UUSIA MAHDOLLISUUKSIA

Tänään olen ulkoillut täydellisessä aurinkoisessa talvisäässä, järjestellyt paikkoja, pyyhkinyt auringon valossa silmiin pistäneet sormenjäljet peileistä ja ikkunoista, vaihtanut lakanat, pessyt pyykkiä, leiponut suussa sulavaa kakkua, käynyt kirpparilla, kirjastossa ja kukkakaupassa, tehnyt pariinkin taloon sisustussuunnitelmia, lukenut ja karsinut vanhoja lehtiä ja mitä kaikkea muuta...mutta vain mielessäni. Tiedätte varmaan tilanteen, kun flunssa kaataa sohvalle ja juuri silloin keksit sata sellaista hommaa, mitä varmasti tekisit juuri silloin, jos et olisi kipeänä. Totuus tietenkin on, että vaikka olisit terve, et ehkä silti tekisi niitä kaikkia, jos mitään. Tilanne vain saa uudet mittasuhteet, kun juuri mihinkään, ajattelua lukuun ottamatta, ei ole voimia. No ihan hiukan suurentelin tilannetta, sillä oikeasti olen selannut yhden vanhan sisustuslehden, pyöritellyt mielessäni mielikuvituskotien pintamateriaaleja ja uhmasin jopa niin paljon flunssaani, että kävin kuvaamassa tänään näkynyttä kuunpimennystä. Toivottavasti tauti ei ota enää pahentuakseen, sillä vieläkin paleltaa varpaita reissun jäljiltä. 

Kukkakaupassa käynnin sijaan kävin maanantaina hankkimassa kuvien vihreät edellisten kuukahtaneiden tilalle. Lähdin hakemaan yhtä toista kasvia, mutta kyseiset kasvit olivat loppuneet ja päädyin kiireessä valitsemaan pari muuta kivan näköistä, enkä muistanut edes kysyä hoito-ohjeita. Onneksi nettisivuilta löytyy tärkeimmät tiedot; nimet ja lyhyt kuvaus. Pienempi on mehikasveihin kuuluva Paunikko ja kirjavalehtinen Raitamatti. Sanotaan, että nämä ovat suht helppohoitoisia, mutta niin ovat ne aiemmatkin olleet. Voin kuitenkin ajatella, että tämä on vain jälleen uusi mahdollisuus menestyä viherrintamalla. Vinkkinä teille, että Plantagenissa on vielä tämän viikon ajan kaikki viherkasvit -30 %, jos tekin mielitte vastaavan menestyksen perään.

PAKKASPÄIVIÄ

Viime päivinä olemme saaneet maistaa täällä Savossa kunnon talvea. Lunta on tälle talvelle kertynyt jo ihan reippaasti ja tällä hetkellä pakkasta on siinä parinkympin tietämillä. Yöllä oikein säpsähdin, kun nurkat paukkuivat pakkasen kiristyessä. Ulkoilu kirpakassa säässä, matalalta paistavat auringonsäteet, narske jalkojen alla ja kuuraiset puut saivat jopa tälle todelliselle kesäihmiselle hymyn huulille. Kun kesään on vielä ikuisuus, on tartuttava näihin talven pieniin iloihin. Vaikka ulkona paukkuu pakkanen, on takka pitänyt huolen, että sisällä ei palella. Juuri nytkin istun takan edessä kipinämirkkuna ja odottelen, että lapset rauhoittuvat unille. Yksi parhaista päivän hetkistä. Kaunista pakkasviikkoa kaikille! 

KADONNEET LAUSEET

Nautin aamulla kirkkaista (ja harvinaisista) auringonsäteistä kirpeässä pakkassäässä. Mieli oli virkeä ja kirjoitin jo mielessäni sujuvia lauseita tätä postausta varten. Olin tyytyväinen, kun olin keksinyt aiheen, mistä kirjoittaa. Monesti minulla nimittäin on kuvat blogissa valmiina, mutta sitten jään kompuroimaan tekstin kanssa. Nämä kuvat olin oikeastaan ottanut vain testatakseni kamerani tarkennusta, siinä kun tuntui olevan jotain häikkää edellisiä kuvia kuvatessani. Toki halusin myös vielä kerran tallentaa nämä alati kestävät oksat. Jaksan edelleen hämmästellä, miten pitkään ovatkin kestäneet.

