26. syyskuuta 2012

Ajantasalle vol. 3


Heinäkuussa katto sai päällensä loput vanerit sekä heti samaan syssyyn alushuovan. Myös seinät saivat suojakseen levyt ja villat. Loppukuusta ehdittiin vielä laittaa sisäkattoon muovit ja koolaus. Tämä kuukausi olikin siinä mielessä mukava, että paljon näkyvää jälkeä syntyi ja talo alkoi näyttääkin talolta eikä vain tikkukasalta. Kolmas kuva on makuuhuoneestamme. Siitä tulikin mieleeni, että pitäisi laittaa teille nähtäväksi pohjakuva, niin saisi ehkä paremmin kokonaiskuvaa talostamme ja hoksaisi, mistä päin kuva milloinkin on otettu.

Ja sillä välin, kun timpurimme ahkeroi raksalla, otimme me tytöt astetta rennommin. Ah, ihana kesä!




















Elokuussa 
jatkui muovitus ja koolaus. Ensimmäinen kuva on saunan kohdilta. Sitä tehdessä hoksasimme saunan ikkunan yläreunan olevan hiukan liian korkealla. Niinpä päätimme madaltaa ikkunaa hiukan, ettei tarvitse saunastakaan tehdä niin älyttömän korkeaa. Säästääpähän ainakin paneeleissa, eikä tarvitse heikkopäistenkään pelätä kivuta lauteille. ;) 

Työt jatkuivat elokuussa pääasiassa ulkosalla. Etu- ja takaterassien katokset olivat vuorossa seuraavana ja ikkunat saapuivat elokuun viimeisellä viikolla ja ne asennettiinkin heti kohta paikoilleen.

Heti syyskuun ensimmäisestä päivästä lähtien päästiin katolle varsinaisen huovan laittoon. Sitä onkin sitten riittänyt aina näihin päiviin asti. Huopaa on laitettu aina, kun sää vain on sallinut. Sitä ei nimittäin sadekelillä voi lätkiä tai saattaisi palat alkaa valua jossain vaiheessa. Apuja on silloin tällöin tähänkin vaiheeseen saatu ja kävin jopa itse yhtenä iltana muutaman huovan asettelemassa paikalleen. Oishan tuota voinut enemmänkin siellä jumppailla, mutta eipä tullut toista tilaisuutta. Se on tuo armaani niin reipas ollut, vaikka sääennusteet ovatkin heittäneet välillä härän pyllyä ja on tuntunut, että sitä kestää ja kestää....ja vieläkin kestää hetken verran. Muutamat reunahuovat vai mitkä lie ylätaitteet uupuvat lipoilta. Toivotaan yhtä aurinkoista ja vähän lämpimämpää päivää.

Eräänä epävakaisena päivänä (kuva 4) sai yläpohja lämmikkeensä. Onpahan sekin inhottavan pölisevä ja kutinaa aiheuttava työvaihe tehty. Jos oikein tarkkaan katsoo, niin saattaa tunnelin päässä nähdä päätyikkunan, mutta ei vielä valoa...tai ehkä pikkuisen kuitenkin. :)















Joskus on tehty "pimeitäkin" töitä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kirjoita vain...ilahdun aina suuresti kommentistasi! :)