29. syyskuuta 2015

1-vuotias




Vauvavuosi takana. Noin vain siirryttiin taaperoikään.

Meidän taapero
...on edelleen vähän vauva.
...tapailee sanoja, joista suosituin on -oho- ja -tato-.
...osoittelee sormellaan ja selittää omalla kielellään.
...osaa jo vaatia herkkuja toisten lautaselta.
...kärräilee melko sujuvasti taaperokärrynsä kanssa ja harjoittelee ilman tukea seisomista.
...nauttii sohvalla/sängyssä mylläämisestä ja huomiosta.
...tykkää eläimistä ja ne saavat aina osakseen ihmettelyä ja ihastelua.
...tietää, miten äitiin ja iskään saa kivasti liikettä menemällä tuhkaluukulle, lehtihyllylle tai astiakaapille.
...viihtyy useimmiten menossa mukana, paitsi jos ollaan pitkään paikallaan.
...on siis alati liikkeessä, myös unissaan vaeltaa sängyn päädystä toiseen.
...herättelee öisin liian usein.
...valloittaa sydämiä (tai ainakin vastaantulevia mummoja) suloisilla silmillään.
...on valloittava ja ihana muutenkin.


Virallisena synttärikakkuna maisteltiin mustaherukka-valkosuklaakakkua. Tätäkin tehdään varmasti toiste, vaikka en oikein noiden liivatekakkujen kanssa ole päässyt sinuiksi. Tästä tuli kuitenkin vallan maittavaa.  Päällä oleva rouhe ei sitten ole juustoa, vaikka erehdyttävästi siltä näyttääkin. Viikonlopun juhlarupeamasta aletaan olla selvitty, univajeesta ei (kts. edeltä). Mies on kuitenkin ollut niinkin virkeänä, että päätti vielä sutia talon viimeiset maalaamattomat seinät. Luvassa pian siis kuvia tuoreesta maalipinnasta, kunhan itsekin ensin hiukan ryhdistäydyn (tai nukun kunnon yöunet).

24. syyskuuta 2015

Aina on hyvä syy tehdä kakkua





Tulevana viikonloppuna kakun leivontaan syitä on tuplasti. Täällä juhlitaan nuorimmaisen vauvavuoden päättymistä (*snif) ja vähän isännänkin vanhenemista. Alkuviikosta jo harjoiteltiin tällä mehevällä puolukkaisella kakulla. Kakku on sen verran maittava, että viimeisen vuoden aikana siitä on tullut tehtyä jo useampia versioita. Siirappisen makea ja sopivasti tahmea pohja, päällä paksulti kermaista rahkaa ja raikkaita lisukkeita, täydellinen kombo minun makuuni. Alkuperäinen ohje on K-ruoka.fi-sivuston reseptiarkistosta, mutta laitetaan vinkkien kera se vielä tähän teillekin. Kuolatkaa ja testatkaa. ;)


HELPPO MARJAKAKKU
munaton (+gluteeniton)

pohja:
100 g  voita
3 dl  vehnäjauhoja (tai gluteenitonta jauhoseosta)
1 dl  sokeria
1 tl  soodaa
1 tl  vaniljasokeria
1 1/2 dl  maustamatonta jogurttia tai piimää
1 dl siirappia

kuorrutus:
2 dl  vispikermaa
1 prk (200g) Valio maustettua rahkaa, sitruuna tai päärynä-kinuski     

pinnalle:
kauden marjoja tai hedelmiä

1. Kiinnitä leivinpaperi irtopohjavuoan (halkaisija 24 cm) pohjalle ja voitele reunat.

2. Sulata rasva ja anna sen hieman jäähtyä. Sekoita jauhot, sokeri, sooda ja vanilliinisokeri keskenään. Lisää jogurtti tai piimä, siirappi ja rasva. Sekoita ainekset puuhaarukalla tai kaapimella juuri ja juuri sekaisin, ettei taikina sitkisty. Kaada taikina vuokaan. Paista 200 asteessa uunin alatasolla 20-25 minuuttia, kunnes pohja on kypsä. Anna jäähtyä.

3. Vaahdota kerma. Lisää rahka. Levitä kuorrutus ilmavasti kakun päälle. (Jätä reunat ilman kuorrutusta.) Koristele kakku runsaalla määrällä tuoreita marjoja tai hedelmiä. Anna maustua noin tunti ennen tarjoamista.

Vinkkejä kuorrutteeseen ja koristeluun:
Tässä kuvissa näkyvässä versiossa on kuorrutteena vispikerma+maustamaton rahka+n.1dl puolukkasurvosta siivilöitynä (sokeria maun mukaan) ja päällä daim-suklaata, puolukkaa sekä koristehelmiä. Makean ja kirpeän yhdistelmä toimii täydellisesti.
Olen myös käyttänyt koristeina dominokeksejä isoina muruina+viinirypäleitä+valkosuklaata/maitosuklaata (kuva täällä).
Suosittelen siis ehdottomasti jotain raikastavaa tekijää koristeisiin ja niissä ei sitten pihistellä, kunnon keko on paras!

