KIRPPISLÖYTÖJÄ JA GRAFIIKKAA

Kuten aiemmin teille kerroin, sain vihdoin inspiksen uudistaa olohuoneen kaapin päällä olevan asetelman. Sisustaminen ja asetelmien luominen ovat minulle yksi rentoutumiskeino, johon saan purkaa omaa luovaa puoltani. Luovuus ei kuitenkaan yleensä kuki silloin, kun elämässä on paljon muuta pakollista tekemistä, vaan se tarvitsee sopivasti joutilaisuutta ja hyvää mieltä. Nyt taisi olla sellainen hetki. Joskus taas innoittajana voi toimia jokin yksittäinen esine, kuten tällä kertaa nämä kirpparilta tekemäni löydöt ja maljakkoon täydellisesti istuva oksa. Kuka muuten tunnistaa, mistä kasvista on kyse?

Ruskean kahvallisen keramiikka-astian ja vaaleamman maljakon löysin kesän alussa eräästä siivouspäivän ulkokirppistapahtumasta. Köyhdyin näistä yhteensä 3 euroa, mikä on mielestäni todella kohtuullinen hinta "turhasta" sisustustavarasta. Messinkinen kynttilänjalka on myös takavuosien kirppislöytö. Ajattelin muuten aloittaa postaussarjan kotoamme löytyvistä ja mahdollisista uusista kirppislöydöistä. Tykkään itsekin lukea muiden blogeista vastaavia juttuja ja olen ehdottomasti sitä mieltä, että tällaiset elementit tuovat sisustukseen sopivasti mielenkiintoa ja persoonaa. 

Grafiikan työ sen sijaan on uusi. Ostin sen keväällä Designmarketista. Kehystys on vielä puutteellinen, sillä työstä puuttuu paspis ja tarkoitukseni on myös vaihtaa kehykseen kuuluvan pleksin tilalle oikea lasi. Taulu olisi ansainnut oman esittelynsä sitten valmiina, mutta kun se nyt päätyi tuohon samaan asetelmaan, niin kerrottakoon siitäkin nyt. Työ on kuopiolaisen Sylvi Lindströmin käsialaa ja kantaa nimeä "Yksin". Jokin työssä pysäytti minut ja en voinut olla hankkimatta sitä meille. Ehkä se on tuo naisen ilme, missä on jotain mystistä. Se herättää ajattelemaan ja liikuttaa tunteita. Pitäisi vielä saada jossain vaiheessa nuo kaksi taulua seinälle, mutta kokonaisuus tuntuu sen verran vielä elävän, etten ole varma, mihin ja miten taulut lopulta päätyvät. Katsellaan siis hetki tätä näkymää. 

ETEISEN PROBLEMATIIKKAA

Eteinen on säilynyt lähes ennallaan koko täällä asumisen ajan....eli varsin tyhjänä. Tykkään siitä, että eteisessä on tilaa, lähtijöitä kun on monesti samaan aikaan useampi. Siksikään ei ole tullut suuremmin mietittyä, mitä tilaan voisi tuoda lisää. Lautaseinä miellyttää myös edelleen silmää, enkä ole halunnut lähteä sitä peittämään ( = rei'ittämään) millään ylimääräisellä. Nyt kuitenkin olen viime aikoina pohtinut, josko jotain pientä piristystä voisi tuollekin tilalle keksiä. 

Olen miettinyt, että tuohon pääovelta katsottaessa oikealle puolelle lautaseinää vasten mahtuisi kivasti jokin lipasto tai kevyempi matala hyllysysteemi. Sellainen toisi eteiseenkin enemmän kodikkuutta ja lisää mahdollisuuksia sisustaa tilaa. Toisaalta taas en halua liikaa tukkia ovelta aukeavaa näkymää olohuoneeseen, joten mikään kovin massiivinen kaluste ei tule kysymykseen. Mitään hoppua tällä asialla ei kuitenkaan ole, joten tulkoon sopiva ratkaisu eteen sitten, kun on tullakseen.

