vanerit sekä heti samaan syssyyn alushuovan. Myös seinät saivat suojakseen levyt ja villat. Loppukuusta ehdittiin vielä laittaa sisäkattoon muovit ja koolaus. Tämä kuukausi olikin siinä mielessä mukava, että paljon näkyvää jälkeä syntyi ja talo alkoi näyttääkin talolta eikä vain tikkukasalta. Kolmas kuva on makuuhuoneestamme. Siitä tulikin mieleeni, että pitäisi laittaa teille nähtäväksi pohjakuva, niin saisi ehkä paremmin kokonaiskuvaa talostamme ja hoksaisi, mistä päin kuva milloinkin on otettu.

Ja sillä välin, kun timpurimme ahkeroi raksalla, otimme me tytöt astetta rennommin. Ah, ihana kesä!




















Elokuussa 
jatkui muovitus ja koolaus. Ensimmäinen kuva on saunan kohdilta. Sitä tehdessä hoksasimme saunan ikkunan yläreunan olevan hiukan liian korkealla. Niinpä päätimme madaltaa ikkunaa hiukan, ettei tarvitse saunastakaan tehdä niin älyttömän korkeaa. Säästääpähän ainakin paneeleissa, eikä tarvitse heikkopäistenkään pelätä kivuta lauteille. ;) 

Työt jatkuivat elokuussa pääasiassa ulkosalla. Etu- ja takaterassien katokset olivat vuorossa seuraavana ja ikkunat saapuivat elokuun viimeisellä viikolla ja ne asennettiinkin heti kohta paikoilleen.

Heti syyskuun ensimmäisestä päivästä lähtien päästiin katolle varsinaisen huovan laittoon. Sitä onkin sitten riittänyt aina näihin päiviin asti. Huopaa on laitettu aina, kun sää vain on sallinut. Sitä ei nimittäin sadekelillä voi lätkiä tai saattaisi palat alkaa valua jossain vaiheessa. Apuja on silloin tällöin tähänkin vaiheeseen saatu ja kävin jopa itse yhtenä iltana muutaman huovan asettelemassa paikalleen. Oishan tuota voinut enemmänkin siellä jumppailla, mutta eipä tullut toista tilaisuutta. Se on tuo armaani niin reipas ollut, vaikka sääennusteet ovatkin heittäneet välillä härän pyllyä ja on tuntunut, että sitä kestää ja kestää....ja vieläkin kestää hetken verran. Muutamat reunahuovat vai mitkä lie ylätaitteet uupuvat lipoilta. Toivotaan yhtä aurinkoista ja vähän lämpimämpää päivää.

Eräänä epävakaisena päivänä (kuva 4) sai yläpohja lämmikkeensä. Onpahan sekin inhottavan pölisevä ja kutinaa aiheuttava työvaihe tehty. Jos oikein tarkkaan katsoo, niin saattaa tunnelin päässä nähdä päätyikkunan, mutta ei vielä valoa...tai ehkä pikkuisen kuitenkin. :)















Joskus on tehty "pimeitäkin" töitä.

18. syyskuuta 2012

Mökki vai talo?

Koska talomme ei ole pakettitavaraa, tulee julkisivuverhouskin olemaan jotain muuta, kuin mitä yleensä on totuttu näkemään. Tähänkin valintaan meni jokunen mutusteluaika. Julkisivuja tiirailtiin myös asuntomessuilla. Selvää oli, että puuverhous kuuluu tämän näköiseen taloon, ja että sen täytyy olla aika leveää, koska korkeuttakin talolla on yksikerroksisuudesta huolimatta aikalailla.


Valitsimme verhoukseksi 195 mm:ä leveän hirsipaneelin. Tiedä sitten, muistuttaako talomme enemmän mökkiä kuin omakotitaloa. Haittaako tuo nyt sitten mitään...Eikös mökillä tunnelma yleensä ole astetta rennompi?


Alueelle, jonne rakennamme, oli annettu ehdotukset väreistä. Meidän tontti sattuu sellaiseen rakoon, jonne suositeltiin sinisiä ja harmaita värejä. Kunnan ehdottamista Teknoksen värisävyistä ei kuitenkaan löytynyt mieleistä. Niinpä katsoimme suunnilleen sävyihin sopivan värin Tikkurilan puutalot-värikartasta. Halusimme nimittäin, että väri taittaisi enemmän ruskean kuin sinisen suuntaan. En tosin vielä tiedä, miten siinä onnistuimme, koska olemme katsoneet värin vain pikkuruisesta värilastusta ja ainakin tällä koneella katsottuna väri näyttää sinertävältä. (auts!)

