25. heinäkuuta 2017

KIRPPISLÖYTÖJÄ JA GRAFIIKKAA








Kuten aiemmin teille kerroin, sain vihdoin inspiksen uudistaa olohuoneen kaapin päällä olevan asetelman. Sisustaminen ja asetelmien luominen ovat minulle yksi rentoutumiskeino, johon saan purkaa omaa luovaa puoltani. Luovuus ei kuitenkaan yleensä kuki silloin, kun elämässä on paljon muuta pakollista tekemistä, vaan se tarvitsee sopivasti joutilaisuutta ja hyvää mieltä. Nyt taisi olla sellainen hetki. Joskus taas innoittajana voi toimia jokin yksittäinen esine, kuten tällä kertaa nämä kirpparilta tekemäni löydöt ja maljakkoon täydellisesti istuva oksa. Kuka muuten tunnistaa, mistä kasvista on kyse?

Ruskean kahvallisen keramiikka-astian ja vaaleamman maljakon löysin kesän alussa eräästä siivouspäivän ulkokirppistapahtumasta. Köyhdyin näistä yhteensä 3 euroa, mikä on mielestäni todella kohtuullinen hinta "turhasta" sisustustavarasta. Messinkinen kynttilänjalka on myös takavuosien kirppislöytö. Ajattelin muuten aloittaa postaussarjan kotoamme löytyvistä ja mahdollisista uusista kirppislöydöistä. Tykkään itsekin lukea muiden blogeista vastaavia juttuja ja olen ehdottomasti sitä mieltä, että tällaiset elementit tuovat sisustukseen sopivasti mielenkiintoa ja persoonaa. 

Grafiikan työ sen sijaan on uusi. Ostin sen keväällä Designmarketista. Kehystys on vielä puutteellinen, sillä työstä puuttuu paspis ja tarkoitukseni on myös vaihtaa kehykseen kuuluvan pleksin tilalle oikea lasi. Taulu olisi ansainnut oman esittelynsä sitten valmiina, mutta kun se nyt päätyi tuohon samaan asetelmaan, niin kerrottakoon siitäkin nyt. Työ on kuopiolaisen Sylvi Lindströmin käsialaa ja kantaa nimeä "Yksin". Jokin työssä pysäytti minut ja en voinut olla hankkimatta sitä meille. Ehkä se on tuo naisen ilme, missä on jotain mystistä. Se herättää ajattelemaan ja liikuttaa tunteita. Pitäisi vielä saada jossain vaiheessa nuo kaksi taulua seinälle, mutta kokonaisuus tuntuu sen verran vielä elävän, etten ole varma, mihin ja miten taulut lopulta päätyvät. Katsellaan siis hetki tätä näkymää. 


20. heinäkuuta 2017

ETEISEN PROBLEMATIIKKAA








Eteinen on säilynyt lähes ennallaan koko täällä asumisen ajan....eli varsin tyhjänä. Tykkään siitä, että eteisessä on tilaa, lähtijöitä kun on monesti samaan aikaan useampi. Siksikään ei ole tullut suuremmin mietittyä, mitä tilaan voisi tuoda lisää. Lautaseinä miellyttää myös edelleen silmää, enkä ole halunnut lähteä sitä peittämään ( = rei'ittämään) millään ylimääräisellä. Nyt kuitenkin olen viime aikoina pohtinut, josko jotain pientä piristystä voisi tuollekin tilalle keksiä. 

Olen miettinyt, että tuohon pääovelta katsottaessa oikealle puolelle lautaseinää vasten mahtuisi kivasti jokin lipasto tai kevyempi matala hyllysysteemi. Sellainen toisi eteiseenkin enemmän kodikkuutta ja lisää mahdollisuuksia sisustaa tilaa. Toisaalta taas en halua liikaa tukkia ovelta aukeavaa näkymää olohuoneeseen, joten mikään kovin massiivinen kaluste ei tule kysymykseen. Mitään hoppua tällä asialla ei kuitenkaan ole, joten tulkoon sopiva ratkaisu eteen sitten, kun on tullakseen.

