10. lokakuuta 2017

SYKSYN VÄRIT JA KUULUMISIA








Heipparallaa...niin vain hurahti pari viikkoa edellisestä kerrasta. Syyskuu ohitettu. Tällä kertaa ihan vain kuulumisia.

Kuun lopulla juhlimme niin kovin tärkeitä 3-vuotissynttäreitä ja siinä sivussa hiukan perheen miestäkin. Hoitovapaat on siis minun osaltani nyt virallisesti pidetty, vaikka vielä täällä on arki jatkunutkin samaa rataa. Syyskuun suotuisat tuulet eivät olleet tarpeeksi voimakkaita vaan lähinnä riepottelivat ajatuksia tulevaisuuden suhteen suuntaan ja toiseen. Takana on tämän lisäksi pikkuisen sairasteluja ja huonosti nukuttuja öitä, joten siinäkin syytä blogihiljaisuuteen. Illan tahmaisista ajatuksista ei enää kovin kummoista tänne irtoa. 

Eiköhän tästä taas ala ajatukset kirkastumaan, kun useampi yö on mennyt paremmilla unilla ja päälle yrittänyt flunssakin jäi tällä kertaa vaisuksi. Ensi viikolla vietetäänkin jo syyslomaa ja pääsemme hetkeksi irti normaaliarjesta. Ja hei, lokakuu tuo jo pikkuisen mukanaan j-alkuisia tuulahduksia, kertovat ainakin suklaahyllyjen kaupoissa lisääntyneen. ;)


23. syyskuuta 2017

KIRPPISLÖYDÖT 2 // VANHAT LASIT








Muistan, kun varhaisteininä kuljin isäni mukana lauantaisin kipputoreilla. Tai ei kai se joka lauantaista ollut, mutta jossain vaiheessa aika usein kuitenkin. Toisinaan pitkästytti, kun Isä jäi suusta kiinni kaikenlaisten työkalu-ukkojen kanssa, mutta tein minä itsekin siinä sivussa kauppaa Hevoshulluista ja milloin mistäkin. Aina olin valmis lähtemään mukaan. Sainpa muuten ekat Leviksetkin kirpparilta! Muistan, kuinka jouduin hiukan taivuttelemaan isääni ostamaan ne minulle. Hintaa en enää muista, mutta ai että olinkin sitten niistä ylpeä (salaa tietenkin), kuluneen mustat ja lahkeensuista risaisiksi leikatut, ja aidot! Ajatella, miten pienestä niitä hyviä muistoja voikin syntyä.

Miksi tämä nyt tuli mieleeni, johtuu siitä, että tälläkin kertaa sain houkuteltua isäni mukaan kirppisreissulle. Ei ollut työkalu-ukkoja myymässä, mutta löytyi vanhoja laseja (suuri keittiötölkki on takavuosien kirppislöytö sekin). Yhdessä myyjän kanssa mietimme, että lasit taitavat olla alkujaan juusto- tai sinappipurkkeja 60-/70-luvulta. Ajattelin nämä alkujaan mökkilaseiksi, mutta otin kuitenkin ensin meille käyttöön. Laseja oli kaikkiaan viisi, maksoivat yhteensä 1 euron. Harmikseni yksi laseista särkyi jo kotimatkalla kuljetuksessa ja pariin muuhun on tulla lohkeamat. Eivät nämä yksilöt olleetkaan niin kestäviä kuin kuvittelin vanhojen lasien olevan. Mökkilaseina olisivat turhan heikkoa tekoa käsitiskaukseen, mutta meillä saavat toimia juomalaiseina siihen asti, kunnes tulevat tiensä päähän. Huomaan, että näistä on tullut lasten lempilasit. En ihmettele, onhan näissä nyt oma viehätyksensä, muotoilu ja hentoinen kuvio ovat mielestäni todella onnistuneet.

Tänään kävin vanhimman ja nuorimman tytön kanssa pikaisen kirppiskierroksen. Instaseuraajat näkivätkin jo, mitä tällä kertaa lyötyi. Mietinpä vain, muistaako omat lapseni aikuisena näistä käynneistä mitään. Ei löytynyt tytölle farkkuja, enkä ostanut kaikenkirjavaa koristepapukaijaakaan. Olisikohan sittenkin pitänyt? Onneksi toisinaan olen voinut toiveet toteuttaa ja varmasti on löytöjä vielä edessä, mikäli haluavat mukana kulkea. 