Niin, ne sujuvat sanat ovat kai painuneet laskeneen auringon mukana tammikuun harmauteen. Mutta ei se mitään, harmaakin on ihan hyvä, näissä kuvissa ja mielessä. On ihan ok, ettei aina suju, vaikka kyllä äsken saatoin olla toista mieltä, kun kaadoin kahvit päälleni juuri kun olin istahtanut tähän koneen eteen kirjoittaakseni. Siinä viimeistään katosi kaikki hyvät lauseet. :D Onneksi ei mennyt koneen päälle. Ja onneksi tänään on perjantai. Ja tiedättekö mitä... kun viikkosiivouksen on hoitanut torstaina, niinkuin meillä yleensä on tapana, tuntuu perjantai jo ihan viikonlopulle. Suosittelen! Ei muuta, kun kynttilät palamaan ja uudet kahvit tulille. Viikonloppuja! 

OLOHUONE JOULUN JÄLKEEN

Näin vuoden alussa minuun iskee aina kauhea karsimisvimma. Käykö teille niin? Joulukoristeiden jälkeen on kiva hetken aikaa katsella vähän selkeämpää kotia. Tänään karsin vielä kuvissa näkyvät kuivahtaneet kranssit ja enimmät jouluvalot pois. Muutama eukalyptuksen oksa jäi vielä maljakkoon ja pari oksaa seinälle roikkumaan. Kynttelikkö on pukin tuominen ja vanhimman tyttäremme käsialaa. Ihanasti hän ennen joulua vihjaili, että saisimme jotain minulle mieleistä. Taitaa jo tietää, mistä äiti tykkää. Ja onhan tuo suloinen, kaikessa epäsymmetrisyydessään. 

Tekisi mieli laajentaa karsimista muuallekin kotiin ja heivata kaikki vähänkään meille ylimääräinen menemään. Vähemmälläkin pärjäisi. Ihan vielä en tähän urakkaan ole jaksanut ryhtyä, homma on vasta ajatuksen ja puheen tasolla. Yritän saada miehenkin innostumaan, niin urakka ei tuntuisi niin työläältä. Ongelmaksi on vain muodostunut, mihin sen kaiken veisi? Käyttökelpoista tavaraa voisi toki viedä kirpparille, mutta sitäkin alkaa olla jo sen verran iso määrä, että ei mikään pikkuhomma enää. Osa tulee varmasti loppujen lopuksi vain laitettua lahjoituksena eteenpäin, kunhan vain löytäisi oikeat kanavat. Mutta mitä tehdä esim. kulahtaneille lakanoille, pyyhkeille ja rikkinäisille vaatteille. Jotenkin ahdistaa ajatus, että heittäisi vain kaiken roskikseen. Ainakaan täällä päin en ole kovinkaan laajasti törmännyt tällaisten tekstiilien kierrätysmahdollisuuksiin. Tässä asiassa olisi selkeästi vielä kehittämistä. Näin lapsiperheellisenä kun sitä kierrätettävää tahtoo ihan väkisin syntyä, kun lapset kasvaa ja kuluttaa. Kertokaa, jos teillä on hyviä kierrätysvinkkejä.

AJATUKSIA BLOGGAAMISESTA

Nyt kun vuoden vaihtuminen on saatu ajatuksen tasolla taputeltua, voidaan palata taas normaaliin arkeen, myös täällä blogin puolella. Kiitos muuten älyttömästi kaikista eri kanavissa ja yksityisestikin saamistani kommenteista ja tykkäyksistä edelliseen postaukseen liittyen. Jännitin hiukan, millaisen vastaanoton henkilökohtaisempi kirjoitus saa aikaan, mutta turhaan. Ilmeisesti tykkäsitte. Ehkä rohkenen myös jatkossa avata hiukan henkilökohtaisempia aiheita täällä.

Olen huomannut, että yleisesti ottaen blogeilta toivotaan nykyään enemmän sisällöllisempää tekstiä, vaikka samaan aikaan myös kommentoinnin raadollisuus on nostanut blogimaailmassa päätään. Siksi on usein helpompi pysytellä ns. turvallisilla juttualueilla ja jättää omat syvällisemmät ajatukset ja mielipiteet minimiin. Toisaalta tykkään itsekin lukea sellaisia blogeja, missä kirjoittaja avaa hiukan omaa elämäänsä, eikä pelkästään esittele uusia sisustusostoksiaan. Samaan hengenvetoon voin kuitenkin todeta, ettei minusta ole mielipiteineni toitottamaan maailmaa parantavia asioita tai käymään kovinkaan syvällisiä pohdintoja täällä blogin puolella, mutta jos nyt sitä ihan tavallista elämää edes enemmän. En myöskään koe olevani kirjoittajana mitenkään erityisen taitava, niin väärinymmärretyksi tulemisen pelossa jätän vakavammat aiheet muiden taitavampien käsiteltäviksi.

