29. lokakuuta 2012

Levähdys


Välillä on paikallaan ottaa hiukan etäisyyttä, irrottautua arjesta ja velvollisuuksista. Tässä elämäntilanteessa on kerrassaan mahtavaa, kun saa rojauttaa luunsa johonkin koloon, niinkuin tämä auton rähjä mättäälle ja pysyä siinä tovi. Ei nyt niin kauan, että sammal kasvaa, mutta ainakin siihen saakka, kunnes nälkä yllättää.

Sain viettää viikonlopun näissä upeissa maisemissa seuranani joukko ihania naisia. Oli aikaa olla ja turista, neuloa ja virkata, ulkoilla, pelata, selailla kauniita lehtiä tai vain tuijotella järven selälle ajattelematta sen kummemmin mitään. Ja nälässäkään ei tarvinnut olla. Kun on naisia, on myös naisten eväät; värikästä ruokaa ja herkkuja....suklaata vähän.




Raksa onkin viime päivinä myös enimmäkseen levännyt, sillä päänaputtelija on keskittynyt nenän niistelyyn. Niistelyn lomassa syntyi sentään yksi, hetkellisesti vallan unohduksiin jäänyt, palokatko, joka sitten jouduttiin toteuttamaan vähän eri reittiä kuin olisi ollut helpointa. Rakennustarkastajan siunausta ratkaisulle vielä odotellaan.

Tänään raksamieskin on ottanut oman aikansa ja raahannut ruvettuneen nokkansa aamutuimaan suon laitaan pakkasilmaa nuuskimaan. Tuumasi lähtiessä, että aikoo romuskan sinne jättää, sillä kyllä tässä taas tositoimia vaadittaisiin ja vähän enemmänkin, että minulla olisi täällä vähän enemmän pääaiheestakin kerrottavaa.

26. lokakuuta 2012

Ovi avoinna

kuva: etsy.com

Monen pohdinnan jälkeen päädyin muuttamaan blogini julkiseksi. Suurin syy muutokseen olette te lukijat. Monilla oli vaikeuksia päästä kirjautumaan yksityiseen blogiin ja toisilla taas kommentointi tahmasi. Jospa tämä helpottaisi täällä vierailua.

Toivottavasti tällä tavalla saamme myös vilkkaampaa keskustelua kommenttilootiin, sillä täällä ruudun takana on monestikin hiukan epävarma kirjoittaja, joka miettii, mitähän muut tykkää tai ei tykkää. Mieluiten näkisin kommenteissanne edes jonkin nimimerkin, jotta ainakin minä pystyisin tunnistamaan, jos siellä ruudun toisella puolella on joku muutenkin tuttu.

Ennen kaikkea toivon, että te lukijat saisitte tästä blogista vaikka nyt edes vähän hyvää mieltä ja viihdykettä päiviinne! Tervetuloa siis edelleen sekä vanhat että uudet lukijat!

25. lokakuuta 2012

Maistiaisia


Muutaman viikon ajan olen kahlannut lävitse vanhoja joululehtiä, joita säästelen ja joihin palaan aina vuodesta toiseen. Nyt kaupoissa on jo ensimmäiset uudet lehdet, jotka ovat vaatineet päästä arkistooni. En vain voi vastustaa niitä! Puikoilla uusista langoista valmistumassa tuubihuivi tai ainakin se tällä hetkellä koittaa kovasti olla sitä. Lopputuloksesta kun ei voi olla varma, kun muistelee taannoista yritystäni tehdä säärystimet. Ne tai se säärystin toimittaa tällä hetkellä virkaansa hieman muokattuna nuken makkaramekkona.

Tänään meillä tuoksuu vienosti joululta tai ainakin tällä hetkellä. Aiemmin päivällä haiskahti nimittäin mummolalle, kun kokeilin, miten kaalilaatikko uppoaa. Ei uponnut, paitsi minulle! Omiin jouluperinteisiini ovat kuuluneet muutaman vuoden ajan nämä rapsakat, hieman keskeltä tahmeat maistiaiset. Jos ei pipareita vielä tohdi leipoa, niin näitä nyt ainakin. Ohjeen olen joskus leikannut talteen jonkun lehden joulunumerosta. En minä niitä turhaan ostele!


24. lokakuuta 2012

Aurinkoisempia näkymiä

Tänään sataa vettä, yllätys! Tässä hieman aurinkoisempia kuvia viime lauantailta. Valmiimman näköistä ulkoverhousta. Ikkunan pielilaudat puuttuvat.




Autokatoksen pääty tuli eilen valmiiksi. Vielä olisi jäljellä pitkien sivujen sekä etupuolelta autokatossiiven yläosat. Jos päädyt ovat haasteellisia, niin saattaa se olla kinkkistä katoksienkin kohdilta sovitella paneelia kaikkiin koloihin. Kieltämättä toinen käsipari tässä työssä olisi helpotukseksi, mutta yksinkin näyttää onneksi onnistuvan.