Viikonlopuksi testaan taas jotain uutta. Saas nähdä tuleeko siitä myös yksi kakku ikisuosikkien joukkoon.


22. syyskuuta 2015

Eräs kaunis syyspäivä ja sadepäivän ajatukset







Tänään sataa vettä. Kuvat ovat viime viikolta, kun aurinko paistoi kauniisti utuiselta taivaalta ja perhonen yritti vielä vakuuttaa kesää olevan ripaus jäljellä. Tänään on pelkästään harmaata ja märkää, syksy. Vireystilani on selkeästi riippuvainen säätiloista, mokomakin ilmapuntari. Tämän päivän sumupäästä huolimatta, on syksy itselläni sitä aikaa, kun mieli huutaa jotain uutta ja piristävää. Aivot tekevät alati ihmeellistä suunnittelutyötä ja haaveilevat milloin mistäkin, niin että ihan tässä on ihmeissään kaikesta suttaamisesta. Eri asia sitten, tuleeko suunnitelmista koskaan mitään konkreettista, mutta jotain kummaa tässä syksyssä on.

Edellinen paitaompelukseni oli yksi osoitus ajatuksista tekoihin. Siksi oikeastaan tänään tulinkin, kiittääkseni teitä! Esiinmarssini sai nimittäin pitkään aikaan normaalia runsaampaa liikehdintää blogini sivuille ja ilmoille putkahteli myös monia ihanaakin ihanampia kommentteja teiltä. Voi miten iloiseksi tulin niistä, Kiitos! Enpä olisi uskonut. Onko se kuitenkin niin, että blogistakin mielenkiintoisen tekee juuri ne ihmiset sen kaiken takana? 

Tekisi mieli myös muuttaa blogin ulkoasua (ja myydä kaikki kalusteemme ja ostaa uudet, ommella lisää, piirtää, lähteä lomalle ja perustaa yritys ja ...rauhoittua) Edellisestä muokkauksesta muistan sen olleen aika työlästä (niinkuin kaikki tämä muukin olisi). Tiedättekö ketään, tai onko teissä joku näppärä, joka osaisi tehdä minulle esimerkiksi uuden bannerin (tai auttaa siinä yrityksen perustamisessa)? Ja hei, sanoinhan, että jotain kummaa tässä syksyssä on. Älkää huolestuko. :D

16. syyskuuta 2015

Nahkataskupaita ja tyyppi blogin takana






Tässä se nyt tulee. Heitin kriittisyyden (hetkeksi) romukoppaan ja uskaltauduin kameran toiselle puolelle. Piti ihan tarkistaa blogin historiasta, milloin viimeksi. Luulin, että tämä olisi ihan ensimmäinen kuva, jossa myös kasvot ovat näkyvissä, mutta blogin alkuajoilta löytyikin yksi aikaisempi paljastus (toki profiilikuvasta joku voi minut myös tunnistaa). Innokkaana kuvaajana toimi tokaluokkalainen.

Tarkoitus ei kuitenkaan ole sen kummemmin itseäni esitellä, vaan the juttu on tuo päälläni oleva paita/tunika. Ensimmäistä kertaa ompelin nyt itselleni (jos ei lasketa yläasteella tekemääni flanellipaitaa). Tein paidan samaan tyyliin kuin tytölleni tekemän laatikkopaidan. Mitat otin yhdestä kaupantätien tekemästä paidasta ja kaavan piirsin itse. Suorinta tietä ei tähän lopputulokseen olla tultu, sillä ensimmäinen versio paidasta oli mielestäni liian leveä ja ehkä hiukan yöpaitamainen. Puolisen vuotta paita roikkui pitämättömänä kaapissani, kunnes sain idean tehdä paitaan taskut nahkapaikoista, jotka nappasin talteen esikoisen rikkimenneistä housuista. Samalla myös kavensin paitaa sivusaumoista kokonaista 24 cm:ä. Helma on hiukan alaspäin kapeneva. Vielä olisin voinut suurentaa hippasen kaula-aukkoa, mutta hikoilin jo ihan tarpeeksi noiden taskujen paikalleen saamisen kanssa. Kukaan järkevähän ei lähde valmiiseen vaatteeseen mitään taskuja enää lisäämään, varsinkaan nihkeästä (keino)nahasta. Lopputulos mielessäni kuitenkin taistelin ja sain kuin sainkin muutaman epäonnistumisen jälkeen taskut ommeltua. Nyt joku viisaampi voisi sitten kertoa, miten tämä oikeasti olisi pitänyt tehdä? Olipa nimittäin haastavaa ommella joustavalle trikoolle nihkeäpintaista nahkaa. Ehkä paikallaan olisi ollut jonkinlainen tukikangas trikoon alle ja nahalle tarkoitettu paininjalka? Lopputulokseen olen kuitenkin sen verran tyytyväinen, että aion tätä jopa käyttää. Löysähkössä paidassa parin millin heitot eivät onneksi niin hyvin erotu.

