25. huhtikuuta 2013

Vastarintamalla



Viime aikoina on jotenkin ollut sellainen olo, että tässä mennään vastatuuleen ja välillä tuuli heittää pari metriä takaisinpäin. Siis tiiättekö, sitä alkaa vähän niinku pitemmän päälle oottamaan, että mitähän seuraavaksi ilmestyy tai itse munitaan.

Takastahan se kaikki alkoi, kai. No, se on nyt kuitenkin kunnossa. Tulia ei tosin olla vieläkään kokeiltu laittaa. En tiiä uskaltaako. Oiskohan parempi ihailla vaan ihan puhtoisena. Entäs sitten se ulkoverhous. Se onneksi näyttää hiukan palautuneen kosteampien ilmojen myötä ja jos jokin paneeli jää niin, ettei pontissa pysy, lupasivat höyläämöltä tulla vaihtamaan uuden tilalle. Onnistuu kuulemma vaikka yksittäisen paneelin vaihtaminen, eikä tarvitse koko seinää purkaa. Huh! Maalaussössiminen on oma lukunsa epäonnistumisien kirjassa sekin. Pakko vain hyväksyä, ettei kaikki seinät ole niin sileitä kuin olisi toivonut. Yleisilme on kuitenkin siisti ja tuskin sitä sitten parin vuoden asumisen jälkeen enää seiniä tiirailee kovin tarkkaan.

Eilen raksalta tuli soitto, että kylppärin seinälaatat on karseet. Laatoitus on hyvin tehty, ei siinä mitään. Laatoittaja on tehnyt saumat ja ladonnan niinkuin pitääkin. Tarkempi tarkastelu osoitti, että laatat vain ovat kökköä, kiemuraa, sutta ja mitä vielä. No ei aivan, lasite on kauniin sileä ja kiiltävä. Laattaa kiikutettiin rautakauppaan näytille ja sieltä sanottiin, että eihän näitä pitäisi koskaan tiililadontaan laittaakaan. Muistaakseni olimme laattoja tilattaessa maininneet asiasta. Mietimme jo, että purkaisimme koko laatoituksen, mutta totesimme heti perään, että ei kannata, menisi kaikki pohjia myöten uusiksi. En tiedä syyttäisikö tässä nyt sitten myyjää vai itteä. Ehkä parempi kuitenkin ottaa moka omaan piikkiin. Tätä vastustusta on vain jotenkin vaikeampi niellä alas. Nyt vain elätellään toiveita, että saadaan saumauksella pahimmat heitot jotenkin häivytettyä. Kattovalot täytyy sijoittaa sitten vaikka keskelle, etteivät heijasta seinille ja näytä karseinta totuutta. Kuvia noista seinistä ei muuten tähän väliin tipu. Kuvaan sitten valmiit seinät ja sopivalta etäisyydeltä, kauniisti stailattuna. Ja vieraat voi sitten ihan vapaasti meille haukkua ne, niin ei tarvi enää kylillä supista. ;D Ottakaa te tästä opiksenne: ei isoa laattaa tiililadontaan. Kaikki suorakulmaiset laatat on aina vähän vinkuroita.

Olkoon tämän kertaiset kuvat tuomassa piristystä tänne vastarintamalle. Tosin tuo keltainen kukka on aivan raasu jo nykyään. Niin minun kukille yleensä käy. En vain raaski heittää vielä pois. Muistuttaa antajasta...sori N. Tuo ens kerralla muovikukkia. ;) Kuuntelin tänään vasemmalla korvalla lasten satua. Siinä oltiin puutarhatöissä. Amalia tädin mielestä "puutarhan hoito on hyvin jännittää. Kun keväällä kylvää kehäkukkia penkkiin, syksyllä voi sitten kerätä koiranputkia maljakkoon. Luonto on ihmeellistä!" (Jukka Parkkinen: Karhukirjeitä Karvoselle) Ei siinä mitään, koiranputkethan on nättejä. Niin hyvä! Ja pahoittelen tätä valistuskirjelmää. Voisihan asioita tietysti katsoa vähän positiivisemmaltakin puolelta ja etsiä niitä monia onnistumisia, mutta itse ajattelen, että on hyväkin välillä, varsinkin täällä blogimaailmassa, kertoa niitä oikeita asioita ja totuuksia, koska eihän kellään voi elämä aina olla pelkkää hunajassa kylpemistä. Jospa tämä epäonni siirtyisi nyt muualle meitä häiritsemästä ja ensi kerralla voisin taas hehkuttaa onneamme! Ainakin keittiöön on ehkä sittenkin tulossa jotain, mistä olen aiemmin vain haaveillut. Keittiö- ja muita kalustekuulumisia siis tulossa, kunhan saamme tuoreet kuvat suunnittelijalta. Siihen asti....Keep going and push harder!

