Kevätkaipuu

Arabia: Piilopaikka

Kuvat: ellos, iittala

Kaikki ellokselta

ellos

ellos

Oletteko huomanneet, että kauppoihin on heti joulun jälkeen alkanut ilmestyä vaaleampia ja pastellisempia sävyjä. Selkeästi kauppiaat tahtovat tuoda meille jo toivon keväästä. Itsekin olen selaillut erinäisiä sivuja hakeakseni lohtua kevään kaipuuseeni. Tässä muutamia poimintoja tuotteista, jotka ovat minua jollain tavalla sykähdyttäneet. Ehkä joku muukin saa näistä kuvista piristystä itselleen. Ja saa nämä herkut toki poimia ihan kotiinkin asti. Itselläni ei, vaikka kovin tykkäänkin, ole aikomusta näitä ainakaan vielä hankkia. Jotenkin on sellainen "älä haali mitään ylimääräistä" kausi menossa, kun tietää kaiken tavaran joutuvan joskus pakkaamaan. Päinvastoin odotan nasevaa potkua takapuoleen, jotta saisin nurkissa pyörivät, meille jo tarpeettomiksi käyneet vaatteet ja tavarat vietyä kiertoon.

Arabian uutuus, Piia Kedon kuvittama Piilopaikka on kaikessa lapsellisuudessaan hauska. Kuosin takana on kiva tarina: se "kertoo pienestä tytöstä seikkailemassa metsässä. Metsä on pelottava, mutta samalla kiehtova paikka monine piilopaikkoineen niin ihmisille kuin metsän eläimillekin".

Ellos yllättää positiivisesti. Polkupyörä on selkeä kevään merkki, samoin söpö linnunpoikanen. Viime aikoina pinnalla ovat olleet erilaiset geometriset kuviot. Kolmioita löytyy niin pyyhkeistä, lakanoista kuin tapeteistakin. Lampuissa taas on jotain tuttua ja nostalgista.

Iittalan yksi vuoden 2013 uutuusväreistä on lohenpunainen, joka myöskin sopii oivasti kevääseen. Aina niin ajaton aaltomaljakko suorastaan huutaa syliinsä valkoisia tulppaaneja tai jos oikein haluaa irrotella, niin vaikka monenkirjavaa tulppaanikimppua. 

Onnea ja epäonnea

Olohuoneeseemme (tai siihen isoon tilaan, missä olohuone tulee olemaan) kasvoi viime viikolla takka. Takkaleivinuuni on Uuniseppien Riekko ja olen edelleenkin erittäin tyytyväinen valintaamme! Asennuksen jäljestä ei sitten voikaan sanoa samaa...mutta eipä siitä sen enempää, asian käsittely kun on vielä kesken.  Mutta erityisesti mieltä lämmittää nähdä tuo ensimmäinen sisustuksellinen kapistus totena, eikä vain haaveissa. Tottamaar se tuo lisää uskoa siihen, että joskus se tämäkin projekti valmistuu ja pääsemme nauttimaan tulen ritinästä omassa kodissa.

Sitten siihen epäonneen. En ole koskaan uskonut, että veikkaamalla voisi voittaa ja se tuli jälleen todistetuksi tuon aiemmin arvalla heitetyn maalivalinnan kanssa. Useamman kerran olen sitä takan taustaseinää jo käynyt silmäilemässä ja aina se vain näyttää samalta; vaaleanpunaiselta. Missä on se harmaa? Ensimmäinen kuva kertoo sen, miltä seinä yleensä näyttää. Toisessa kuvassa väri on luonnonvalossa kuvattu ja näyttää jopa vähän harmaalta. Mutta ei, ei se sitä ole. Kai se beige on tai vaaleanpunaisen harmaa. Sama se, uusiksi menee. Kyllä tässä luotto omiin valintoihin hiukan horjuu, kun saa alkaa taas värikarttoja selaamaan.

Ilmanvaihtoputkien vääntäjä se ahkerasti on useana iltana yhä ylös yrittänyt ja kai siellä alkaa homma olla jo kivalla tolalla, kun kattoon on muutama putken pätkä ilmestynyt. Vääntäjän lauleskelua säestää sirkkeli ja tahtia takoo väliin naulapyssy (ja tytöt huutaa kuorossa: "Iskä, älä ammu enää!"). Väliseinärungot nousevat nokkelasti pitkille säärilleen, jotta on sähköjäniksen hyvä parin päivän päästä tulla runkojen väliin johtojensa kanssa loikkimaan. Tämä se on ilmeisen kiva vaihe tässä rakentamisessa, kun alkaa taas enemmän näkyvää jälkeä syntyä ja pääsee kohta ihan oikeesti valitsemaan lopullisia pintamateriaaleja. Josko siitä taas sais virtasta tähänkin tallaajaan. Näinä pitkinä talvipäivinä kun tahtoo toisinaan tätä rakentajan rouvaa hiukan pitkästyttää, eikä ihan joka aamu silmiä auki repiessä tunnu siltä, että "mitähän kivaa tänään tapahtuu?". Pitäskin kaivaa jostain enemmän tuota asennetta peliin. Oisko kellään hyviä vinkkejä kaivantoihin?