Välillä huokasuttaa...omissa tavoitteissa pysyminen tekee tiukkaa. Kovasti odotamme, että pääsisimme jo lattiavalua tekemään. Marraskuun puoliväli tulee joutuin.

Tämä kortti löytyy eteisestämme tekemästäni kollaasista. Siinä se on joka kerta muistuttamassa raksalle lähtijää.

Korttia myy Perromania

P.s. Oma koti kullan kallis-printti aiheuttaa pian kolahduksen postilaatikkoomme (toivottavasti ei kusti ruttaa sitä kovin pahasti).

22. lokakuuta 2012

Mielikuvia ja kolahduksia


Tiedättekö tunteen, kun jokin juttu vain kerralla kolahtaa niin, että ihan syrämestä ottaa? Minulle sattuu näin vain äärimmäisen harvoin. Nyt se sitten kerrankin kolahti, niinpä olen viime päivinä toistamiseen eksynyt Taulu ja Tapetti-blogiin himoitsemaan tuota Oma koti kullan kallis-printtiä. Olen jo mielessäni ripustanut kuvaa ties kuinka moneen eri paikkaan uudessa kodissamme. Ehkä on pakko hankkia tuo pieni kaunistus, vaikka vain siksi, että jaksaisin paremmin odottaa vielä jokseenkin kaukana häämöttävää omaa, valmista, kultaista kotia.

Kuvat: Werannas, Villa Valo-blogi, Loviisan Aitta ja Lifestylenordic


Kaikki matot ellos.fi

Ensimmäiset pakkaset ovat saapuneet tällekin suunnalle. Tänään nenänpää on kylmä ja jalassa villasukat. Miten nämä ensimmäiset kylmät ilmat menevätkin niin luihin ja ytimiin asti? Siksi varmaan haaveissani on pyörinyt kaikkea lämmintä. Lauantaina pyörähdin myös jälleen lankakaupassa hypistelemässä ja sieltä nappasin mukaani alpakkajuhlat-alesta DROPSin ihanan pehmeää nepal-lankaa (65 % villaa, 35 % alpakkaa). Olin jo haaveillut aloittavani heti tekemään langoista tuubihuivia, mutta kotona huomasin, ettei minulla olekaan oikean kokoisia puikkoja. Että pitikin, olin ihan varma, että minulla on ne! Samalla kysäisin neuletakkiin haluamaani lankaa ja sitä pitäisi saapua tänään. Maltankohan odottaa niin kauan, että saan nämä langat ensin käytettyä.

Ja sitten...arvuuttelun aika on ohi. Suosikkini ulkovalaisimista on kuin onkin Lumo. Kukaan ei suoraan osunut oikeaan, mutta moni liippasi läheltä, joten teille Henna ja Leo, Leila ja Hene R. tarjoan kyllä ilomielin teetä!


16. lokakuuta 2012

Talo pukeutuu

Lauantaina vietimme raksallamme, erään naapurimme sanoja lainatakseni, "kunnon peijaisia". Kyllä siinä jälkeä syntyy, kun kahdeksan nohakkaa miestä pistää paneelia pinosta poikki ja seinälle. Tunnelmat olivat reippaan leppoisat. Kyllä jäi jälleen kaikesta avusta hyvä mieli.



Ja kyllä, ulkoverhous ja sen väri näyttää entistäkin paremmalle päästyään paketista oikeaan paikkaansa.

Molemmat päädyt saatiin lauantaina valmiiksi räystäänaluslautoja myöten. Ikkunan puitteet tosin puuttuu vielä. Myös talon etupuoli on jo pitkällä ja iloksemme eräs talkootyömies oli ahkeroinut vielä eilen takaseinään paneelia katokseen asti.

Minä jatkoin hieman maalausurakkaa räystäänaluslautojen kimpussa. Maali vain pääsi loppumaan kesken. Kilpajuoksu talven tulon kanssa jatkukoon...onneksi kauppoista saa jo glögiä, lämmikettä viilenevään syksyyn.

