31. joulukuuta 2015

Vilkaisu jouluun









Tämän vuoden viimeinen päivä. Vilkaistaan vielä muutaman kuvan verran jouluun. Joulu syntyi tänä vuonna hyvin pienellä panostuksella. Ja siltikin (tai siitä syystä) joulunpyhät olivat oikeinkin lokoisat. Kuusta koristi muutama uusi vanerinen joulukoriste, mutta muutoin jouluiset puitteet rakentuivat kaapista löytyneillä koristeilla, kukilla ja havuilla. Eiköhän se joulu ole parhaimmillaan silloin, kun joulustressi on kaukana ja ympärillä tärkeimmät. No, ja pöydässä hiukan herkkua ja perinteisiä jouluruokia. Nyt on kuitenkin taas aika jättää joulu taakse ja suunnata katseet nykyhetkeen ja ensi vuoteen. Joka vuosi joulu tulee liian nopeasti ja kohta huomaakin sen olevan jo ohitse. Vikkelä kaveri. Kuusenkin jo laitoimme pois, sillä vietämme vuoden vaihteen muissa maisemissa. Näyttää ne nämä vuodetkin hujahtavan yhtä vikkelää kyytiä. Parempi siis pysyä vain kelkassa. Hauskaa vuoden vaihdetta vain muillekin kyytiläisille!

24. joulukuuta 2015

Nyt on joulu






Jouluaaton tohinoiden keskeltä pikaiset jouluterveiset. Pari edeltävää viikkoa ovat olleet kiireisiä ja täynnä monenlaista mukavaa touhua ja tapahtumaa. Nyt on kuitenkin aika rauhoittua ja nauttia joulun tunnelmasta. Kuusi on koristeltu, kynttilät sytytetty, jouluruoka tuloillaan ja lapsilla perhosia vatsassa. On joulu.


Tunnelmallista joulua! 


10. joulukuuta 2015

Villaa varpaille






Sohva siirtyi parisen viikkoa sitten vaihteeksi ikkunan eteen. Olohuoneessa ollut liian pieni maton lärpäke alkoi tuntua entistäkin pienemmältä, kun avaraa tilaa tuli enemmän ympärille. Järjestyksen muuttamisen jälkeen myös tilan kaikuisuus selkeästi lisääntyi ja se jos mikä on hermoja raastavaa. Olihan tuosta uudesta matosta haaveiltu jo pitkään ja nyt sen hankintaan saatiin vihdoin vauhtia. Matto on Ikean syksyn uutuuksia. Olinkin sopivasti katsellut tätä sillä silmällä. Koko olisi saanut olla vielä pikkuisen isompi, mutta menee näinkin. Vähän väliä silmä siirtyy ihailemaan uutta mattoa, mutta kestää varmasti hetken, että tähän tummempaan versioon tottuu. Mutta onhan se nyt vaan ihana, että on lämmintä varpaiden alle ja kaikuisuuskin rauhoittui kummasti.

2. joulukuuta 2015

Vanhat aarteet osa 2: Kultainen Grapponia







Toinen vanhempieni kätköistä löytynyt aarre on tämä kaunis Nanny Stillin suunnittelema ja Riihimäen lasin valmistama Grapponia-sarjaan (vuodelta 1968) kuuluva sokerikko/jälkiruokakulho. Samaisen sarjan kermakko odottaa myös kaapissa käyttöä, suloinen on sekin. Tykkään siitä, miten pitsimäinen nypyläkuvio tulee jotenkin tosi kivasti esiin tässä mummokeltaisen (meripihkan) sävyisessä lasiastiassa. Tällä kertaa kulho toimittaa kynttilänalusen virkaa. Sopii mielestäni tarkoitukseen oikein hyvin ja tuo kivaa lämpöä sisustukseen. Eikös sitä sanota, että persoonallisuus sisustuksessa syntyy kerroksellisuudesta, tämä on mielestäni sitä parhaimmillaan. 


27. marraskuuta 2015

Kahvikupiton muija


Kuvat: Marimekko


Olen toivoton tapaus, mitä tulee astiasarjojen valitsemiseen. Kaapistamme löytyy tällä hetkellä kolmenlaisia motteja (+sekalaisia lasten mukeja), mutta ei ollenkaan oikeita kahvikuppeja. Olen jo ikuisuuden koittanut löytää sopivaa kuppisarjaa, mitä voisimme kerätä ja ihastunutkin jo useampaan, mutta heikkouteni tunnistaen, olen aina makustellut jonkun tovin ja päätynyt hylkäämään idean.