23. huhtikuuta 2013

Maalari, muurari, laattari...


Maalia on telailtu jo pönttötolkulla seiniin. Kodinhoitohuone, wc ja kaikki makuuhuoneet (miinus yksi seinä) on nyt valmiissa maalipinnassa. Sävyt on tarkistettu tapetteihin sopiviksi ja tapettirullat odottavat seinälle pääsyä.

Maalaushomma ei ole ollut mikään helppo juttu. Emme arvanneet, miten paljon töitä pohjat vielä teettävät, vaikka tilasimmekin tasoituksen ja pohjamaalauksen muualta. Tasoittajien maalausjälki oli aika rypyläinen. Lähdimme alkuun maalaamaan sen päälle (pienien tasoituksien jälkeen) kuvitellen, että jälki tasoittuu, kun siihen vetäsee pari kerrosta vielä maalia, mutta eihän se mihinkään siitä tasoittunut. Tähän on tyytyminen, ei sitä enää kukaan hio ja uudelleen maalaa. Saimmekin sitten tuskailujen jälkeen lisäinfoa maalaukseen. Sehän olisikin pitänyt heti aluksi hio kevyesti sileäksi, hö! Olohuone-keittiö on vielä maalaamatta. Kaikki mahdollinen tieto ja parhaat maalit ja välineet on sitä varten hankittu. Jospa näillä opeille ja harjoitteluilla niistä seinistä saataisiin paremmin katsetta kestäviä.



Laatoittaja on päässyt vauhtiin. Kylpyhuoneen seinillä kiiltää jo. Mietin, pitäisikö saumat tehdä vaalean harmaiksi. Jotenkin näyttää tuo ladonta ilman saumoja ihan kivalle. Ei muuten ole mikään halkeama tuolla seinällä, vaikka sille pahasti näyttääkin. Naru siellä vain hämää.

Keittiön lattiaakin on aloiteltu. Sekin, kuin myös eteisen laatat, päädyttiin laittamaan tiililadontaan. Taidan ollakin tykästymässä tuohon laattaan ihan oikeasti. Ehkä tässä vielä päästään siihen vau-elämykseen, mitä kaipasin silloin valintavaiheessa.

Takka on saanut hoitoa jo useampaan otteeseen. Alunperin kaksi ylintä laattaa poikkesi linjasta selkeästi ja leivinuunin luukku ei pelittänyt oikein. Ylimmät kaksi kiertoa ja lakilaatoitus vaihdettiin. Toisella kerralla lakilaatat jäivät kuitenkin ilkeästi liian korkealle, jolloin saumat näkyivät edestä. Ne vaihdettiin siis vielä kerran. Saumoja on vielä senkin jälkeen kertaalleen korjailtu siistimmiksi. Pääasia, että kuntoon tuli ja luvatut hommat hoidettiin mukisematta. Pointsit siitä Uunisepille.

Takan vierustalla pilkistää pala uutta harmaan sävyä. Ei tuosta kuvasta tosin erota, että se on oikeasti harmaa, eikä valkoinen. Ennen viimeisten seinien maalaamista on tarkoitus vielä tasoittaa seiniä, siistiä piippua ja latoa makuuhuoneisiin katot ja mitä vielä satutaan keksimään. Pian pääsisi jo pihallekin hommiin.

Tällä hetkellä ois jotenki mukava, kun ois muutama ylimääräinen käsipari tekemässä. Niin nättiä kattoa, kun tulee valmista. Tulis vaan nopeesti. Vielä on kuitenkin sysättävä ajatukset raksattoman rennoista (ja tietenkin aurinkoisista) kesä-/lomapäivistä taka-alalle. Naapuriin alettiin juuri tekemään pohjia, jotenkin lohduttaa. Sori vaan tulevat naapurimme ja tsemppiä. ;)




15. huhtikuuta 2013

Irvistys



Aurinko paistoi nätisti. Silmien siristys ja rypyt syvenivät, kun tämän ei niin nätin näyn kohtasi rakentajani.  Tarkempi talon kiertely osoitti, että tämä ei ole edes pahin kohta. Etelän puoleinen seinä on selkeästi ottanut itseensä kovista, pitkäkestoisista pakkasista ja siksi niin kuivasta talvesta. Pistää kyllä itseäkin irvistyttämään. Paneeli on joissakin kohdin hilkulla, ettei ole pompannut kokonaan pontistaan ja seinällä paikoitellen näkyy musta levy alta, jos oikein tarkasti katsoo (kts. alempi kuva).

