27. marraskuuta 2015

Kahvikupiton muija


Kuvat: Marimekko


Olen toivoton tapaus, mitä tulee astiasarjojen valitsemiseen. Kaapistamme löytyy tällä hetkellä kolmenlaisia motteja (+sekalaisia lasten mukeja), mutta ei ollenkaan oikeita kahvikuppeja. Olen jo ikuisuuden koittanut löytää sopivaa kuppisarjaa, mitä voisimme kerätä ja ihastunutkin jo useampaan, mutta heikkouteni tunnistaen, olen aina makustellut jonkun tovin ja päätynyt hylkäämään idean.

Tällä hetkellä ihastuksen kohteena on tämä Marimekolta talvisesonkiin ilmestynyt muijakuosinen glögimuki. Ehkä tässä on etsimäni. Ainut asia, mikä mietityttää on virallisten asettien puuttuminen ja sarjan jatko. Aluslautasena käytetään kyllä Oiva-sarjan kantikasta pikkulautasta, mutta sopisiko se pyöreän leipälautasen kaveriksi? Kovasti kuitenkin houkuttelisi ostaa itselle joululahjaksi pari kuppia sarjan aluksi. Tällä hetkellä olisivat onneton vielä alennuksessa. Keraamiset lusikat ne vasta söpöjä ovatkin! Ai että sitä hentoista kilinää, mikä noista lähtisi glögikuppia hämmennellessä. Lapsiperheessä tosin päätyisivät vain aikuisten kahvipöytään. Voi ihastus ja somistus...kestätkö tällä kertaa?


21. marraskuuta 2015

Lyhdyn korvike




Karhulan keittiötölkki sai korvata lyhdyn. Ulkona on pikkupakkanen ja tuore lumipeite on ihanan puhdas ja pumpulinen. Joululaulut soivat taustalla ja torttutaikina on sulamassa. Flunssakin alkaa olla voitettu. Tässähän ihan alkaa tuntua jo jouluiselta. Ainakin ajatukset ovat askarrelleet joulukorteissa ja muissa jouluisissa suunnitelmissa. 

Leppoisaa viikonloppua kaikille!


16. marraskuuta 2015

Vanhat aarteet osa 1: Venäläinen hopealusikka ja Barokki






Tykkään siitä, että kaapista löytyy erilaisia ja vähän erityylisiäkin astioita. Voi kulloisenkin fiiliksen mukaan niitä sitten yhdistellä. En tiedä, ehkä olen vähän hassu, mutta hillonkin anniskelu muuttuu juhlahetkeksi, kun kädessä on kaunis hopealusikka. Harmi kun kuvassa ei näy lusikan suloinen pieni, kultainen pesä. Tällä kertaa oli kyllä juhlaa jo muutenkin, isänpäivä. Lusikan ostin kesäreissulta, helteisenä päivänä Porvoosta, Tuulan aitasta. Sen lisäksi, että jotkin asiat ovat kauniita, tuovat ne myös mieleen mukavia muistoja. 

Vihreä lasikaadin (kermakko) on Riihimäen Lasin tuotantoa 60-70-luvulta, Erkkitapio Siiroisen Barokki. Tämä päätyi meille äskettäin, kun vanhempani siivosivat varastoa ja löysivät sen perukoilta unohtuneen pahvilaatikon täynnä tämän kaltaisia aarteita. Ukin ja mummin peruja. Siis oikeasti joku on voinut unohtaa näiden olemassaolon vuosiksi (terveisiä vaan äitille :D ). Onneksi löytyi ja pääsevät käyttöön. Harvoin tulee kyllä oikeasti käytettyä kermakkoa siinä tarkoituksessaan, mutta niinkuin näkyy, voi näitä käyttää muuhunkin. Samaan sarjaan sain myös jalallisen sokerikon ja pari muuta aarretta, joista myöhemmin lisää.

Ylimmässä kuvassa taustalla näkyvät valkoiset nappula-kynttilänjalat voitin Valontalo-blogin arvonnasta. Ai että tuli hyvä mieli, kerrankin minä voitin jotain ja nappuloita ei tässä talossa vielä ollutkaan. Aina on tilaa parille kynttilänjalalle. Käykää ihmeessä vierailulla kauniissa blogissa ja Emilian yrityksen Sisustussuunnittelu Emilia Kareninan  tuoreilla nettisivuilla, jonka kunniaksi arvontakin järjestettiin.


