Olohuoneessa on kesä

Tyhjä pohja. Takkaamme käytiin korjailemassa (halkeilleen laatan vaihtoa ja sen semmoista), niin jouduimme tyhjentämään tilan kaikesta ylimääräisestä, ihan vain vähentääksemme rempan jälkeistä siivousurakkaa. Tiedättehän sitä hienoa vaaleaa pölyä, mitä tulee, kun laastia hiotaan. Harmiksemme takka ei kuitenkaan tullut kerrasta kuntoon. Seuraavaa fiksailupäivää odotellessa, en viitsinyt suotta sisustella, olisihan sama tyhjennys ja kuuraus vielä toistamiseen edessä. Olohuoneemme näytti siis näinkin paljaalta muutaman viikon ajan, kunnes kyllästyin odotteluun viime viikolla, kun vieraitakin oli tiedossa.

Viikkojen tyhjyys oli myös oiva sysäys saada uusi verho ommelluksi (älkää laskeko, monesko verho tämä tässä tilassa jo on). Verhokankaan hamstrasin samaisesta loppuunmyynnistä kuin tyttöjen päiväpeittokankaatkin, Annoa tämäkin. Ja kylläpä muuten tykkään tästä raikastuksesta. Mitä nyt tuon sohvan möhkäleen voisin ilomielien tuosta eliminoida. Kovin mustavalkoisella linjalla mennään muutoin siis edelleen. Ihan ilman värejä en kuitenkaan osaa olla. Pieniä väripilkkuja on aina pakko laittaa sekaan. Matossa sitä on vähän enemmänkin, mutta se onkin (pitkäaikainen) väliaikainen. Tuntosarvet uuden sohvan ja maton suhteet ovat alati pystyssä, sohva-/sivupöytäkin olisi kiva.

Mutta arvatkaapa mitä, huomenna ne sitten taas tulevat, piikkauskoneineen ja laasteineen, takan korjaajat. Huoh. Toivottavasti tällä kertaa viimeisen kerran.

P.s. Osaako joku muuten kertoa, mistä johtuu, että kuvat vääntyvät noin mutkalle, kuten ensimmäisessä kuvassa? Kyllä meillä katot ja seinät ovat ihan suorassa. Valokuvauskurssi olisi edelleen paikallaan.

Kauaa eivät saaneet sohvatyynyt kuvausrauhaa, kun niillä keksittiin parempaa tekemistä. ;)