Verhous on jo tilattu ja odottelemme sitä saapuvaksi kahden viikon päästä. Itseasiassa verhous on tilattu jo toiseen kertaan, sillä ensimmäiseltä paneelien toimittajalta ei alkanut kuulua materiaalia luvatussa ajassa, eikä monista soitoista huolimatta. Pitäköön tunkkinsa, kun ei homma pelaa!

Teknos 7842
www.tiivi.fi

Hirsipaneelin kaveriksi valitsimme sekä paraati- että kodarin oveksi perinteisen näköiset neljäpeiliovet Tiivin Skandinaaviset ovet-mallistosta (kas vain!). Tässä kuvassa ovi on sininen, mutta ehei, emme me sinistä tahdo vaan lämmintä punaista. Jospa näistä ovista heti alkuun tulisi vieraillekin sellainen olo, että ovat lämpimästi tervetulleita. :)

Pahoittelen kuvien kummallista sijoittelua. Postailen tällä kertaa lainakoneelta täältä "lomareissultani", eikä käytössäni ole tuttuja kuvankäsittelyohjelmiani.

Kuvat: siparila.fi, tikkurila.fi, teknos.fi sekä tiivi.fi


7. syyskuuta 2012

Ajantasalle vol. 2


Kesäkuun 6. päivä saapui tämän näköinen kuljetus. ( ja tämä ei sitten ole maksettu mainos ) Tästä se talo vasta alkaa konkretisoitua. Entistä timpuria oikein syyhytti päästä naputtelemaan...reilu viikko naputtelua jokusen ahkeran talkoolaisen keralla ja alkoi näyttää jo lähes talolta. On siinä jokunen tikku sinne ja tänne.


Kesäkuu kului vielä naputtelujen merkeissä. Ikkuna-aukot ym. puuttuvat nimittäin vielä edellisestä kuvasta. Ja mitä muuta? Huomatkaa, että blogini ei sisällä kovinkaan paljon teknistä tietoa, mitäs minä niistä tiedän tai ehkä jotain...mutta kysyä saa, jos tarkemmat tiedot kiinnostavat.

Kesäkuun viimeisinä päivinä kävi eräs toimelias kolmen kopla auttamassa kättänsä potevaa mestaria ja lyömässä wisa-vaneria autokatoksen päälle. Kyllä tuntui mukavalle, kun näinkin mahtavalla fiiliksellä siellä touhuttiin.


Jos joku nyt ihmettelee, miksi ihmeessä sinne katolle vaneria on laitettu, niin kyllä, meille tulee palahuopakatto. Ai miksi? Perustelu yksi: hinta sattui olemaan useemman satasen halvempi kuin pelti, vaikka toisin oli luultu. Perustelu kaksi: Kaikki kattoon tulevat naulat jäävät huovan alle eli ei reikiä, josta tulla vesi sisään. Kolme: lumiesteitä ei juurikaan tarvitse laittaa. Neljä: kun "kaikki" muut laittaa peltiä :) . Viisi: ei tuuli paukuta eli hiljainen.Yksi miinus: sateen ropina ei kuulu.

Nauttikaa te sateen ropinasta peltikattojen omistajat. Meillä nimittäin tällä hetkellä ropisee...vielä saa siitä nauttia.

5. syyskuuta 2012

Tulen ritinä ja lihapatojen tuoksu...

kuvat: uunisepät.fi / tulikivi.fi
Näissä mietteissä tänään ja monina muina päivinä. Joskus ois kiva, että joku muu tekis päätökset meidän puolesta. Tietenkin siten, että lopputulos olisi juuri meidänkin mielestä se oikea. ;)

Näitä mietimme:

Alppi... on aika iso:  l.1170, s. 665, k.1850

Riekkoon tulisi meidän tapauksessa leivinuunin luukku etupuolelle, koska piippu tulee päältäliitoksella, ihanne olisi, että luukku saataisiin oikealle.

Neassa ei mitään vikaa...tai no, ehkä hinta. Värinä todennäköisesti kiiltävä valkoinen. Tässä leivinuunin luukun saa oikealle.