Enemmän tällä hetkellä on mielessä pyörinyt kestävämpi matto ja seinäkoukut tuohon jakkaran yläpuolelle. Matto on rautakaupan metritavaraa ja alkanut puolen vuoden käytön jälkeen käpristyä reunoistaan. Lisäksi pohjasta irtoaa mustaa kumipurua, joka tarttuu laattoihin kiinni. Koukuilla taas saataisiin paikka olkihatulle ja jollekin muulle kauniille. Varsinaista naulakon tarvetta ei tässä tilassa ole, iso liukuovikaapisto kun kätkee sisäänsä takit, kengät ja myssyt. Muistinkin yhtäkkiä, että minullahan on jemmassa kolme HK Livingin nappi-seinäkoukkua, jotka olin tilannut jo ennen muuttoa eteistä varten ja eilen mallailin niitä jo seinälle sinitarran avulla. Instaseuraajat saattoivatkin jo nähdä maistiaisia, miltä koukut seinällä näyttäisivät. Se miten ja mihin napit lopulta päätyivät, kerrottakoon teille myöhemmin. ;)

15. heinäkuuta 2017

KASVUA





Tilannekatsaus viherrintamalle. Se kasvaa! Eräänä päivänä huomasin, että Alokasia puskee uusia lehtiä. Hauskasti tuolla tavalla tötteröllä tuo lehti alkuun. Nyttemmin yksi on jo auennut kokonaan ja toista odotellaan. Enpä arvannut, kuinka kutkuttavaa viherkasvien hoitaminen voikaan olla. Ehken ihan toivoton tapaus olekaan, vaikka tässä yhden kasvin sainkin vaihteeksi kuukahtamaan, kun unohdin kastella ennen useamman päivän reissuun lähtöä. Säännöllinen kastelu on tällekin kasville kaiken a ja o. 

Vaikka en ole kovin ahkerasti tänne blogin puolelle viime aikoina ehtinytkään, on kameraan silti tallentunut kivasti kuvia seuraavia postauksia varten. Tänään sain myös vihdoin inspiksen uudistaa tuon kaapiston päällä olevan asetelman. Tavoite on seuraavaksi kuvata se teille. Saatte nähdä mm. pari viimeisintä kirppislöytöäni. Tästä se taas toivottavasti lähtee, kun vauhtiin pääsee. Rentoa viikonlopun jatkoa!

14. heinäkuuta 2017

KIVIÄ







Heipparallaa pitkästä aikaa! Päivät ovat olleet niin paljon touhua täynnä, että iltaisin, jos ja kun tänne ehtisi, on aivokopassa surissut aikalailla tyhjää. On ollut helpompi tarttua esimerkiksi kesken jääneeseen hyvään kirjaan tai seilata aivot nollana muiden lähettämissä kuvavirroissa. 

Miehellä alkoi tällä viikolla vihdoin odotettu kesäloma. Tarkoituksenamme oli heti loman alkajaisiksi suunnata reissun päälle ja mökkeilemään, mutta pari muuttujaa astui kuvaan. Mokoma vatsatauti ei meidän lomasuunnitelmista välittänyt, vaan iski keskelle kauneimpia kesäpäiviä. Ihmeeksemme kohteeksi joutui tällä kertaa vain yksi perheestämme, eikä tilanne mennyt ihan katastrofaaliseksi. Harmitus peruuntuneesta reissusta oli tietenkin suuri, mutta jospa tässä vielä kauniita kesäpäiviä tulevillekin viikoille riittäisi, niin pääsemme vielä mökkielostakin nauttimaan.

Sitten päästäänkin itse aiheeseen, sillä on tässä kotonaolossa jotain plussiakin. Heti ensimmäisenä lomapäivänään mies tarttui laattaleikkuriin (tai mikä liekään oikealta nimeltään) ja viimeisteli taloa ja terassia kiertävät laatoitetut alueet. Kehtaako edes sanoa, että kokonaiset kolme vuotta ehti tuo laatoitus odotella puuttuvia palasiaan. Ehkä asian loppuun saattaminen tuntuukin nyt entistä mahtavammalta. Ei muistuta raot enää tekemättömistä töistä. :D

Sitten tämä toinen kiviprojekti. Toimme viime kesänä lomatuliaisina kasan mökkijärvestä nosteltuja liuskekiviä ja nyt eräs kaunis päivä, ehkä harmitusta purkaakseni, aloin noin vain nostelemaan kiviä polun muotoon ja kas, siitä se valmistui ihan noin melkein itsestään. Pienestä se on joskus kiinni. Ehkä tähän tarvittiin muutama miehen lapion iskukin, mutta kuitenkin. Monesti se on vain se aloittamisen vaiva. Enää odotellaan, että nurmikko leviää kauniisti kivien ympärille. Kivipolku johtaa terassilta leikkimökille, jonka viimeistely onkin seuraava loppuun saatettava homma. Joku kaunis päivä sekin varmasti vielä tapahtuu, kun vain alkuun pääsee. Sepä se...