Toisaalta olen tässä miettinyt, pitäisikö keskittyä vain enemmän kuvalliseen tuotantoon ja jättää tekstit vähemmälle. En tiedä, tulisiko tällä tavoin julkaistua useammin. Ehkä ei, sillä oman aikansa pelkkä kuvaaminenkin ottaa. Että tuliko tästä nyt sen selkeämpää, mihin tässä ollaan tämän blogin suhteen menossa. :D Lienee parasta mennä tässäkin asiassa sen mukaan, miltä itsestä parhaimmalta juuri sillä hetkellä tuntuu ja miten aika antaa myöten. Kuulisin mielelläni, mikä teidät saa tulemaan tänne ja mitä toivoisitte jatkossa löytävänne blogistani? Tosiasiahan on, että vaikka teenkin tätä enimmäkseen ihan omista itsekkäistä syistä, mielenvirkistykseksi ja harrastukseksi, olette te lukijat tärkeitä ja toivon teidänkin saavan täältä iloa ja inspiraatiota elämäänne.

Kuvien kukista sen verran, että ovat nyt olleet ilonamme parisen viikkoa ja vielä nuupahtamisen kynnykselläkin noin katseenkestäviä. Joulun jälkeen poistin kimpusta kuivahtaneet kukat ja muuten olen vain silloin tällöin vaihtanut veden ja leikellyt tuoreet imupinnat. Tällaisia pitkään kestäviä kukkiahan raaskisi ostaa useamminkin. Kaunista tulevaa viikkoa teille! Täällä Savossa nähtiin tänään vihdoin aurinko yli kuukauden kestäneen auringottoman jakson jälkeen. Vielä en puhu keväästä, sinne on liian pitkä aika, mutta lisääntynyt valo on kyllä tervetullutta.

UUDEN VUODEN ALKU

Uuden vuoden ensimmäinen postaus on jotenkin hankala. Tuntuu, että pitäisi olla kalenteri valmiina täytettynä tulevan vuoden suunnitelmilla, odotettavana ihana lomamatka tai uusia tuulia työrintamalla. Tai vähintäänkin luvata syödä terveellisemmin, liikkua enemmän ja olla muutenkin parempi ihminen. Ei ole. Sen sijaan on samat "mikä minusta tulee isona"-pohdinnat, pari muutakin kysymysmerkkiä ja ihan tavallinen arki. Uusi kalenterikin muuten puuttuu vielä. Liikunnan saralla lupaan kuitenkin petrata sen verran, että käytän mieheltä saamani lahjakortin kymmenen tuntia pilatesta tai ilmajoogaa ja ehkä viihdyn pakkaskelissä pidempään ulkona uuden lämpimän talvitakin myötä. En koe, että minulla olisi kovin epäterveelliset elämäntavat eli mitään suurempaa muutosta sen suhteen ei ole tulossa ja aion kyllä syödä pari palaa suklaata joka päivä, niinkuin tähänkin asti.

Hetken ahdisti, mutta sitten päätin unohtaa ulkopuolelta tulevat (ehkä sosiaalisesta mediasta kumpuavat) ja itse keksimäni paineet ja elää vain sen mukaan, mitä elämä tuo. En tahdo ajatella, että ihmisen hyvyyden mittarina toimisi se, kuinka paljon minäkin vuonna saa asioita aikaan. Tottakai minullakin on haaveita, joita kohti toivon pääseväni, mutta pessimisti minussa ei uskalla huudella niitä kaikelle kansalle. :D Toivon, että vuosi tarjoilee siis minulle ja sinulle paljon rakkautta, iloa, valoa, terveyttä, sujuvaa arkea ja sopivasti juhlaa, uskoa huomiseen ja rauhallista mieltä, mutta ennen kaikkea toivon, että osaisimme olla armollisempia itsellemme ja toisillemme.

*** Lempeää uutta vuotta 2018 ***