Toinen tarina onkin sitten nuo pikkuisen legginssit. Sitä pitää näköjään ojien kautta tätä ompelua tosissaan opetella. Näistä piti tulla ihan vain mustat leggarit. Kaava on Ottobre 4/2014 Playful Kitty, koko 74 cm (reilu, vastaa 80 cm). Tiedättehän, että lahkeet kuuluu leikata peilikuviksi? Tämän jälkeen minäkin sen muistan. Musta kangas ei enää riittänyt uuteen lahjekappaleeseen, siksi harmaa. Tiedän myös, että lahkeen alakäänne ommellaan oikealta puolelta, jos siis käyttää kaksoisneulaa. Siksak näyttää myös kivalta oikealla puolella. En korjannut. 

Palatakseni julkitulemiseeni... :D Minulla on ollut tarkoitus tehdä postaus, jossa kerron blogin taustoista ja hiukan ehkä itsestänikin enemmän, mikäli se teitä kiinnostaa. Onhan joukossa myös niitä lukijoita, jotka eivät minua todellisessa elämässä tunne. Siispä kysyn teiltä, mitä mahdollisesti haluaisitte tietää? En kuitenkaan lupaa, että vastaan ihan kaikkeen.


14. syyskuuta 2015

Listoja, listoja








Tekemättömien töiden listoja, muistilistoja, ostoslistoja ja mitä näitä nyt onkaan tässä matkan varrella nähty, ennen kuin päästiin näihin kuvien listoihin. Nyt voi sanoa, että viimeisetkin listat ovat paikallaan, kahden vuoden asumisen jälkeen. Syy ei ole siinä, että muuton jälkeen olisimme lössähtäneet paikalleen, vaan yksinkertaisesta tarjonta ja mieltymykset eivät vain ole aikaisemmin kohdanneet. 

Parkettimme väri osoittautui listoja valittaessa hankalaksi. Emme löytäneet yhtäkään puuta jäljittelevää saumalistaa, joka olisi vastannut täysin parketin sävyä. Ja minullehan ei mitkään sinnepäin värit kelpaa ollenkaan. Myöskään metallisävyt eivät jotenkin natsanneet, varsinkaan laatan ja parketin välille. Ainoaksi vaihtoehdoksi osoittautui valkoiset listat ja niitähän sitten etsittiin, kunnes törmäsimme naapurustoon rakenteille olevassa talossa ohuisiin valkoiseksi maalattuihin peltilistoihin ja päätimme napata idean heiltä. Teetimme peltisepänliikkeessä kaikki saumalistat ja pari lyhyempää eritasolistaa testiin (kts. kaksi ylintä kuvaa). Totesimme kuitenkin, että keittiössä ja eteisessä, missä listaa tulisi pitemmät pätkät isommalla korkoerolla, olisi oikean kulman löytäminen todella haasteellista, eikä maalattu ja ohut pelti varmasti pitemmän päälle pysyisi siistinä.

Olimme siis edelleen hankalan edessä. Kunnes eräällä rautakauppareissulla, valmiiksi jo epätoivoisena, kävin vilkaisemassa listahyllyjä ja hoksasin joukossa valkoiset sileät eritasolistat, tosin liimattavat versiot. Ajatuksenamme oli aina ollut, että listojen tulisi olla ruuvikiinnitteiset, koska epäilimme, ettei liimaus kestäisi parketin elämistä (tai parketti liimausta). Mutta miksi ihmeessä ruuvattavia listoja on vain muutama vaihtoehto, kaikki niitä metallisävyjä ja usein vielä uritettuja? Tämän ongelman edessä taivuimme testaamaan, josko liimattavat kuitenkin kestäisivät. Ja onhan nuo nyt tyylikkäät ja ainakin tähän asti ovat pysyneet aikalailla paikallaan. Talvella se sitten nähdään, mitä parketin eläminen saa aikaan.

Eteisen ja keittiön eritasolistat ovat Hansamex Oy:n. Valkoisia listoja saa sekä kiiltävänä että mattapintaisena. Heh, meiltä löytyy molempia, koska aina ei voi arvata, mitä vaimo haluaa. ;) Mutta tällä kertaa en ollut turhantarkka, eikä ero käytännössä ole häirinnyt ollenkaan. Turha kriittisyys saa muutenkin hetkeksi väistyä. Seuraavaksi on nimittäin luvassa jotain ennennäkemätöntä, hui! Pysykää linjoilla. (Ärsyttävää vihjailua tällainen :D )