24. heinäkuuta 2015

Kasvaa...






Se on salaattia! Viljelylaatikot saivat täytteekseen erilaisia nopeakasvuisia salaatteja. Rapeaa salaattia, itämaista salaattisekoitusta, rucolaa ja vesikrassia. Itämainen salaattisekoitus on tuo oikein paksu tupas. Tulikohan kylvettyä liian tiuhaan...en arvannut, että minussa piilee tällainen puutarhuri. ;) Olen onneton kastelija. Salaattien onneksi luonto on hoitanut kastelupuolen. Rucola ja vesikrassi ovat vasta aivan alulla ja näyttävät vähän kituliaammilta. Joka päivä käyn ihmettelemässä, että ovat vielä hengissä. Ei mulla muuta, onnistumisen iloa vain!

21. heinäkuuta 2015

Kesä karkaa







Tänä kesänä on jotenkin vaikea päästä kesäfiiliksiin. Kameralle kertyneistä kuvista voisi kuitenkin olettaa, että kesä se on tämäkin. Ainakin lapset nauttivat täysillä lomasta ja aurinkoisista (vaikkakin omaan makuuni vielä liian viileistä) päivistä kavereiden kanssa pitkin pihoja kirmaten.

Mistä on kesäfiilis tehty?
- auringon lämmöstä
- laineen laulusta
- mökkielosta
- lämpimistä illoista
- grillailusta
- tötteröjäätelöstä
- pikkuputiikkien kiertelystä
- onkiretkestä
- kukkien poimimisesta
- lomareissuista
- paljaista varpaista
- pihalla oleilusta ja syömisestä
- uintiretkistä

Aika moni asia näistä on vielä toteutumatta. Jospa tästä kesä vielä tulee, kunhan talon maalaus saadaan loppuun. Tiukasti on talviturkki meikäläisen päällä ja yhtään tötteröjäätelöäkään en ole vielä nauttinut. Tekisi mieli hiukan valittaa, mutta ei kai se auta kuin koittaa tarttua kesästä kiinni. Onneksi on mansikat! 


10. heinäkuuta 2015

Vuokko ja moni muu








Jo on pihassamme muutakin kuin laakea nurmikenttä. Loivassa kaaressa tontin reunaa mukaillen seisovat nyt Vuokko ja venäläinen kaverinsa Moskovan päärynäomena sekä yksi punaluumu Kuokkala. Ihan ummikkona olimme puita valikoimassa ja sesonkiin nähden hiukan liian myöhäänkin, sillä tutuimmat omenapuulajikkeet olivat jo myyty loppuun. Katsotaan, miten näiden tovereiden käy. Valitsimme lajikkeet, joissa olisi tarpeeksi suurikokoiset hedelmät soseomenaksi, mutta kuitenkin sen verran makeat, että kelpaisivat myös siltään syötäviksi.

Toiseen päätyyn tonttiamme istutimme kolme mustaherukka Heddaa ja yhden perheherukan. Veimme näistäkin puljun viimeiset taimet. Alkuperäinen tarkoitus oli ottaa pelkkää mustaherukkaa, mutta niitä ei ollut kuin nuo kolme, niinpä ihan huvikseen nappasimme mukaan tuon perhepensaan, jossa on samassa puna-, viher- ja mustaherukka.

Samaan syssyyn sain myös vihdoin pari viljelylaatikkoa. Näistä haaveilin jo viime syksynä, kun ruohosipulini oli viettänyt koko kesän ruukussa. No, hyvinhän tuo siinä myös talvehti. Näköjään sitä tulostakin syntyy, kun aikansa puhuu ja kaivaa mallikuvat netistä. Armaani nikkaroi laatikot tai paremminkin kehät raakalaudasta ja käsitteli ne pariin kertaan Osmo Colorin EcoGarden öljyllä. Nyt on ruohosipulilla leveät oltavat. Vielä odottelee hän kavereita rinnalleen. Vieläköhän salaatti ehtisi tälle kesälle kasvaa?

Huomasitteko muuten, mikä on seuraava proggiksemme? Suditaan, suditaan ja toivotaan poutasäätä. Ei ainakaan enää tämän päivän kaltaisia rankkoja ukkoskuuroja, jotka huuhtelevat vastamaalatut maalit alas. Onneksi ei ollut isosta alasta kyse. 

7. heinäkuuta 2015

Rusettipanta






Tekisi mieli ommella. Viikonloppuna minulta kysyttiin, että olenko ommellut viime aikoina mitään. Vastasin heti, että kankaita kyllä olisi, mutten ole ehtinyt. Sitten myöhemmin vasta muistin, että olinhan sentään jotain tehnyt; tämän pikaisen rusettipannan. Viimeisiä raitakankaan palasia viedään. Panta on siis pelkkä putki, joka on solmittu rusetille. Ajattelin, että tämä olisi ratkaisu pikkuisen ylikasvaneisiin etuhiuksiin, kun en raski niitä leikatakaan. Arvatkaa vaan, kuinka kauan panta pysyy tämän ikäisellä päässä. Onpahan ainakin kuvissa nättinä. :D