7. syyskuuta 2016

Ihana, kamala syksy




En pidä syksystä. Syksyllä lempivuodenaikani kesä on jotenkin todella kaukana ja talven tulo ahdistaa (pois lukien joulu, mutta eihän se olekaan vuodenaika). Tuntuu niinkuin muutaman asteen lämpötila, jota tuuli oikein korostaa, tunkisi sisimpääni, luihin ja niveliin asti. Mummoksi tässä itsensä tuntee. Joka aamu väännän kättä kouluun lähtevien kanssa siitä, pitääkö tänään laittaa ne niin lapselliset ulkohousut jalkaan vai tarkeneeko vielä leggareilla. Arvaatte, mitä äiti on mieltä. Kohta alkaa se aika, kun aamulla puhtaat housut ovat iltapäivällä jo sen näköiset, ettei niitä ole pesty ikinä, vaikka juuri lähtiessä muistutin,  ettei kaikkien rapakoiden kautta tarvitse kulkea. Täällä on myös keritty hankkia ensimmäinen flunssa tälle syksylle. Se tietää normaalia väsyneempiä koululaisia (lue: enemmän kiukuttelua) ja huonosti nukkuvaa pikkutyttöä (lue: väsynyt äiti). Kun lapset alkavat nyt taas olla vähempi nuhaisia ja virtaa täynnä, kuin olisivat sitä jemmanneet flunssan aikana johonkin virtavarastoonsa, alkoi itellä päätä särkeä ja kurkkua kihelmöidä. Se on tietenkin tätä taas koko talvi; viikko terveenä, kaksi viikkoa kipeänä ja sama uudestaan. Entäs tämä lisääntyvä pimeys: seiskalta huomaan, kuinka varjot ovat jo pitkiä ja ysiltä on jo lähes pimeää. Tuntuu, että vähenevän valon myötä vähenee myös omat energiani. Aurinkoisella säällä vielä jotenkin pärjää, mutta pilvisen ja sateisen päivän sattuessa, ei kone meinaa käynnistyä ollenkaan. Mokomakin sääpuntari. 

Vai sittenkin...

Viime päivät ovat olleet vielä ihanan aurinkoisia, vaikka syksyn tunteekin jo ilmassa. Iltalenkillä kirpakka tuuli nipistää nenää, mutta saa aivot kummasti kirkastumaan. Syksy on aina ollut minulle jollain tavalla parasta uuden aloittamisen ja luovuuden aikaa. Tiedä vaikka tämä olisi opittua käyttäytymistä seurauksena niistä monista kouluvuosista, uusi lukuvuosi kun aloitettiin aina innolla jotain uutta odottaen. Niinkuin edellisellä kerralla saittekin jo kuulla, on täällä nyt monta rautaa tulessa ja päässä vilistää alati uusia ideoita, joita olisi kiva päästä toteuttamaan. Olenkin viime päivät leikellyt inspiraatiokuvia vanhoista lehdistä ja hahmotellut jotain myös luonnoslehtiööni. Valitettavasti flunssalta ei näköjään tänäkään vuonna voinut välttyä, mutta onneksi tämä tapaus näyttää olevan lievää sorttia ja lapset ovat jo lähes terveitä. Itsellä flunssa meinaa viedä nyt voimia, mutta onneksi se ei estä ajatusten virtaa ja kuppi kuumaa teetä ja villasukat helpottavat jo kummasti oloa, ainakin henkisesti. Oletteko panneet merkille, miten illat alkavat olla jo aika hämäriä. Varsinkin pilvisinä sadepäivinä sen huomaa. Huomaan sytytteleväni taas enemmän kynttilöitä ja hainkin jo varastoon pari pakettia tuikkuja iltojen iloksi. Löysin muuten kivan neuleohjeen lehtiä selatessani, kummasti tekee mieli kaivaa puikot jälleen kesän jälkeen esille. Pian alkaa olla myös takan lämmityskausi käsillä. Sitä olenkin jo kerinnyt kaivata. Takkatuli ja neulonta ne yhteen soppii. Vilukissa tykkää.

Mitä tunteita syksy teissä herättää? Hyvä vai huono? Totuuden nimissä täytyy kyllä tunnustaa, että olen oikeasti kumpaakin näistä, hiukan tosin kärjistin molemmissa kuvailuissa. Toisena päivänä on helpompi olla tuota jälkimmäistä ja niin, toisena taas ikävä kyllä ensimmäinen on aika lähellä totuutta, ei tosin onneksi kaikkia noita fiiliksiä yhtä aikaa. :D

Hyvää syksyn alkua teille!

5 kommenttia:

  1. Molempia löytyy tosimummostakin, mutta kyllä päällimmäisenä on haukeus kesän menettäämisestä. Se loppuu aina liian pian. Pitkä pimeä uuvuttaa jo ajatuksen tasolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laita kirjoitusvirheet iltavuoron piikkiin.. kotiuduin juuri ja herttileijaa miten väsyttää.. :D

      Poista
    2. Se onkin jännä juttu, että miksi kesäkuukaudet aina hujahtavat, mutta tammi-huhtikuu tuntuu todella matelevan.

      Poista
  2. Mukava kirjoitus. Kyllä tämä syksy herättää itelläkin aika ristiriitaisia tunteita vesisateineen kaikkineen. Mutta sitten taas,kun aurinko paistaa,on mieli aivan eri valoisa eikä teekään niin mieli käpertyä sohvan nurkkaan. Arskat päähän ja ulkoilemaan. Ehtii sitä sisätiloissa värjötellä myöhemminkin.��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista. Kaikissa vuodenajoissa on onneksi valoisat puolensa ja auringolla on ihmeellinen voima. Vielä on annettu mukavasti lämpimiäkin päiviä. Pitää nauttia niistä.

      Poista

Kirjoita vain...ilahdun aina suuresti kommentistasi! :)