Tällä hetkellä ihastuksen kohteena on tämä Marimekolta talvisesonkiin ilmestynyt muijakuosinen glögimuki. Ehkä tässä on etsimäni. Ainut asia, mikä mietityttää on virallisten asettien puuttuminen ja sarjan jatko. Aluslautasena käytetään kyllä Oiva-sarjan kantikasta pikkulautasta, mutta sopisiko se pyöreän leipälautasen kaveriksi? Kovasti kuitenkin houkuttelisi ostaa itselle joululahjaksi pari kuppia sarjan aluksi. Tällä hetkellä olisivat onneton vielä alennuksessa. Keraamiset lusikat ne vasta söpöjä ovatkin! Ai että sitä hentoista kilinää, mikä noista lähtisi glögikuppia hämmennellessä. Lapsiperheessä tosin päätyisivät vain aikuisten kahvipöytään. Voi ihastus ja somistus...kestätkö tällä kertaa?


21. marraskuuta 2015

Lyhdyn korvike




Karhulan keittiötölkki sai korvata lyhdyn. Ulkona on pikkupakkanen ja tuore lumipeite on ihanan puhdas ja pumpulinen. Joululaulut soivat taustalla ja torttutaikina on sulamassa. Flunssakin alkaa olla voitettu. Tässähän ihan alkaa tuntua jo jouluiselta. Ainakin ajatukset ovat askarrelleet joulukorteissa ja muissa jouluisissa suunnitelmissa. 

Leppoisaa viikonloppua kaikille!


16. marraskuuta 2015

Vanhat aarteet osa 1: Venäläinen hopealusikka ja Barokki






Tykkään siitä, että kaapista löytyy erilaisia ja vähän erityylisiäkin astioita. Voi kulloisenkin fiiliksen mukaan niitä sitten yhdistellä. En tiedä, ehkä olen vähän hassu, mutta hillonkin anniskelu muuttuu juhlahetkeksi, kun kädessä on kaunis hopealusikka. Harmi kun kuvassa ei näy lusikan suloinen pieni, kultainen pesä. Tällä kertaa oli kyllä juhlaa jo muutenkin, isänpäivä. Lusikan ostin kesäreissulta, helteisenä päivänä Porvoosta, Tuulan aitasta. Sen lisäksi, että jotkin asiat ovat kauniita, tuovat ne myös mieleen mukavia muistoja. 

Vihreä lasikaadin (kermakko) on Riihimäen Lasin tuotantoa 60-70-luvulta, Erkkitapio Siiroisen Barokki. Tämä päätyi meille äskettäin, kun vanhempani siivosivat varastoa ja löysivät sen perukoilta unohtuneen pahvilaatikon täynnä tämän kaltaisia aarteita. Ukin ja mummin peruja. Siis oikeasti joku on voinut unohtaa näiden olemassaolon vuosiksi (terveisiä vaan äitille :D ). Onneksi löytyi ja pääsevät käyttöön. Harvoin tulee kyllä oikeasti käytettyä kermakkoa siinä tarkoituksessaan, mutta niinkuin näkyy, voi näitä käyttää muuhunkin. Samaan sarjaan sain myös jalallisen sokerikon ja pari muuta aarretta, joista myöhemmin lisää.

Ylimmässä kuvassa taustalla näkyvät valkoiset nappula-kynttilänjalat voitin Valontalo-blogin arvonnasta. Ai että tuli hyvä mieli, kerrankin minä voitin jotain ja nappuloita ei tässä talossa vielä ollutkaan. Aina on tilaa parille kynttilänjalalle. Käykää ihmeessä vierailulla kauniissa blogissa ja Emilian yrityksen Sisustussuunnittelu Emilia Kareninan  tuoreilla nettisivuilla, jonka kunniaksi arvontakin järjestettiin.


