Herätys!

Se on täällä. Lämmittää paljaita varpaita. Pistää silmät sikkuraan ja saa heräämään talvihorroksesta. Aurinko ja kesä. Säpsähdän kuullessani tuttuja kesän merkkiääniä: mopojen pärinää ja lokkien kirkaisuja. Loppukesästä näihin ääniin on jo tottunut, mutta aina keväällä tutut äänet tarttuvat korvaan ja saavat huomaamaan, että on se ihan oikeasti kevät, siis kesä!

Onkohan minusta tullut mökkihöperö, kun koko talven seurasin lintulaudan alapuolella säännöllisesti vierailevia oravia. Melkein tunnistin jo, kuka kukin kurre on, kunnes tässä eräänä päivänä huomasin kavereiden määrän lähes tuplaantuneen. Valloittavia ovat nuo keveästi loikkivat poikaset. Neljä pörröhäntää kirmailevat intoa täynnä lähipuissa peräkanaa.

Keväällä tulee muutenkin tarkkailtua enemmän luontoa. Kuinka silmut pullistuvat ja puhkeavat lopulta hiirenkorville. Milloin västäräkki ilmestyy pyrstöään viskelemään ja kuka näkee ensimmäisen perhosen. Tytöt jahtaavat muurahaisia, ihmettelevät hämähäkkiä ja pelkäävät kimalaisia. Huomenna istutan mummokukat ruukkuun, nimittäin pelargonit ja tytöille orvokit.