Levähdys

Välillä on paikallaan ottaa hiukan etäisyyttä, irrottautua arjesta ja velvollisuuksista. Tässä elämäntilanteessa on kerrassaan mahtavaa, kun saa rojauttaa luunsa johonkin koloon, niinkuin tämä auton rähjä mättäälle ja pysyä siinä tovi. Ei nyt niin kauan, että sammal kasvaa, mutta ainakin siihen saakka, kunnes nälkä yllättää.

Sain viettää viikonlopun näissä upeissa maisemissa seuranani joukko ihania naisia. Oli aikaa olla ja turista, neuloa ja virkata, ulkoilla, pelata, selailla kauniita lehtiä tai vain tuijotella järven selälle ajattelematta sen kummemmin mitään. Ja nälässäkään ei tarvinnut olla. Kun on naisia, on myös naisten eväät; värikästä ruokaa ja herkkuja....suklaata vähän.

Raksa onkin viime päivinä myös enimmäkseen levännyt, sillä päänaputtelija on keskittynyt nenän niistelyyn. Niistelyn lomassa syntyi sentään yksi, hetkellisesti vallan unohduksiin jäänyt, palokatko, joka sitten jouduttiin toteuttamaan vähän eri reittiä kuin olisi ollut helpointa. Rakennustarkastajan siunausta ratkaisulle vielä odotellaan.

Tänään raksamieskin on ottanut oman aikansa ja raahannut ruvettuneen nokkansa aamutuimaan suon laitaan pakkasilmaa nuuskimaan. Tuumasi lähtiessä, että aikoo romuskan sinne jättää, sillä kyllä tässä taas tositoimia vaadittaisiin ja vähän enemmänkin, että minulla olisi täällä vähän enemmän pääaiheestakin kerrottavaa.