15. syyskuuta 2017

VIHERPETTYMYKSIÄ







Pahoittelen, jos tämä blogi alkaa kuulostaa yhdeltä synkistelyltä, mutta kun tein sen taas! Suututin nimittäin viherkasvimme. Ilmeisesti tällä kertaa kesälomareissumme koitui kohtalokkaaksi. Perinteinen moka - laitetaanpa reilummin vettä, että pärjäävät täällä meidän poissa ollessa. Tai en ole ihan varma, oliko joku näistä päässyt välillä myös kuivahtamaan. Ei siis ihme, että suuttuivat. En minäkään tykkäisi, jos pidettäisiin nälässä ja sitten syötettäisiin ähkyyn.

Yksi heiveröinen kasvi päätyi suoraan roskiin. Maksaruoho taas oli kummallisesti kuihtunut lehtien alta ja yksi kaunis päivä se joutui satunnaisen lentävän lelun kohteeksi ja noin vain tipautteli kaikki, siis ihan KAIKKI, vartensa pöydälle. Kokeilumielessä laitoin muutaman irronneen varren suoraan multaan, ilman juuria, jos vaikka siitä vielä juurtuisi ja lähtisi kasvamaan. Eniten harmittaa kuitenkin tuo suurin, Alokasia (suomalaiselta nimeltään Juurakkovehka), josta niin tykkään ja jonka kasvua teillekin aiemmin hehkutin. Kaksi lehteä tuli silloin lisää, nyt olen napsinut jo neljä kuihtunutta pois. Mikä tässä on niin vaikeaa? Onneksi ensimmäisen kuvan kirjojuoru näyttää vielä ihan hyvinvoivalle. Siirsin sen pienestä kipostaan nyt isompaan, jotta sillä olisi paremmat oltavat kasvaa. Mutta ihan oikeesti, miten te viherpeukalot saatte kasvit pysymään hengissä!? 

12. syyskuuta 2017

LEMPEÄMPI SYKSY






Syksyn synkeyden torjunta aloitettu! Elokuun lopussa pohdin keinoja, miten selvitä syksystä synkistelemättä ja kyllä noita on jo tarvittukin. Toivottavasti saamme vielä nauttia aurinkoisistakin syyspäivistä, vaikkakin olen saanut myös huomata, miten harmaatkin päivät muuttuvat valoisammiksi, kun illan on saanut viettää hyvien ystävien seurasta. Viime viikonloppuna otin myös irtioton arjesta ja vietin antoisat pari lomapäivää Helsingissä. Koko viikonloppu oli harmaa ja enemmän ja vähemmän sateinen, mutta hyvässä seurassa ja mieluisten asioiden äärellä ei suurempikaan sade, rikkinäinen sateenvarjo tai rakot varpaissa päässeet latistamaan tunnelmaa. Reissun päätarkoitus oli katsastaa Helsingin Design Market ja useampi tunti siellä tungoksessa vierähtikin. Tuliaiset tuolta jäivät kuitenkin aika pieniksi, sillä enpä arvannut varustautua paksummalla lompakolla ja pakettiautolla. ;) Joka tapauksessa reissu tarjoili sopivasti inspiraatiota ja uusia haaveita ja ennen kaikkea vaihtelua peruskauraan.

Viikonlopun jälkeen on taas palattu tuttuun arkeen ja piristetty päiviä kynttilöillä ja omenapaistoksella. Uutta harrastusta vielä kaipailen tälle syksylle, mutta senkin suhteen taidan olla jo hajuilla, mikä se voisi olla. Hiukan muuten huvittaa nämä tämänkertaiset kuvat. Totuushan nimittäin on, että pikkulapsen kanssa ei tällaiset stailatut asetelmat kovin kauaa pysy aloillaan. Mukavaa vaihtelua minulle kuvaukseen. Viimeinen kuva muuten liittyy vahvasti seuraavaan aiheeseen. Palataan siis pian! 