14. marraskuuta 2015

Uusi taulu







Olohuoneeseen on saatu ihan oikea taulu. Valokuvataulu. Kuvan on ottanut Birgit Paavola, kuvittaja ja lahjakas valokuvaaja, taulu ja tapetti-tuotemerkin takaa. Olen aina tykännyt hänen valokuvistaan ja kun näin tämän sarvikuvan Taulu ja tapetti-blogin sivuilla, huikkasin kommenttilootaan, että tämän mä tahdon! Birgit ei toivettani kakistellut ja niinpä erinäisten sähköpostiviestien jälkeen kuvasta teetetty juliste päätyi kotiimme. Kovin kiireinen ei ollut tämän taulun tie, sillä kuvasta seinälle-projekti alkoi jo alkuvuodesta viime vuonna. Pitkän tovin sai kuva odotella varmassa suojassa sopivia kehyksiä ja oikeaa hetkeä. Mikä olisikaan parempi hetki piristää kotia uudella, kuin tämä pimeä marraskuu.

Samalla sai koti muutenkin syksyisemmän/talvisemman ilmeen. Viltit ja lampaantaljat ovat täällä taas. Ja kun yhtä paikkaa hiukan hämmentää, niin moni muukin kolo saa kokea saman. Tavarat ovat siis olleet liikekannalla ja taitavat olla osittain edelleenkin. Havunoksa oli pakko käydä hakemassa pikkuisen nukutuslenkillä, sillä kovasti kaipailen jo pientä jouluisempaakin ilmettä. Yksi asia minua kuitenkin hiukan häiritsee, tuo lipaston päälle syntynyt asetelma nimittäin. Siitä puuttuu selkeästi vielä jotain, mutta mitä? Vai tekeekö äskettäin hiipinyt flunssa visuaaliselle silmälleni vain tepposet. Ainakin jotain lisävaloa kaipailisin tuonne vasempaan nurkkaan, ehkä lyhtyä tai pöytävalaisinta. Toistaiseksi on pärjätty perinteisillä kynttilöillä. Seuraavaksi kaivetaan kaapista jouluvalot. Jospa jo tänään, sairastuvan piristeeksi. Viltin suojassa on köllinyt tänään jälleen yksi kuumepotilas, se keskimmäinen tytöistä, joka pari viikkoa sitten siltä vielä välttyi. Toivottavasti ei ala kierros alusta tai tulee tarve lisävilteille. 


9. marraskuuta 2015

Pipariksi meni







Nämä neulomukseni aloitin hyvissä ajoin viime talvena ajatuksena tehdä vauvalle yhteen sopivat villasukat ja myssy. Nyt syksyn mittaan sain nämä viimein valmiiksi. Jostain syystä työ oli vain todella tuskaisen hidasta. Joko neulomisintoa ei ollut tarpeeksi tai sitten kädet olivat muutoin täynnä työtä, en muista enää. Ja tietäähän sen, miten siinä kävi. Pieneksi jäivät jo tekovaiheessa. Sukat tosin justiisa menee vielä, mutta nyt ei tarvetta samalla tavalla olekaan ollut, kun on siirrytty pitämään kenkiä. Pakkastakaan ei vielä ole liiemmin näkynyt, että olisi tarvinnut ekstralämmikkeitä. Mutta söpöt näistä kuitenkin tuli. Tykkään tuosta piparikuviosta, tai pilven reunalla-, niinkuin muita ihania-blogin Tiina tätä kuviota on alun perin nimittänyt. Olisi ihana saada itselle neuletakki tuolla kuviolla, mutta minne mun neuloosi on kadonnut? Ei ole tänä syksynä vielä näkynyt. Kummallista. Villasukkiakin pitäisi taas saada uusia. Ehkä lähden torille. 


7. marraskuuta 2015

Hometoukkia ja hämähäkkejä





Huh, mitkä kaksi viikkoa. Pahin sairastelu kesti ensimmäisen viikon, viikonlopun kävin välissä omilla lomilla ja tämä viikko onkin sitten mennyt hoitaessa erinäisiä edellisen viikon rästihommia ja toipuessa univelasta. Normaalin arjen pyörityksen lisäksi viikkoon on mahtunut keskimmäisemme 7 v. synttärit, (omatkin synttärit, joita ei sen kummemmin juhlittu), kirppistavaroiden laittoa, neuvolaa ym. Ei ihme, että luomi on vieläkin raskas, vaikka pikkuisin on jopa nukkunut pari yötä heräämättä kertaakaan! Paljon hyvääkin siis tässä hulinassa.