Meni päivä tuskaillessa ja pähkäillessä, toinen selvitellessä. Mielessä pyöri vaikka mitä kauhukuvia. Entä jos ulkoverhous täytyy kokonaan purkaa ja kukas sen sitten tekee. Mikä vaiva tuohon on nähty ja talkoomiehetkin vielä olivat niin ahkeria. Kaikki tämä hukkaanko? Soitto tavarantoimittajalle selvitti asiaa sen verran, että paneeli saa elää 5 %:a, joka näin leveässä paneelissa tarkoittaa lähes 1 cm:ä. Käytännössä paneelien väliin tuleva rako saa elää sen sentin ja nämä saattaisivat olla siis vielä sen puitteissa ja paneeli saattaisi palautua kosteampien kelien koittaessa alkuperäiseen kokoonsa ja muotoonsa. Epäilemään pistää. Asiaa tutkitaan vielä höyläämön toimesta. Peukut pystyssä ja kosteamman ilman toivossa (sen suhteen näyttää jo lupaavalle). *huokaus*


P.s. Katos, tää on nyt lyhyempi tarina. :)


11. huhtikuuta 2013

Kennot ja puurakkautta.




Pukkila Shape Black ja Natura 6-kulmainen
kuva: Netrauta

Tarvinneeko tätä edes selittää. Kuvat kertovat olennaisen. Ylin kuva hyppäsi suorastaan silmille jostain lehdestä, jota selailin siinä laattoja miettiessäni. Ei se tuo tapetti ollut, mikä huomioni herätti, vaan nuo kennot lattiassa. Ajattelin kuitenkin samantien, että eihän me nyt mustaa laattaa voida laittaa, kun se kalkki....Kuva jäi kuitenkin leijumaan verkkokalvoilleni ja illalla näytin kuvaa siipalleni.
- Eiks oo hieno, mut musta?
- Joo, pistä tilaukseen.
- Ai oikeesti?
- Joo, joo.
Hiljaa mielessäni huusin JESsiä! Rauhoittelin itseäni, ettei se kalkki varmaan siellä pienessä vessassa niin pääse kukkimaan, kun ei siellä samalla tavalla läärätä, kun kylppärissä. Saumat tietenkin valkoisiksi tai lähes valkoisiksi. Se valinta oli siinä. Näin helppoja saisi olla kaikki valinnat.

Googlasin heti, mistä laattaa saisi. Vastaavaa laattaa löytyi Pukkilalta kahdenlaista, muita en sitten löytänytkään. Pukkilan uutuus Shape-laatta on himmeälasitteinen mosaiikki ja Natura-sarjan laatta taasen lasittamaton klinkkeri. Naturan musta väri on luonnossa oikeastaan hiilen harmaa. Shape tuntuikin heti miellyttävämmälle sen selkeän mustan värin ja liukkaamman (lue: helposti pyyhittävän) pinnan vuoksi. Pukkilan myymälästä ja varastosta laatta oli valitettavasti loppu ja seuraava erä tulisi vasta kesäkuun alussa. Kysyimme laattaa vielä rautakaupasta ja heillä olikin sitä vielä muutama neliö varastossa. Rupesimme seuraavana aamuna tekemään tilausta, niin erä oli ehditty myydä välistä. Jollakin muulla oli ilmeisesti vielä isompi kiire kuin meillä. Lupasivat rautakaupasta laatan toukokuun puolivälissä. Odotellaan sitten, muuksikaan kun en tätä halua muuttaa.

Samoilla lehtien selailuilla löytyi toinenkin inspiroiva kuva, jossa oli käytetty seinässä lainepaneelia. Olimme jo aiemmin päättäneet tehdä kylppärin ja wc:n katot sormipaneelista, mutta koska olimme kaivanneet vessaan vielä jotain pehmentävää juttua, päätimme päällystää myös yhden seinän (allaskalustetta vastakkaisen seinän) sormipaneelilla. Kuvan aikaisemmista wc-suunnitelmista löydät täältä. Täytyisi pian ruveta tekemään vielä viimeiset viilaukset kalustesuunnitelmiinkin. Ovien väri ja allas on edelleen valitsematta.

