20. toukokuuta 2017

SISUSTUSJUMI






Tykkään vaihdella pienempiä sisustusesineitä lähes viikottain ja hakea näin aina uutta katseltavaa kulloiseenkin viikkoon. Nyt jostain syystä tasojen päällä on nököttänyt pidempään samat kynttilänjalat ja maljakot. Jälleen siivouspäivän jälkeen yritin keksiä jotain vaihtelua erityisesti tuohon olohuoneen kaapiston päälle, mutta mikään ei tuntunut asettuvan omaan mieleeni paikalleen. Uusi sohva ilostuttaa edelleen päivittäin (paitsi silloin, kun nuorimmainen liiskasi siihen mustan purkan). Sohvan myötä tilan tunnelma muuttui sen verran paljon, että täytyy nyt vain rauhassa makustella uutta värimaailmaa. Varsinkaan, kun ei nyt ensimmäisenä ostoslistalla ole uusia mattoja ja verhoja, ennemminkin niitä puita ja pensaita.

Onneksi tässä ei nyt niin kovin vakavasta asiasta ole kyse, tällaisia arjen pieniä käpyjä vain. Äitienpäivälahjaksi sain tuon Marimekon tiiliskivi tyynynpäällisen, josta olinkin kerinnyt ihan ääneen haaveilla jo pidempään. Ilmankos sattuikin olemaan aika mieluinen lahja. Samoin Helena Karihtalan vastikään julkaisema Sisustajan käsikirja on mitä mainioin lahja tällaiselle sisustusintoilijalle. Kyllä näillä nyt ruokitaan tätä sisustusnälkääni ainakin hetken aikaa.


16. toukokuuta 2017

PORO TYÖHUONEESSA





Kerroin teille aiemmin koululaisten huoneen muutoksen yhteydessä, kuinka ihastuin Ester Visualin ilmeikkäisiin eläinaiheisiin kuvituksiin. Muutama kuva näkyikin jo tyttöjen huoneessa, mutta samalla tilasin myös pari muuta julistetta, joista toisen näette nyt tässä. Tämä kuitenkin oli tarkoitettu lahjaksi eräälle lapinkävijälle, mutta en malttanut olla mallaamatta sitä myös meille. Vihdoin viime viikolla pääsimme ojentamaan lahjataulut uusille omistajille ja uskallan näin ollen julkaista nämä kuvat. Värien puolesta taulu olisi kyllä hyvin sopinut myös tänne meidän työhuoneeseen, mutta tiesin, että tällä olisi suurempi merkitys lahjan saajalle. Mikä taito ja kauneus näihin kuviin kätkeytyykään! En voi kuin ihailla. Itsekin pidän vesivärimaalauksesta, mutta ei puhettakaan, että yltäisin tämän kaltaiseen ilmeikkyyteen. Odotan innolla, mitä muuta tältä taiteilijalta vielä syntyykään. Terkkuja vain sinne Rovaniemelle!


* Poro Pihalla-julisteesta saatu alennusta bloginäkyvyyttä vastaan

8. toukokuuta 2017

TOIVOMUS: VIHREÄÄ




Viime viikon juhlintojen lomaan mahtui myös talomme lopputarkastus. Toisinaan jotkut asiat vain jäävät roikkumaan ja ajaudutaan siihen viime tipan hetkeen. Viimeiset tarvittavat paperit tulivat postitse juuri ennen rakennustarkastajan saapumista. Itse tarkastus sujui moitteetta. Pari toivetta meille kuitenkin sieltä suunnalta annettiin; yksi lisäventtiili toiseen varastoon ja pihalle kadun puolen rajalle jotain ikivihreää. Niin, vihreää! Tätä jotenkin pelkäsinkin odotinkin. Olisiko tämä nyt se potku kankuille, että pihalle oikeastikin tulisi tehtyä jotain. Voi viherpeukalo ja multasormi, alkakaapa nyt toimia! Tykkäisin kyllä kauniisti laitetusta pihasta, mutta minulla ei sitten yhtään ole tuohon vaadittavaa tietämystä, eikä asia ole sen takia kauheasti houkutellutkaan. Kai se on vain ruvettava perehtymään ja toivottava, että mitä ikinä istutammekaan, menestyisi kuin itsestään.

Viherpeukalosta puheen ollen...tuo kuvissa näkyvä Alokasiakin alkoi pian meille tulon jälkeen osoittamaan mieltään. Lehtien kärjet ovat hiukan ruskettuneet ja yksi kuihtui kokonaan. Kumaraankin painui kuin vanha ruttuinen mummeli. Kaikella kunnioituksella mummoja kohtaan, ruttuinenkin voi olla hyvin herttainen. Siirsin kasvin nyt tuohon valokylpyyn, josko se ja säännöllisempi kastelu saisivat sen vielä pysymään hengissä. Täytyy vain tarkkailla, ettei paikka käy liian paahteiseksi kevään edetessä. Ehkä pientä virkistymistä on jo tapahtunut, mutta tällaista tämä on, ihan arpapeliä. Ei näissä pienemmissä kasveissa kovin suurta vahinkoa pääse tapahtumaan, mutta isompien kasvien ja puiden kuukahtaminen varmasti harmittaisi. Saapa nähdä, millaisia tarinoita tämän aiheen ympäriltä vielä kuulettekaan. :D


2. toukokuuta 2017

TOUKOKUU





Toukokuu alkaa meillä aina juhlilla, kun vanhin tyttömme viettää syntymäpäiväänsä sopivasti heti vapun jälkimainingeissa. Tänään ikämittariin tuli jo kymmenen. Tuntuupa aika hurjalle, että tässä ollaan jo niinkin kauan oltu äitinä. Oli muuten yhtä arvaamaton sää tuolloin kymmenen vuotta sitten, kun synnärin ikkunasta katseltiin räntäsadetta. Äitienpäivänä oli tosin jo hiirenkorvat puissa, joten ehkä toivoa paremmasta keväästä vielä on.

Toukokuu, olet kyllä tervetullut! Yksi lempikuukausistani (joulu-, kesä- ja heinäkuun lisäksi). Mieli alkaa herätä talvikoomasta, voi tuntea auringon jo lämmittävän ja koko kesä on vielä edessä. Valoisuus antaa kyllä kummasti lisää energiaa. Aurinkoa viikkoonne!