Noora (1000/800/1900)on ollut mielessämme jo pidempään. Jopa kuvan värisenä. Mutta onko liian iso ja synkkä möhkäle? Saa senkin tylsästi valkoiseksi, jos tahtoo. Jos vain luukun saisi yhdellä lasilla...mutta ilmeisesti ei saa.

Jos näistä yhdistelemällä saisi valita, niin olisi huomattavasti helpompaa.

Minkä sinä ottaisit?

3. syyskuuta 2012

Pikakelaus rakentamisen alkumetreille

Koska aloitan ns. päiväkirjaa näinkin paljon myöhässä, on hyvä ottaa alkuun pikainen kertaus projektin aikaisemmista vaihesta. Päästäänpä sitten joskus tähänkin päivään.

Rakennuspaikkaa haimme syyskuussa 2011. Teimme tarjouksen parista tontista samalta alueelta, mutta siinä tarjouskilpailussa jäimme nuolemaan näppejämme. Sanalla haimme myös puolen kymmentä muuta arvalla tai millä lie kunnan kriteereillä myönnettävää vuokratonttia. Rakennuspaikkapäätös annettiin lokakuun lopussa. Tontti, jonka saimme oli kakkostoiveenamme, mutta tässä vaiheessa olemme ihan tyytyväisiä persoonalliseen pizzapalaa muodoltaan muistuttavaan tonttiimme, emmekä ole haikailleet muiden menetettyjen perään. 

Marras-joulukuu menikin sitten talon pohjaa suunnitellessa ja väännellessä. Alkuvuosi pyörittiin lähinnä kaupankäynnin ja erinäisten papereiden kimpussa. Piti kysellä tarjouksia materiaaleista ja talopaketista. Kastelin kanssa pääsimme sopimukseen helmikuun alussa. Pakettiin kuuluu piirustukset, runkomateriaali, eristeet, levyt ym. sekä katon materiaalit (vanerit ja huovat), räystäät ja katokset, väliseinät, sisäkaton verhous sekä erinäisiä kiinnitystavikkeita. Unohtuikohan jotain..? Kun talokaupat oli tehty oli aika hankkia työnjohtajat, teettää maaperätutkimus (maaliskuussa) yms. Rakennuslupa meille irtosi huhtikuun alussa.

Heti toukokuun alussa vapun jälkeen saatiin kaivuri tontille. Toukokuu oli oikea perustuskuukausi. Kokemattomuudesta huolimatta perustukset onnistuivat ilmeisen hyvin. Kysyvä ei tieltä eksy ja sitä rataa. Kiitos kysymyksiin vastanneille ja apureille!
Takapihan puolelta

Kas naapuriin kasvoi talo, kuin syksyllä sieni. Toista se meillä on, vaan kyllä tuloo parempi. ;)

Tässä päästäänkin jo tekemään täyttöjä ja menossa on kesäkuun ensimmäiset päivät.

Tylsää sepustusta tällainen. Jatketaan tätä joskus toiste lisää...
Näin pikakelauksella kaikki kuulostaa aika helpolle, mutta kyllä se vaan aikamoista projektinhallintaa oli ja on edelleen.

TERVETULOA !

HotCobolt.com
Tämä on lähinnä omaksi iloksi, harrastukseksi ja rakennuspäiväkirjaksi luotu blogi, jonka sivutuotteena myös kaukaisemmat sukulaiset ja ystävät pysyvät kärryillä elämästämme. Blogi on yksityinen. Näin on ainakin vakaa aikomukseni, sillä blogin tyyli pitäisi hioa tarkemmin, jos kyseessä olisi julkinen blogi.

Tulen kirjoittamaan tänne punahallakon rakentamisen edistymisestä, suunnittelusta, haaveista ja saattaapa väliin livahtaa pääaiheesta poikkeavaakin materiaalia...

Kommentointi teksteihin on sallittua ja jopa suotavaa. Tarvitsen myös teidän mielipiteitä joskus, kun yksikseen (tai no kaksikseen ;) ) tulee arvottua jotain asiaa puoleen ja toiseen, eikä ratkaisua tahdo löytyä.

Katsotaan, mitä tästä tulee ja onko minulla aikaa tätä päivittää. Veikkaan, että n. kerran viikossa saan tekstin aikaiseksi. Tai tietysti jonkin pikaisen lyhyemmän jutun saa nopeamminkin kasaan.

Ilmoitathan käynnistäsi tähän postaukseen, niin tiedän, että olette päässeet kuulolle. :)