Lämmikettä pakkasiin

Tähän ihanan lämpimään liiviin sain inspiksen Kalastajan vaimon Andes-liivistä. Lankana tässä on Dropsin ihanaa Andes-lankaa, jossa on villaa ja alpakkaa. Liivi on todella helppo tehdä, lähes pelkästään suoraa pötköä. Itsekään en joutunut kuin kerran jo suurimman osan takakappaleesta neulottuani aloittamaan kokonaan alusta ja molemmat etukappaleet purkamaan puoleen väliin, että sain liivistä oikean levyisen ja mallisen. Mutta sitäkin suuremmalta saavutukselta työ tuntuu, kun sen eteen on tosissaan nähnyt vaivaa. Vielä mietin, että jatkaisinko liiviä ja tekisin myös hihat. Napitkin tuohon saisi aika kätevästi, jos tahtoisi. Mitä mieltä olette: liivi vai neuletakki?

EDIT: Neuleliivin ohje

Oma liivini on kokoa XS (S).
Langan menekki: vajaa 6 kerää (Drops: Andes)
Puikot: 8
TAKAKAPPALE:
Luo 54 silmukkaa. Neulo joustinneuletta (2o, 2n) 11 krs. Kavenna molemmissa reunoissa 2 s. oikein yhteen.

Neulo ainaoikeinneuletta, kunnes kappaleen korkeus on mieleinen kainalon alta mitattuna. (XS/S koossa 90 krs., työn korkeus n. 50 cm.)

Kavenna molemmissa reunoissa 2 x 2s oikein yhteen (=kädentien kavennus). Jatka ainaoikeaa, kunnes kappale ylettyy olkapäille asti. (28 krs. eli n. 15 cm.) Päätä silmukat työn nurjalla puolella ylivetokannuksin oikein.

ETUKAPPALE:
Luo 28 silmukkaa. Neulo joustinta 11 krs. Kavenna molemmissa reunoissa 2 s. oikein yhteen.

Neulo ainaoikeaa 80 krs., kavenna seuraavalla kerroksella vasemmassa reunassa 2 s. oikein. Toista kavennus joka 6. kerroksen jälkeen yhteensä neljä kertaa ja vielä kahdesti joka 8. kerroksen jälkeen. Muista tehdä myös kädentien kavennus 2 x 2 s. oikein yhteen työn oikeassa reunassa, kun kappaleen korkeus on sama kuin takakappaleen kainalon kohta. (90 krs. ainaoikeaa / 50 cm)

Jatka ainaoikeaa kädentien kavennuksen jälkeen, kunnes kappale ylettyy olkapäälle. (32 krs., huom. kaikkien kavennuksien jälkeen työssä on jäljellä 18 silmukkaa.) Päätä silmukat työn nurjalla puolella ylivetokavennuksin oikein.

Neulo toinen etukappale tehden kavennukset päinvastoin.

Yhdistä kappaleet ensin olkapäiltä ja sitten sivusaumat kerroksia seuraillen.

TASKUT:
22 s. x 28 krs. ainaoikeaa. Kiinnitetään etukappaleiden päälle.

Hurmaavat harmaat

Eilinen väriahdistus sai vielä hitusen lisäpontta, sillä heti edellisen postauksen tehtyäni ilmoitti mestari, että tänään on tiedettävä, mitä väriä seinään laitetaan. Pakkotilanne syntyi, kun tajuntaamme jysähti, että piipun taakse tuleva levyhän on maalattava ennen sen laittamista paikoilleen, kun eihän sitä tosiaan enää sitten maalata, kun piippu seisoo tiellä.

Ensin päätimme, ettemme ainakaan tässä vaiheessa laita tapettia olohuoneeseen, vaikka olenkin jo pitkään kaavaillut juuri niille seinille Tapettitehdas Pihlgren ja Ritola Oy:n Lukko-tapettia. Ehkä tylsä ratkaisu, mutta antaahan "puhtaammat" seinät sitten enemmän tilaa muun sisustuksen vaihteluille. Täysin en tapettia kuitenkaan suostu hylkäämään, vaan tapetti siirtyy meidän makuuhuoneeseen. Maalimetsästykseen tapettimalli saikin siis lähteä mukaan, sillä vilkkuuhan sitä oven verran olohuoneenkin puolelle, jos ovi sattuu olemaan auki. En minä suinkaan tarkka ole, en vain tahdo, että tapetti ja maalattu seinä kovin riitelevät keskenään. Hip hei ja rautakauppaan...

kuvat: tikkurila ja kannustalo

Tikkurila H486                   Teknos S2005-Y20R                   Tikkurila G487

Hartaan pohdinnan ja vertailujen jälkeen lähtivät nämä kolme sävyä pienissä purkeissa koemaalaukseen. Vertasimme sävyjä keskenään ja vielä takan kaakelia ja valkoista piippua vasten (jotka, ihme kyllä, ovat aika tarkalleen samansävyiset, Jes!)