Hauskaa oli myös suunnitella synttärit ei niin perinteisellä tyttöjen teemalla. Hiukan pelkäsin, että osa tytöistä saa jonkun ällötyskohtauksen ja jättää nämä "hämähäkin jalat" ja "hometoukat" syömättä, mutta ilmeisesti synttärisankarin kaverit ovat samaa ötökkäystävällistä lajia. Meidän tapaus keräili kesällä ötököitä purkkeihin ja koitti pitää ne hengissä. Itse hän on nuo kuvissa näkyvät muovisetkin öttimönkiäiset ostanut. Pelkäänpä, että joku päivä vielä löydän ötökkäfarmin sängyn alta tai muualta piilosta. Pari "Äiti, älä vaan avaa sitä!"-kohtausta on jo tullut vastaan.


26. lokakuuta 2015

Voihan pöpöt



Päivitys pöpöpesästä. Koululaiset aloittivat viime viikolla pienellä köhinällä. Köhinä painui vanhimmalla palaksi kurkkuun, nosti kuumeen ja hävitti äänen. Kolmatta päivää on ollut varsin hiljaista sillä suunnalla. Se jos mikä on varsin outoa tämän tyypin kohdalla. Kuume on jo poissa ja virta alkaa palailla. Kouluun ei kuitenkaan ole asiaa, kun ei ole ääntä. Keskimmäinen näyttää pääsevän pelkällä köhinällä. Lähti kouluun. Viime yönä pikkupallero muuttui patteriksi. Onneksi lääkkeet tekevät pienille potilaille nopeasti ihmeitä. Toivoa sopii, että pöpö ei saisi kovin pahasti yliotetta, eikä saavuttaisi meitä aikuisia ollenkaan. Tämmöstä tänne. Viikonlopun pakkokotoilua piristettiin kynttilöillä ja vohvelikesteillä. Mitähän tälle viikolle keksisi? Onneksi sentään monen harmaan päivän jälkeen paistaa aurinko. Toivotaan valoisaa (ja terveempää) viikkoa!


18. lokakuuta 2015

Takkatulen loisteessa







Takkatulta kerkesi jo kaivata. Alkukesästä takkaamme fiksailtiin useampaankin otteeseen ehompaan kuntoon ja nyt syksyn mittaan olemme sitä pikkuhiljaa taas käynnistelleet täyteen tehoonsa. Korjauksien jälkeen saimme myös viimeisteltyä takan ja piipun alareunan kapeilla listoilla.

Viime yönä leivinuunissa muhi tälle syksylle ensimmäinen paisti. On se vaan varma keino saada lihasta mureaa, kun sitä tuolla lämmössä hauduttelee kellon ympäri. Myös nirsoimmille lapsille näytti maistuvan. Ainut haittapuoli on, että yöllä tuoksun leijaillessa nenään, saattaa kesken unien nälkä yllättää.

Keinuheponen muutti meille 1-vuotiaan synttärilahjana lapsuuden kodistani. Useampi keinuja sille onkin jo antanut kyytiä, mutta edelleen jaksaa hepo kantaa kiikkujansa. Parhaita lasten leluja tällaiset, jotka kestävät isältä pojalle tai tässä tapauksessa äidiltä (ja sen sisaruksilta) tyttärelle ja hyvällä hoidolla vielä seuraavallekin sukupolvelle. Tälle iltaa kiikku on jo pysähtynyt ja niin alkaa olla kiikkujan äitikin. Syysloma on päättynyt ja huomenna jatkuu taas arki aikaisine aamuineen. Pirteää tulevaa viikkoa! (ja hyvää lomaa niille, joilla se on vasta alkanut.)

15. lokakuuta 2015

Työhuone ensiesittelyssä










Joka talossa täytyy kai olla yksi huone, minne kasaantuvat kaikki epäsopivat huonekalut. Meillä se on tämä työhuone. Saattaa niitä tosin ajelehtia myös vierashuoneessa. Koska mielestäni huone on pahasti kesken tilassa, en sitä ole täällä viitsinyt aiemmin esitellä. Mutta kerta homma ei ota edetäkseen (tai lompakko levetäkseen) laitetaan nyt ilmoille kaunistelemattomat kuvat askartelupajastani. 