Sopiva wc-istuinpaketti löytyi K-Raudasta. Istuinosa on Villeroy & Bochin Omnia Architectura. Teline koteloidaan erikseen, ei siis seinän sisään, ja kotelo päällystetään kiiltävän valkoisella 30 x 60 laatalla. Laatat tilattiin Laattapisteeltä samaan syssyyn muiden laattojen kanssa.

Selittämiseksihän tämä kuitenkin meni. En näköjään osaa mitään asiaa lyhyesti kertoa. Täytyy harjoitella, pääsisi vähemmällä näpyttelyllä. Tulisikohan postauksiakin tehtyä enemmän, kun ei niin kauan aina jaarittelisi. Tiedä en. Kokeilen ensi kerralla. 

9. huhtikuuta 2013

Laattojen pudotuspelit



Eteiseen ja keittiöön tulevien laattojen pudotuspeleissä oli mukana kahdeksan laattaa. Tämän kuvan perusteella kaikki näyttävät aikalailla samanlaisilta, mutta kyllä siellä on selkeitä eroja sävyissä, laadussa ja pintatuntumassa. Yllättävää oli, että ne laatat, mitkä kaupoissa näyttivät voittajasuosikeilta, tippuivatkin sitten tositoimissa aika nopeasti pois pelistä. Tässä huomasi jälleen sen, kuinka tärkeä on tuoda valittavat materiaalit paikan päälle. Itse olisin ainakin mennyt totaalisesti metsään, jos kaupan loisteputkien valossa olisin valinnan tehnyt. Ihmettelen, ettei kaikista liikkeistä saanut mallipaloja lainkaan mukaan testattavaksi. Saattaapi jäädä jokunen kauppa tekemättä heillä sen vuoksi.

Meidän pudotuspelien kulku meni niin, että ensin poistimme joukosta ne, mitkä eivät millään tavalla miellyttäneet silmää. "Tuo on liian tumma, tuo likaisen näköinen...liian kiiltävä...liian muhkurainen" jne. Kaikkia verrattiin parketin vieressä. Loppupelit menivät kaksintaisteluksi. Otimme aina kaksi laattaa rinnakkain, joista parempi pääsi jatkoon ja näin lopulta voittaja selvitettiin. Nämä pelit jäivät itselläni jotenkin vaisuiksi. Niin sanotut vau-elämykset jäivät puuttumaan, vaikka kyllä siinä voittajafiilikset on itsellä, kun saa kiireessä jonkin ratkaisun aikaiseksi. Olen toki tyytyväinen valintaamme ja varmasti laatta on tämän kaiken vertailun jälkeen passeli kotiimme. Ehkä kokemusta himmensi pienoinen stressi kiireen vuoksi. Tiesi, ettei vertailua voi jatkaa enää pitkään, vaan näistä on nyt vain valittava.

Laataksi valitsimme Laattapisteen Koshi 36W-laatan 30 x 60 kokoisena. Laatta on sävyltään lähes valkoinen, harmaaseen ja pikkuisen lämpimään sävyyn taittava (Ei todellakaan beige, miltä se valmistajan kuvassa näyttää). Ladontatyyli täytyy vielä testata. Laattapisteeltä sai laatat muutamassa päivässä suoraan paikan päälle. Laatat odottavatkin jo pian töitä aloittelevaa laatoittajaa.