10. lokakuuta 2012

Syksyn syyhy

Syksyn tullen minut valtaa aina himo villaan...ja kynttilöihin. Jos puikot tai koukut ovat saaneet maata kaapin perällä kesän, niin viimeistään takkikelien alkaessa pakottavat kauppojen notkuvat lankahyllyt ensin hypistelemään, sitten suunnittelemaan. Tänä syksynä ei haaveista tuotokseksi ole syntynyt kuin (vasta) yksi myssy, joka sekin kuulemma aiheuttaa syyhyä, niinkuin kuvasta näkyy. Jos syyhy ei ota laantuakseen, saa joku paremmin syyhyä sietävä lapsonen (,jolla päänympärys n. 48 cm) tämän omakseen . Ohje on Pirkan sivuilta Klik!,


Olen jo pitempään (joka syksy ja talvi) haaveillut oikeasta villaneuletakista itselleni. On nimittäin turhauttavaa yrittää etsiä sellaista tavallisista vaatekaupoista. Oletteko koskaan kiinnittäneet huomiota, että miesten osastoilta löytyy mitä hienompia villapaitoja, mutta kun siirryt naisten puolelle, pursuaa siellä hyllyt pelkkää akryylia. Voi miksi, miksi en ole suurempi, että voisin ostaa ne miesten paidat? :) Siksipä haaveilen, että saisin joskus neulottua OIKEAN neuletakin. Mutta, ken sen minulle kertoisi, mistä saisin hyvän ohjeen tuohon unelmien takkiin? Kaikki hienot neulemallit, joita olen netistä löytänyt, ovat olleet lapsille ja minä kun en ole vielä niin oppinut Pirkko, että osaisin tuosta vain soveltaa lasten ohjeen aikuiselle sopivaksi. Saati sitten tehdä ilman ohjetta vaikka tämän ihanan kuvan perusteella.

Kuva on poimittu Lämmöllä tehtyä-blogista.

Osaako joku? Perustetaanko Pirkkopiiri?

Tämä meni nyt ohi pääaiheen. Kertokaa toki, mitä mieltä olette. 

Valoa pimeään

Maanantaina kävimme koko joukolla vähän aloittelemassa maalaushommia. Otsalaudat, räystään aluslaudat, nurkkalaudat sekä ikkunan pielet ym. olisi tarkoitus saada mahdollisimman pitkälti maalattua valmiiksi maassa, ettei tarvitse kivuta katon rajaan niitä sitten enää suuremmin maalaamaan. Kiva, että pääsee itsekin välillä oikeisiin hommiin, eikä vain vahtimaan muiden tekemisiä. Sutiminen on sopivaa puuhaa minulle ja oli mulla parit pienemmätkin kädet ja sudit siinä huiskamassa. Pitää vain sulkea silmät niiltä maalitahroilta, joita löytyi kummallisesti myös piposta ja takapuolesta.



Samalla tapasimme myös erään johtomiehen ja kävimme läpi ulkopuolen sähkösuunnitelmaa. Onneksemme sähkärimme on sen verran pätevä, ettei meidän tarvitse ihan jokaista pistorasian paikkaa itse miettiä. Toki siinä jää sitten omat erikoisemmat toiveet vielä lisättäviksi suunnitelmiin. Saimmekin tehtäväksemme päättää, millaiset seinävalaisimet haluamme. Tuntuu hieman haasteelliselta kuvitella mielessään, miltä talo valmiina näyttää ja millaiset valaisimet siihen nyt sitten passaisi. Valaisimien tyyppi kun vaikuttaa siihen, mistä kohti piuhat tuodaan seinälle.

Kokosin tähän muutamia silmää miellyttäviä valaisimia. Arvatkaapa, mikä on suosikkini? Kaikille oikein vastanneille tarjoan kaffit.

Kuvat: oivarauta.fi, ketonen, lamppukauppa, amazon.co.uk
Kuvat: valaisinliike.fi, talotarvike.com

Etu-ulko-ovien viereen tulee seinävalaisimet lähinnä koristeiksi. Varsinainen valaiseminen järjestetään autokatoksen ja lippojen alle upotettavilla spoteilla sekä talon takana lyhyellä sivulla ja varaston ovella seinävalaisimilla.

Jotain tällaista pientä sievää tulee sitten sinne takaosastolle.

Kuva: netrauta.fi
Kuva: lamppukauppa


Huomasittehan, että olen lisännyt jonkinlaisen kuvan pohjapiirroksesta erilliselle välilehdelle.

4. lokakuuta 2012

Tulta pesään

Takkavalinta suoritettu! Kävimme eilen vahvistamassa päätöksemme Uunisepillä, missä pääsimme tutustumaan takkoihin ihan livenä. Valintamme on Riekko takkaleivinuuni! Takkaan tulee kiiltävät valkoiset laatat ja kromin väriset luukut. Leivinuunin luukku tulee käytännön syistä etupuolelle, vaikka päätimmekin siirtää piipun alalähtöiseksi takan oikealle sivulle (vasemmalle puolelle tulee todennäköisesti jotain kalustetta, niin olisi epäkäytännöllinen luukun olla sillä puolella).

Kuvasta puuttuu kokonaan leivinuuni, koska en löytänyt hyvää kuvaa, jossa luukku olisi etupuolella. Plussana luukussa on lasi, josta tulen loimotusta voi ihailla sen aikaa, kun sitä lämmitetään.