Täällä näperrän pieniä projektejani ja surraan ompelukoneella, jos ompelus ei ole kovin suuri. Tuohon hommaan kaipaisin hiukan syvempää pöytää, niin mahtuisi isompaakin kangaspalaa tuossa pyöritellä. Lisäksi huone huutaa lisää säilytystilaa. Paikkaansa hakevat kankaat ja kaikki se sälä, mitä niihin liittyy sekä erinäinen määrä pientä tarviketta. Jokin hylly-/kaappiratkaisu olisi siis myös tarpeen. Ja ehdottomasti parempi työvalo. Huone on pohjoisen puolella ja siksi hyvin varjoinen. Kuvaaminenkin oli kovin haasteellista hämärähkössä huoneessa ja vielä ikkunaa vasten. Kokoa huoneella on n. 9 neliötä, joten liikaa ei ole tilaa leveillä. Ehkä tulen vielä tulevaisuudessa valtaamaan viereisen isomman vierashuoneen, sillä tästä huoneesta on pakko jossain vaiheessa tehdä joko pikkuisen huone tai koululaisen oma soppi. Näin mennään kuitenkin vielä hetki ja pidän kynsin ja hampain kiinni siitä, että minulla on se oma näperrysnurkkani, missä voin levitellä milloin mitäkin askartelutarvikkeitani ilman, että niitä täytyisi olla jatkuvasti raivaamassa pois.

Kaapin ovien vetimistä piti vielä sanomani, että mustat nappulat ovat oikeasti OYOY Living Designin tippetop minikoukut, mutta toimivat siis vallan mainiosti myös vetiminä, kun vain käyttää kiinnitykseen niihin sopivaa vedinruuvia. Tunika on Lindexin lastenmallistosta. Ajattelin katsastaa, josko saisin tuosta kaavan piirrettyä. Juuri tuollaisia simppeleitä tunikoita pitäisi lapsosille ja itsellekin saada lisää. Projekteja täällä huoneessa toteutettavaksi siis riittää. Odottavien töiden lista on pitkä.


7. lokakuuta 2015

Talo maalissa









Yllättävän iso projekti tuo talon maalaus. Mies sen kokonaisuudessaan on yksinään sutinut. Itse katselin sitä telineillä kiikkumista tyytyväisenä sivusta ja yritin muistaa pitää lapset loitolla vastamaalatuista seinistä. Suurin osa maalauksesta tehtiin heinäkuun sateiden välissä ja viimeiset seinät tässä juuri ennen ensimmäisten pakkasten saapumista, hieman riskillä syyskosteutta uhmaten. Asuinalueemme kaava määritteli värivalinnan sinisten ja viileiden harmaiden sävyjen joukosta. Itse valitsimme sävyn annetun värikartan ulkopuolelta, mutta kuitenkin hyvin läheltä toivottuja sävyjä. Sävy on Tikkurilan puutalot-värikartasta, 570X. Halusimme harmaan, joka ei taittaisi kovin voimakkaasti siniseen. Tämä sävy onkin enemmän ruskeaan taittava, lämmin harmaa. On kuitenkin ollut mielenkiintoista seurata, miten sävy hieman vaihtelee aina vallitsevan valon mukaan. Esimerkiksi suorassa syysauringossa väri on jopa hieman vihertävä, niinkuin kuvistakin voi huomata.

Osa kuvista on otettu jo kesällä ja nuo kesän "ruukkukukkani" alkavat todellisuudessa olla jo hiukan kärsineen näköisiä. Yllättävän hyvin kyllä kestivätkin koko kesän ja nyt pitkälle syksyynkin ihan nätteinä. En ole raskinut niitä vielä pois heittää ja mietinkin, että siirtäisin tuon monivuotisen mehikasvin (en muista enää tarkkaa nimeä) vielä johonkin talvehtimaan. Nämä kuivan maan kasvit ovat olleet loistava valinta tällaiselle huolettomalle puutarhurille.

Nyt täällä paistaa aurinko ja maassa kimaltelee vielä aamuinen kuura. En yhtään odota talven tuloa, mutta kieltämättä nämä aurinkoiset pakkasaamut ovat kyllä kauniita.

Kirpakkaa syyspäivää!