14. marraskuuta 2015

Uusi taulu







Olohuoneeseen on saatu ihan oikea taulu. Valokuvataulu. Kuvan on ottanut Birgit Paavola, kuvittaja ja lahjakas valokuvaaja, taulu ja tapetti-tuotemerkin takaa. Olen aina tykännyt hänen valokuvistaan ja kun näin tämän sarvikuvan Taulu ja tapetti-blogin sivuilla, huikkasin kommenttilootaan, että tämän mä tahdon! Birgit ei toivettani kakistellut ja niinpä erinäisten sähköpostiviestien jälkeen kuvasta teetetty juliste päätyi kotiimme. Kovin kiireinen ei ollut tämän taulun tie, sillä kuvasta seinälle-projekti alkoi jo alkuvuodesta viime vuonna. Pitkän tovin sai kuva odotella varmassa suojassa sopivia kehyksiä ja oikeaa hetkeä. Mikä olisikaan parempi hetki piristää kotia uudella, kuin tämä pimeä marraskuu.

Samalla sai koti muutenkin syksyisemmän/talvisemman ilmeen. Viltit ja lampaantaljat ovat täällä taas. Ja kun yhtä paikkaa hiukan hämmentää, niin moni muukin kolo saa kokea saman. Tavarat ovat siis olleet liikekannalla ja taitavat olla osittain edelleenkin. Havunoksa oli pakko käydä hakemassa pikkuisen nukutuslenkillä, sillä kovasti kaipailen jo pientä jouluisempaakin ilmettä. Yksi asia minua kuitenkin hiukan häiritsee, tuo lipaston päälle syntynyt asetelma nimittäin. Siitä puuttuu selkeästi vielä jotain, mutta mitä? Vai tekeekö äskettäin hiipinyt flunssa visuaaliselle silmälleni vain tepposet. Ainakin jotain lisävaloa kaipailisin tuonne vasempaan nurkkaan, ehkä lyhtyä tai pöytävalaisinta. Toistaiseksi on pärjätty perinteisillä kynttilöillä. Seuraavaksi kaivetaan kaapista jouluvalot. Jospa jo tänään, sairastuvan piristeeksi. Viltin suojassa on köllinyt tänään jälleen yksi kuumepotilas, se keskimmäinen tytöistä, joka pari viikkoa sitten siltä vielä välttyi. Toivottavasti ei ala kierros alusta tai tulee tarve lisävilteille. 


9. marraskuuta 2015

Pipariksi meni







Nämä neulomukseni aloitin hyvissä ajoin viime talvena ajatuksena tehdä vauvalle yhteen sopivat villasukat ja myssy. Nyt syksyn mittaan sain nämä viimein valmiiksi. Jostain syystä työ oli vain todella tuskaisen hidasta. Joko neulomisintoa ei ollut tarpeeksi tai sitten kädet olivat muutoin täynnä työtä, en muista enää. Ja tietäähän sen, miten siinä kävi. Pieneksi jäivät jo tekovaiheessa. Sukat tosin justiisa menee vielä, mutta nyt ei tarvetta samalla tavalla olekaan ollut, kun on siirrytty pitämään kenkiä. Pakkastakaan ei vielä ole liiemmin näkynyt, että olisi tarvinnut ekstralämmikkeitä. Mutta söpöt näistä kuitenkin tuli. Tykkään tuosta piparikuviosta, tai pilven reunalla-, niinkuin muita ihania-blogin Tiina tätä kuviota on alun perin nimittänyt. Olisi ihana saada itselle neuletakki tuolla kuviolla, mutta minne mun neuloosi on kadonnut? Ei ole tänä syksynä vielä näkynyt. Kummallista. Villasukkiakin pitäisi taas saada uusia. Ehkä lähden torille. 


7. marraskuuta 2015

Hometoukkia ja hämähäkkejä





Huh, mitkä kaksi viikkoa. Pahin sairastelu kesti ensimmäisen viikon, viikonlopun kävin välissä omilla lomilla ja tämä viikko onkin sitten mennyt hoitaessa erinäisiä edellisen viikon rästihommia ja toipuessa univelasta. Normaalin arjen pyörityksen lisäksi viikkoon on mahtunut keskimmäisemme 7 v. synttärit, (omatkin synttärit, joita ei sen kummemmin juhlittu), kirppistavaroiden laittoa, neuvolaa ym. Ei ihme, että luomi on vieläkin raskas, vaikka pikkuisin on jopa nukkunut pari yötä heräämättä kertaakaan! Paljon hyvääkin siis tässä hulinassa.

Hauskaa oli myös suunnitella synttärit ei niin perinteisellä tyttöjen teemalla. Hiukan pelkäsin, että osa tytöistä saa jonkun ällötyskohtauksen ja jättää nämä "hämähäkin jalat" ja "hometoukat" syömättä, mutta ilmeisesti synttärisankarin kaverit ovat samaa ötökkäystävällistä lajia. Meidän tapaus keräili kesällä ötököitä purkkeihin ja koitti pitää ne hengissä. Itse hän on nuo kuvissa näkyvät muovisetkin öttimönkiäiset ostanut. Pelkäänpä, että joku päivä vielä löydän ötökkäfarmin sängyn alta tai muualta piilosta. Pari "Äiti, älä vaan avaa sitä!"-kohtausta on jo tullut vastaan.