6. syyskuuta 2017

SYYSKUKAT







Katsokaapa, miten symppiksen syyskukan löysin! Minulla on tapana silloin tällöin käydä seilailemassa halpakauppaketjujen liikkeissä katsomassa, mitä niissä myydään. Toisinaan olen tehnyt hyviäkin löytöjä, kuten viime vuonna nuo mustat lyhdyt Tokmannin alehyllystä. Tällä kertaa eksyin Hong Kongin puutarhaosastolle ja ai että ilahduin, kun tarjolla oli todella monenlaista syyskukkaa perinteisten callunoiden ja krysanteemien lisäksi. Pitkän arpomisen jälkeen hellyin ottamaan tuon vähän reppanankin näköisen tupsupäisen kukan ja pari muuta sen kaveriksi. Jotain kanervalajiketta taisivat olla nuo vihreät ja hopealanka. En ole mikään "kasvitieteilijä", joten tällaiset erikoisemmat kukat eivät yleensä jää päähäni. Näissä kausikukissa on muuten se hyvä puoli, että ne täytyy saada pysymään hengissä vain tietyn aikaa, toisin kuin sisällä kasvavat viherkasvit. :D Oottakaas, kun näytän, miten mun uusimpien viherkasvien kanssa kävikään...

1. syyskuuta 2017

LÄMMITYSTÄ





Niin vain tuli villasukkakelit. Eräs aamu lämpimästä peiton alta kömmittyäni totesin, että nyt ei pelkät villasukat auta. Pärekorin pohjalta löytyi vielä muutama halko, joilla sai viluisen emännän taas tyytyväiseksi.  Seuraava kylmempi jakso laittaakin sitten hakemaan halkokuorman puusäilöstämme lähemmäksi lämmityspaikkaa. Vaan onhan tuossa touhussa aina oma hohtonsa, se ritinä ja lämpö, tunnelmasta puhumattakaan. Ei silti haittaa, että syyskuu alkanee ihan kohtuullisissa lämpötiloissa.

Täällä eletään syyskuussa, miten sen nyt sanoisi, hiukan jännittäviäkin aikoja. Nuorimmaisemme täyttää loppukuusta kolme, mikä pistää tosissaan miettimään, mitäs tässä nyt sitten. Huomaan itsessäni heränneen levottomuuden jo muutama kuukausi sitten ja myönnän, että mielessä myllertää. Kaikki on toistaiseksi avoinna ja niin epävarmaa. Ei nimittäin ole työpaikkaa, mihin palata. Toivottavasti kuukausi tuo tullessaan jotain kivaa. Pitäkää peukkuja!

Kivaa on myös se, että blogi täyttää tässä kuussa 5 vuotta! Eräänlainen virstanpylväs sekin. Pitäisi melkein juhlia! Vaikka silloin tällöin tuleekin pohdittua blogin kohtaloa, on ainakin tähän asti blogihommat tuntuneet mukavilta ja tuoneet arkeeni kivaa piristystä. Samaan menoon on siis tarkoitus jatkaa. Kiitos teille, kun jaksatte seurata.

26. elokuuta 2017

MAKUUHUONEEN HARMAITA






Kesän hempeät sävyt väistyvät samaan tahtiin, kun ilmat kylmenevät ja illat pimenevät. Täällä ainakin tuntui tulevan syksy kerta heitolla, kun lämpöasteet tippuivat kympin tienoille. Tekee mieli lisätä sisustukseen pehmeyttä ja tummempia sävyjä. Olo on pikkuisen epätoivoinen, nytkö tämä taas alkaa, "ikuisuuden" kestävä harmaus. Vedän paksuimmat villasukat jalkaan ja vihjailen miehelle, josko olisi aika täyttää halkokori. Ettei ihan synkistelyksi menisi, niin nyt on paras hetki kaivaa kaapista kynttilät näkösälle, sopia illanistujaiset ystävien kesken, varata viikonloppuloma mieleisen tekemisen parissa tai aloittaa uusi harrastus. Kyllä tästä taas selvitään.

16. elokuuta 2017

UUTTA PIKKUTYTÖN HUONEESSA









Pieniä uudistuksia pikkutytön huoneeseen. Viime kerralla tästä huoneesta kirjoittaessani täällä oli vielä pinnasänky. Jo jonkun aikaa on neiti kuitenkin ollut sen verran isoa tyttöä, että suostui siirtymään tuohon juniorikoon sänkyyn. Tämän muutoksen myötä saatiin huoneeseen lisää tilaa ja pääsin jatkamaan sisustuksellisten suunnitelmieni toteuttamista.

Talonmallinen kirjahylly oli odottanut varastossa vapautuvaa paikkaa jo reilu vuoden päivät. Olin kerrankin onnekas ja voitin hyllyn Muita ihania-blogin arvonnasta. Pikkuinen kirjahylly on sopivasti lapsen korkeudella ja toimii kätevästi säilytyskalusteen ohella vaikka nukkekotina tai tässä tapauksessa eläinten majana. Tarkoituksella jätinkin muutaman hyllynkolosista tyhjemmäksi, niin on leikkijällä tilaa rakennella omia asetelmiaan.