Maalien hiljalleen kuivuessa alkoi sävyerot selkeästi erottua. Vasen on ruskeaan taittava, mutta olisiko sävy liian tumma tai liian punertava? Keskimmäinen on selkeästi vihreähkö. Väri sai minun silmissäni heti tyrmäyksen, mies sitä tosin vähän arpoi, mutta kallistui lopulta samaan kuin minä (*myhäilee hiljaa itsekseen*). Oikealla oleva sävy taas osoittautui heti liian vaaleaksi, ei minkään väriseksi, vaikka värimalli toista näyttääkin. Mutta mitäs nyt? Täysin varmoja emme olleet edelleenkään. Jos näistä valittaisiin, niin päätyisimme vasempaan, ruskeaan taittavaan harmaaseen.

Kotona joulutossut saivat luvan tepsutella takaisin kaapin perälle odottamaan seuraavaa joulua (tai muuttoa) ja paikalla on tällä hetkellä vaihtuva näyttely erilaisia värilastuja, mallitapetteja tai inspiskuvia. Siitä sitä on helppo aina ohikulkiessa vilkaista. Jospa ne päätökset siitä pikkuhiljaa muotoutuisivat alitajunnan työstäessä. Mutta nythän ei ollut kyseessä mikään pikkuhiljaa-päätös.

Mies kävi vielä päivänvalossa katsomassa kertaalleen koemaalaukset, eikä edelleenkään ollut täysin vakuuttunut parhaimmasta sävystä. Itse sain vielä katseltavaksi Tikkurilan Symphony-värimalliviuhkan sadat väriviivat. Kiitos jälleen miehen hyvien suhteiden, kun minulle järjestyi tällainen mahtava työkalu ihan käden käänteessä, kun oikeaan paikkaan hiukan hihkaisi. Loppujen lopuksi ja erinäisten vertailujen jälkeen otimme riskin ja valitsimme sävyksi himppasen vaaleamman, beigeen taittavan harmaan, vai liekö se harmaaseen taittava beige. Sävy napattiin kuvan tapettirivistössä oikealla olevasta tapetista. Siellä se mies kohta sutii maalia seinään ja minä jännityksellä odotan, mille arvonnan tulos näyttää.

Näissä kuvissa vilahtaa myös pari parkettimallia. Mallipala oli antamassa hiukan suuntia, vaikkei se ehkä se täydellisin parketti olekaan. Se jahti on vielä kesken. Törmäämme siihen sitten myöhemmin. Toivottavasti sen valinnan kanssa ei ihan näin kiireellä tarvitse edetä. Ehkä viisastuimme ja pyrimme tekemään seuraavat valinnat aikaisemmin...tai sitten emme.

Joulukuun viimeisinä päivinä

Heti tapaninpäivän jälkeen asennettiin maalämpöpumppu ja sähkökaappikin saatiin paikoilleen. Nyt tulee lämpöä nätisti lattiaan eikä tarvitse enää puhaltimilla lämmittää. Viimeisiin päiviin mahtui myös piipun tasoittelua ja maalausta. Takan taakse tuleva väliseinä alkoi myös rakentua. Nyt on runko jo nostettu lattialta pystyyn. Edessä olisi ensimmäiset väri- ja materiaalivalinnat näkyville pinnoille, sillä takkaa tullaan asentamaan ensi viikolla heti maanantaina ja sitä ennen tulisi tuo väliseinä levyttää, tasoittaa ja maalata tai mitä ikinä sille tehdäänkin. Takan ja seinän (kuten myös piipun ja seinän) väliin jää 5 cm tilaa, joten väliin ei enää takan asennuksen jälkeen pääse maalaamaan, se on tehtävä nyt! Hiukan meinaa meikäpirkkoa nyt kiristää tämä aikataulu, kun ei sitä vain ole osannut tehdä tarkkoja valintoja ennen kun tilanne on jo päällä. Hajuja onneksi hiukan jo on.

Tapettiako vai pelkkää maalia olohuoneeseen? Jos tapettia, niin mihin tapetti rajataan, kun takan taus on joka tapauksessa järkevintä maalata? Vaaleaa sävyä, ehkä harmaata, mutta mikä on se oikea harmahtava, muttei kuitenkaan sininen ja kylmä? Vai beige, joka ei ole keltainen tai punainen? Kääkkis! Tästä kaaoksesta enemmän myöhemmin, sikäli mikäli kerkiän asiaa tarkemmin täällä blogin puolella enää edes pohtia. Mutta ainakin päätöksistä sitten, toivottavasti hyvistä sellaisista. Jos joku osaa auttaa, niin auttakoon pian!