8. tammikuuta 2016

Oivat kahvikupit





Vuoden ensimmäisistä päivistä on ollut luovuus kaukana. On saanut turvautua nenäliinoihin ja kuumiin juomiin. Onneksi nyt näyttää flunssa taittuneen ja jaksoin tänään jopa siivota. Joulukoristeet olen muutamia kausivaloja lukuunottamatta raivannut laatikoihinsa. Vielä on päivässä sen verran pimeitä tunteja, että pienet koristevalot ovat tarpeen tai ainakin hyvä tunnelmalisä, kynttilöitä unohtamatta. 

Niihin kuumiin juomiin palatakseni...sen verran kolahti nuo Marimekon muija-kupit, että en malttanut olla hyödyntämättä mainitsemaani tarjousta. Aluslautasiksi valitsin Oiva-sarjan pienimmät neliskulmaiset lautaset. Ihana joululahja itselle. Mutta nyt olenkin sitten pulman edessä! Ostaessani kuppeja, myyjä lupaili, että kupit jäisivät valikoimaan, mutta kun joulun jälkeen kävin kurkkaamassa Marimekon aleja, kertoi toinen myyjä kupin olleen sesonkituote ja poistuvan nyt valikoimasta. Eiiih, sanon minä. Minut siis suorastaan pakotetaan hankkimaan näitä heti lisää. Oishan sitä muuhunkin voinut tällä hetkellä rahansa laittaa, esim. lämpimämpään talvitakkiin. No, onpahan ainakin muutama kuppi jo lämmittämässä pakkasen kohmettamia sormia. 


1. tammikuuta 2016

2016, mitä tuot?



Onnellista, mielenkiintoista ja luovaa uutta vuotta toivon...ja toki salaa menestystäkin. Mieli on ollut viime syksystä asti kovin poukkoileva (tästä ajatuksia myös syyskuussa). Kutkuttavat ajatukset eivät ole antaneet rauhaa. Olen pyöritellyt mielessäni myös sitä, että tähän saumaan blogiloma saattaisi olla oikea ratkaisu. Että ajatukset pääsisivät vapaammin liikkumaan. Ja että olisi enemmän aikaa kaikelle sille muulle, mikä nyt on jääneet toteutusta vaille. Katsotaan, miten Pirkon käy. Joskus on hyvä ottaa etäisyyttä ja antaa tilaa itselle. Täysin en tästä blogista luovu, vaan toivon, että tällekin löytyy vielä oma aikansa. Tauon aikana tulen siis myös miettimään tämän kohtaloa. Millä tavalla ja millä ajalla. Tulen kyllä kertomaan sitten, kun on jotain kerrottavaa. Tauon pituuttakaan en valitettavasti osaa ennustaa, onko se kuukausi vai viisi. Annan myös itselleni valtuudet lipsua sitovuudesta, jos siltä tuntuu. On nimittäin ehkä hiukan jännääkin heittää tästä hetkeksi irti reilun kolmen vuoden blogitaipaleen jälkeen. Jo nyt tiedän, että ainakin yhden postauksen verran tulen vielä tässä lähiaikoina piipahtamaan. Lisäksi päivitän kuulumisiani silloin tällöin instagramissa nimimerkillä @punahallakko. Toivottavasti te, uskolliset lukijat, ymmärrätte ja jaksatte odottaa tai palata, kun sen aika on. 


Onnellista Uutta Vuotta !