Seinäkoukutkin löytyivät varastojeni kätköistä. Nämä HK Livingin napit hankin jo ennen tähän taloon muuttoa (neljä vuotta sitten, huh) eteistä ajatellen, mutta jostain syystä ei ole tullut niitä ikinä sinne laitettua. Mallailin koukkuja nytkin sinitarran avulla ensin eteiseen, mutta jotenkin leikkisät nappikoukut sopivat paremmin lastenhuoneeseen. Ajatuksissa oli ollut muutoinkin hankkia huoneeseen sopivat laukunkannattimet.

Nämä pari uutta juttua toivat kivasti ilmettä huoneeseen ja mikä parasta, tämä uudistus oli tällä erää "ilmainen". Joskus jemmaaminen kannattaa.


12. elokuuta 2017

ELOKUUN KUKAT





Vielä löytyy luonnonkukkia. Elokuun kukkatarjonta on selkeästi erilainen kuin keskikesän. Kukkivien lisäksi omiin maljakoihin on viimeaikoina päätynyt kaisloja ja erilaisia heiniä. Aion kyllä hyödyntää tätä mahdollisuutta vielä pitkälle syksyyn. Pitää kesästä kiinni viimeiseen asti. Niin...ei huvittaisi puhua syksystä, mutta jostain syystä elokuun helteet eivät tunnu niin kesäisiltä enää. En tiedä, mikä siinä on, mutta itselläni kesä jollain tavalla loppuu koulujen alkuun, oli säätila mikä hyvänsä. Onkohan vuodenaikakin mielentila? Vielä ei kuitenkaan ole syksyn aika, nautitaan näistä elokuun lämpimistä. Kesä kun ei liikoja ole tänä vuonna helteiden muodossa tarjoillut. Parhaillaan ukkostaa ja sekin on omalla tavallaan hienoa, kuuluu tähän loppukesään.


10. elokuuta 2017

ASUNTOMESSUT

Olette varmaankin jo kyllästymiseen asti nähneet kuvia tämän kesän asuntomessuilta, mutta silläkin uhalla tarjoilen teille niitä vielä lisää. Jokainen kävijä katsoo messuja hiukan eri silmin ja itse lähdin hakemaan lähinnä inspiraatiota sisustamiseen ja pihan laittoon. Harmiksemme päivä oli sateinen ja pihojen tutkailu, ja varsinkin kuvaaminen, jäi näin ollen todella vähiin. Porukkaa oli säästä huolimatta paljon liikkeellä ja kuvaaminen oli senkin vuoksi välillä hiukan haasteellista, kovin pitkäksi aikaa kun ei kehdannut jäädä toisten eteen zoomailemaan. Katsotaanpa sitten, mitä kameraan tarttui. Pyrin lyhkäsiin teksteihin, oleellisin näkynee kuvissa.

Ensimmäisenä ulkoapäin miellyttävimmät talot eli omaan silmääni...


PARAS ARKKITEHTUURI




Hirsi, pelkistetty ulkomuoto ja jyrkkä kattokulma jotenkin vain vetoaa. Ihanan simppeliä ja ehkä vähän mökkimäistä. Täytyy sanoa, että tämä Honkarakenteen kohde Honka Ink oli kyllä ehdottomasti yksi suosikeistani. Seuraavissa kuvissa siitä vielä lisää...

MinunLOFT Oy:n kohde Minun VALO oli piristävä uutuus talorintamalla. Tässä huomio kiinnittyi erityisesti luonnonväriseen puuverhoiluun, joka tosin harmaantuu luonnostaan n. neljässä vuodessa, sekä hauskaan ikkunoiden rytmitykseen.

Kolmas kuva on kohteen Kotikontti (Mammuttikoti) pergola. Tämä päätyi oikeastaan tähän kategoriaan kohteen rakennusten sijoittelun vuoksi, sillä itse talo, pergola ja saunarakennus terasseineen muodostivat kivan suojaisan kokonaisuuden sijoittelullaan. Harmi, ettei minulla ole kokonaisuudesta ollenkaan kuvaa.


KODIKKAIN TUNNELMA







Heti sisään astuessa tuntui kuin olisi tullut lämpimään pesään. Paljon puupintaa ja pehmeitä sävyjä terästettynä mustalla, yläkerran vinot sisäkatot, luonnonmukaisten tekstiilien ja sisustusasetelmien runsaus. Honka Ink tuntui kodilta, eikä esittelykohteelta, siinä se taika varmaan olikin. Onnistunut lopputulos siis myös Jonna Kivilahdelta, kohteen sisustussuunnittelijalta.