lähikuva laatasta: Imola Ceramica
Kun eteisen laatta oli valittu, pääsimme heti pohtimaan kodinhoitohuoneen ja kylpyhuoneen laattavalintoja. Koska kodinhoitohuoneeseen on meillä käynti eteisestä, tulee siis näiden tilojen laattojen sointua yhteen, etteivät sitten turhaa kinastele siinä kynnyksellä keskenään. Ajan puutteen vuoksi, toivoimme (tai oikeastaan päätimme), että pienempikin laatta löytyisi Laattapisteeltä. Ajatuksissa oli vaalean harmaa 10 x 10 laatta. Tässä asiassa oli pakko ajatella alueemme veden korkeaa kalkkipitoisuutta. Värin oli siis oltava sellainen, mistä ei veden jättämät kalkkitiplut kovin selkeästi erottuisi. Mikään tumma laatta ei siis edes tullut kysymykseen. Muutamia vaihtoehtoja vertailimme liikkeessä ja niistä kaksi lähti vielä kotiin harkittavaksi. Ratkaiseva tekijä itselleni tässä valinnassa oli värin lisäksi laatan pinta. Toivoin pinnasta mahdollisimman helposti puhdistettavaa. Toinen laatoista (kuvassa vasemmalla) tuntui tahmealta sukan alla. Vaikka pidinkin laatan harmaata villakangasta muistuttavasta värityksestä, valitsimme kiiltävämmän vaihtoehdon (kuvassa oikealla). Laatta on Laattapisteen Anthol-sarjan Clematide. Laatta vaikuttaa myös laadukkaammalle. Materiaali on selkeästi kovempaa ja lasite paksumpi. Jännä nähdä, millaista laatta on sitten isommalla pinnalla, kun laattojen kesken on pientä tummuusvaihtelua. Toivottavasti ei kovin kirjavaksi mene. No, onhan 90-lukukin vielä tulossa joskus muotiin vai liekö jo jollain asteella. ;) Seinälaataksi kylpyhuoneeseen tulee kiiltävä valkoinen Cellon Lumi 20 x 40-laatta tiililadonnalla toteutettuna.



5. huhtikuuta 2013

Parkettipaljastus ja herkkutapetit




Aikamoista kilpajuoksua on meillä viimeinen viikko ollut. Lähinnä kiirettä on pitänyt laattojen valinnan ja niiden tilauksen kanssa. Nyt kuitenkin pysytään edelleen teemassa tapetit. Ja hei, ollaan me se parketti valittu jo aikoja sitten. Ei vaan tässä juostessa meenaa keritä samaan tahtiin päivittämään tietoja tänne. Nytkin silmät sikkurassa pikaisesti yritän jotain raapaista. Suonette sen, jos juttu vähän tökkii.

Parketti löytyi lopulta Upofloorilta: mattalakattu Saarni Select 1-sauvaisena. Tämä mallipala meillä ei ollutkaan vielä vertailussa mukana taannoisessa parkettipapatuksessa, jolloin teiltäkin mielipidettä kyselin. Parketti on kuitenkin lähes samanlaista kuin Karelian vastaava. Lopullinen päätös oli helppo, sillä näin vaaleaa (mutta kuitenkin käsittelemättömän puun väristä ja kuvioltaan eleettömintä) saarnia ja vielä 1-sauvaisena sai ainoastaan tältä toimittajalta mattalakattuna. Hinta ja laatu olivat tässä myöskin kieltämättä puolellamme.

Parketin löydyttyä on sitten muitakin valintoja pystynyt jatkamaan sujuvaan tahtiin eteenpäin. Tänään kävin tilaamassa näitä ihania Harlequin Orla Kiely-malliston tapetteja kahteen huoneeseen. Tytöt saivat valita omansa näistä vaihtoehdoista ja (ei mitenkään yllättävää) valitsivat punaisen (valmistajan väri: poppy) lehtikuvioisen Linear Stem tapetin. Alhaalla ideakuva vastaavasta isolla pinnalla keltaisena versiona. Ei hassumpi sekään. Punaisen sävy tässä tapetissa ei ole aivan noin kirkas, kuin mitä ottamani kuva antaa ymmärtää vaan sävy on hiukan utuinen. Työ-/vierashuoneeseen valitsimme saman malliston Scribble tapetin yhdelle seinälle. Karsimme vaihtoehdot kolmeen ja näistä päädyimme kaikista vaaleimpaa vaihtoehtoon eli harmaaseen (valmistajan väri: mist). Punainen scribble (kuvassa alhaalla) olisi myös ollut niiiin namu, mutta kaikkea kun ei voi saada.

Tänään olen myös saanut opastusta maalien valintaan sekä käynyt tekemässä hiukan lisää koemaalauksia paikan päällä. Ja taisi muuten nyt napata harmaan rintamalla. Maaleista, laatoista, paneeleista ja vessanpytyistäkin asiaa siis tiedossa seuraavissa jutteloissa. Pysykää linjoilla. Pari päivää tässä käyn muissa maisemissa ja ajatelmissa, mutta sitten toivon pääseväni takaisin hiukan hitaammille uomille, niin ehtisi tännekin useammin tarinoimaan.

Aurinkoa päiviinne!


 

kuvat: Orla Kiely ja Tapetorama