Päätös oli loppujen lopuksi selkeä, kun kuulimme, että Kermansaven takka"leivinuunit" ovatkin todellisuudessa ns. haudutusuuneja. Leivinuunissa ei siis voi polttaa tulta, vaan se lämpenee takkaa lämmittämällä, jolloin lämpötila jää sinne n. 150 c' paikkeille. Sinänsä ihanne lämpötila esim. paisteille.

Uunisepillä leivinuuni on perinteinen, jossa voi polttaa puuta. Uuniin saa tällöin myös rieskan tai piirakan paistolämpötilan. :) Itsehän en ole kuunaan rieskaa paistanut, mutta löytynee lähipiiristä joku, joka sen taidon voi minulle opettaa.

Vaikka moni teistä epäilee valkoisten kaakeleiden olevan vaikeammat pitää puhtaana, niin uskalsimme silti valita tämän vaihtoehdon (Kiitos Laura rohkaisusta!). Laatat ovat isoja ja kiiltäviä, jolloin niiden pyyhinnänkin luulisi olevan helpompaa. Uskoisin, että saumat ovat näissä se ongelmallisin alue ja tässä mallissa saumojakin on harvemmassa (kuin esim. nea tai noora-takoissa).

Ja loppuun vinkkinä suklaan ystäville:



Aamukahvin kanssa maistoin pari palaa kyseistä uutuutta ja maku valloitti ainakin minut ensipuraisulla! Jopa parempaa kuin alkuperäinen Geisha. Tästä tuli kerralla yksi lempisuklaistani. Te kun tiedätte riippuvuussuhteeni suklaaseen. 

Kuvat: Uunisepät, Fazer

2. lokakuuta 2012

Pino pihassa




Tässä pieni vilautus ulkoverhouspaneeleista. Sen verran kävin pressua raottamassa, että värin sai sieltä tarkistettua. Ja näyttää aikalailla siltä, mitä kuvittelimmekin pikkuruisen mallilapun perusteella.

Ulkoseinätkin alkavat jo kohta olla sillä mallilla, että pääsee paneelit laittamaan. On se rakentajallakin motivaatio korkeammalla, kun saa näkyvämpää ja nopeammin tulosta aikaiseksi. Vielä kun tähän väliin saisi muutaman reippaan talkoolaisen avuksi, niin olisi hyvinkin toivoa päästä ennen lumia sisähommiin. Meillä toivotaan siis, että syksy jatkuisi vielä pitkään, mieluiten kuivana ja kohtuu lämpimänä.

p.s. Lisäsin edelliseen postaukseen kuvaa katosta.

1. lokakuuta 2012

Huovat päällä, juhuu!

Lauantaina sai katto viimeiset huovat päällensä. Eihän tuossa vierähtänyt kuin koko syyskuu. Toki jotain muutakin tapahtui siinä sivussa, mutta kuten sanottu, siltä se tuntui sääennusteita kyttäillessä, että siellä katolla oltiin päivänä jos toisena.

Edit: kiitorata kuvina:




















Tänään kävin itsekin melkein kolmen viikon tauon jälkeen raksalla. On meillä siellä jo keittiössä pöytä. Tänään tarjoiltiin pannaria. On se eri hyvää eväitä syödä, kun että ois ne ensin kotona ahmaistu. Vielä kun vessan saisi...tai edes sen pytyn johonkin nurkkaan.


Huomenna saapuu ulkoverhous pihaan. Ehkä joutuu heti käydä värin katsastamassa...pitäkää peukkuja, että osuu kohilleen!

Maan uumeniin

19.9. keskiviikkona porattiin hillitön reikä talon nurkalle. Olimme jo aiemmin päättäneet, että lämpöä meille tuottaisivat aurinkokeräimet sekä takkaan asennettava lämmönsiirrin. Olimme jo kysyneet tarjoukset näistä, mutta rupesimme vielä miettimään, että ehkä se maalämpö kuitenkin on jollain tavalla varmempi vaihtoehto. Ainakin sähkön laskutus on tasaisempi ympäri vuoden. Hiukan skeptisinä kun emme osaa luottaa siihen, että esim. takasta saa sen hyödyn kuin, mitä siitä luvataan. Lisätöitähän tämä ratkaisu meille pikkusen tuottaa, sillä olisi ollut helpompaa viedä tarvittavat putket reiältä tekniseen tilaan siinä vaiheessa, kun täyttöjä ei oltu vielä tehty. Onnistuu onneksi kuitenkin vielä, lapio vaan heilumaan.

Eipä uskoisi, että tällä "terällä" sitä mennään 160 metriä syvälle kallioon.

Ja näin keposen näköinen oli tuo rei'ittäjä. (Enkä nyt tarkoita tuota äijää kuvassa)
Kaipa sinne reikä syntyi, kun tällaista pölyä työnsi reiästä pois päin.