Avain saatu!

Viime viikolla saapui ovikuorma. Suurin osa ovista on jo paikoillaan ja viimeiset ikkunatkin siinä samalla pääsevät arvoisilleen paikoille. Ikkunat täydentävät  nyt ylväinä ovien yläpuolia, sen sijaan että nojailisivat seiniin villojen seassa huokaillen.

Pääoven virkaa toimittaa meillä rakennusajan tämä jo pitkään toisaalla palvellut ovi. Oviraasu on jo niin täynnä kolhuja ja naarmuja, että tokkopa säikähtää nytkään, jos sitä ohikulkiessa tökkäistään milloin milläkin laudalla. Jokunen teistä varmasti tunnistaa ovesta myös sen tumman läiskän, minkä on itse joskus saanut aikaa ehkä vähän turhankin lujasti ovea potkaisemalla tai kolon, joka syntyi epäonnistuneen kiven heiton päätyessä väärään osoitteeseen. Ovella on tarinansa...eikä se vielä pääty.

Tässä epätoivoinen yritys ottaa kuvaa ovesta pimeässä. Mutta, ai että tuntuu makoisalle, kun näkee, miten suloisesti oven ja seinän väri passaa toisiinsa.(*taputtaa itseään olkapäälle*) Kuvasta todelliset sävyt eivät tosin kovin hyvin tule esille. Kyseessä on kodinhoitohuoneen ovi, joka kiiltää vielä kolhuttomana. Parempi suojata tämä ovi kunnolla, ettei vain saada siihen aikaiseksi ilkeitä naarmuja ennen kuin niitä on lup...tulee väistämättä. Varaston oviksi valikoitui yksinkertaiset sileät valkoiset ovet.  Kahvat ovista vielä puuttuvat, mutta on mulla jo avain. Oma Avain, jolla kuljetaan, kunhan sinne asti päästään, Omasta Ovesta Omaan kotiin.