Seuraavaksi todella paljon näkyvyyttä saanut kohde Kannustalon Harmaja Saimaa, josta vain muutama maistiainen, sen verran sattui olemaan muitakin ihastelijoita paikalla ja olette varmasti nähnyt kuvia tästä muuallakin. En kyllä ihmettele suosiota, katsokaapa.


ONNISTUNEIN SISUSTUS




Kaunista värien hallintaa ja paljon mielenkiintoisia asetelmia, joihin katse kiinnittyy. Erityisesti tykkäsin, kun kokonaisuuteen oli onnistuttu tuomaan uusia, ei niin nähtyjä, elementtejä. Näistä yksi tuo Siparilan Vire-sisustuspaneeli, jolla oli päällystetty useampikin seinä sekä keittiö-ruokailutilan katto. Toi kummasti pehmeyttä korkeaankin tilaan. Kohteen oli sisustanut Kirsi Valanti ja Susanna Vento.

 KAUNEIMMAT PIHAKIVET



Messualueen mäntykankainen ympäristö ja upeat järvinäkymät antoivat kyllä upeat puitteet taloille ja monet kohteet olivatkin selkeästi halunneet säilyttää pihat luonnollisina. Kunttaa, mäntyjä ja kiviä eri muodoissa näkyi paljon. Itseäni miellytti erityisesti liuskekivellä päällystetyt polut, portaat ja oven edustat. Nämä kuvat kohteista Honkatalot Wave ja Kannustalon Harmaja Saimaa.


INSPIROIVIN LASTENHUONE


Tai paremminkin koululaisen/isomman tytön huone. Tästä tulen varmasti vielä hakemaan ideoita meillekin koululaisten huoneeseen. Hillitty tausta antaa sopivasti tilaa värikkäämmille tekstiileille ja pientavaroille. Kiva oli myös nähdä livenä nuo seinälokerikot, sillä niitä täälläkin ollaan jossain muodossa mietitty. Kohde Passiivikivitalojen Casa WelliKulho.


MIELLYTTÄVIN TYÖHUONE


Honka Ink-talon työhuoneen lisäksi näkisin itseni työskentelemässä tässä Muuramen Helmen työhuoneessa. Kivasti saatu pöytä sijoitettua keskelle huonetta rikkomatta huoneen tilan tuntua.


UPEIMMAT PARKETIT ja KAUNIS NOJATUOLI



Näitä kuvia ladatessani mietin, että olikohan messuilla yhtään kohdetta, missä olisi käytetty esim. laminaattia. Hiukan vähemmän tuli annettua huomiota kohteiden lattioille, mutta nämä tarttuivat erilaisuudellaan silmään. Casa WelliKulhosta löytyi Timberwisen kalanruotokuvioon ladottu tammiparketti ja Kotikontista Triofloorin yhdensuuntainen mosaiikkiparketti, sekin tammea. Nojatuoli on &Traditionin Catch Lounge JH14.


MIELEENPAINUVIMMAT SÄNGYNPÄÄDYT




Makuuhuoneisiin ja petauksiin oli selkeästi panostettu ehkä normaalia enemmän. Yleisesti ottaen valloilla oli petauksissa selkeästi pellavalakanat, mitä en lainkaan ihmettele. Nämä muutamat sängynpäädyt sattuivat tallentumaan kameraan sillä perusteella, että kaikissa on jokin erilainen idea. Kaksi ensimmäistä kuvaa kohteesta Honkatalot Wave ja viimeisen kuvan sängynpäätysyvennys löytyi Kontikontista ja oli oikeasti huoneen jakava väliseinä.


PARAS KAIDE


Viimeisenä kurkkaus Minun VALOn yläterassille. Kelpaisi siinä jalkojaan lepuuttaa ja katsella ihanaa järvimaisemaa. Tässä huomioni kiinnittyi erityisesti kuitenkin mustaan metallikaiteeseen. Sopi hienosti talon tyyliin ja poikkesi selkeästi muista kohteista.

Kyllä vain oli onnistuneet asuntomessut ja taas yritetään hillitä nousevaa talokuumetta. Ja ne pihaideatkaan eivät kyllä oikeastaan helpottaneet meidän tilannetta. Mistähän sellaisen mäntykankaan saisi...