Enemmän tällä hetkellä on mielessä pyörinyt kestävämpi matto ja seinäkoukut tuohon jakkaran yläpuolelle. Matto on rautakaupan metritavaraa ja alkanut puolen vuoden käytön jälkeen käpristyä reunoistaan. Lisäksi pohjasta irtoaa mustaa kumipurua, joka tarttuu laattoihin kiinni. Koukuilla taas saataisiin paikka olkihatulle ja jollekin muulle kauniille. Varsinaista naulakon tarvetta ei tässä tilassa ole, iso liukuovikaapisto kun kätkee sisäänsä takit, kengät ja myssyt. Muistinkin yhtäkkiä, että minullahan on jemmassa kolme HK Livingin nappi-seinäkoukkua, jotka olin tilannut jo ennen muuttoa eteistä varten ja eilen mallailin niitä jo seinälle sinitarran avulla. Instaseuraajat saattoivatkin jo nähdä maistiaisia, miltä koukut seinällä näyttäisivät. Se miten ja mihin napit lopulta päätyivät, kerrottakoon teille myöhemmin. ;)

KASVUA

Tilannekatsaus viherrintamalle. Se kasvaa! Eräänä päivänä huomasin, että Alokasia puskee uusia lehtiä. Hauskasti tuolla tavalla tötteröllä tuo lehti alkuun. Nyttemmin yksi on jo auennut kokonaan ja toista odotellaan. Enpä arvannut, kuinka kutkuttavaa viherkasvien hoitaminen voikaan olla. Ehken ihan toivoton tapaus olekaan, vaikka tässä yhden kasvin sainkin vaihteeksi kuukahtamaan, kun unohdin kastella ennen useamman päivän reissuun lähtöä. Säännöllinen kastelu on tällekin kasville kaiken a ja o. 

Vaikka en ole kovin ahkerasti tänne blogin puolelle viime aikoina ehtinytkään, on kameraan silti tallentunut kivasti kuvia seuraavia postauksia varten. Tänään sain myös vihdoin inspiksen uudistaa tuon kaapiston päällä olevan asetelman. Tavoite on seuraavaksi kuvata se teille. Saatte nähdä mm. pari viimeisintä kirppislöytöäni. Tästä se taas toivottavasti lähtee, kun vauhtiin pääsee. Rentoa viikonlopun jatkoa!

KIVIÄ

Heipparallaa pitkästä aikaa! Päivät ovat olleet niin paljon touhua täynnä, että iltaisin, jos ja kun tänne ehtisi, on aivokopassa surissut aikalailla tyhjää. On ollut helpompi tarttua esimerkiksi kesken jääneeseen hyvään kirjaan tai seilata aivot nollana muiden lähettämissä kuvavirroissa. 

Miehellä alkoi tällä viikolla vihdoin odotettu kesäloma. Tarkoituksenamme oli heti loman alkajaisiksi suunnata reissun päälle ja mökkeilemään, mutta pari muuttujaa astui kuvaan. Mokoma vatsatauti ei meidän lomasuunnitelmista välittänyt, vaan iski keskelle kauneimpia kesäpäiviä. Ihmeeksemme kohteeksi joutui tällä kertaa vain yksi perheestämme, eikä tilanne mennyt ihan katastrofaaliseksi. Harmitus peruuntuneesta reissusta oli tietenkin suuri, mutta jospa tässä vielä kauniita kesäpäiviä tulevillekin viikoille riittäisi, niin pääsemme vielä mökkielostakin nauttimaan.

Sitten päästäänkin itse aiheeseen, sillä on tässä kotonaolossa jotain plussiakin. Heti ensimmäisenä lomapäivänään mies tarttui laattaleikkuriin (tai mikä liekään oikealta nimeltään) ja viimeisteli taloa ja terassia kiertävät laatoitetut alueet. Kehtaako edes sanoa, että kokonaiset kolme vuotta ehti tuo laatoitus odotella puuttuvia palasiaan. Ehkä asian loppuun saattaminen tuntuukin nyt entistä mahtavammalta. Ei muistuta raot enää tekemättömistä töistä. :D

Sitten tämä toinen kiviprojekti. Toimme viime kesänä lomatuliaisina kasan mökkijärvestä nosteltuja liuskekiviä ja nyt eräs kaunis päivä, ehkä harmitusta purkaakseni, aloin noin vain nostelemaan kiviä polun muotoon ja kas, siitä se valmistui ihan noin melkein itsestään. Pienestä se on joskus kiinni. Ehkä tähän tarvittiin muutama miehen lapion iskukin, mutta kuitenkin. Monesti se on vain se aloittamisen vaiva. Enää odotellaan, että nurmikko leviää kauniisti kivien ympärille. Kivipolku johtaa terassilta leikkimökille, jonka viimeistely onkin seuraava loppuun saatettava homma. Joku kaunis päivä sekin varmasti vielä tapahtuu, kun vain alkuun pääsee. Sepä se...

PYYHKEISTÄ JA ARJEN LUKSUKSESTA

Tein joku tovi sitten karsintaa pyyhekaapilla. Jostain syystä tulee ostettua todella harvoin uusia pyyhkeitä, sama lakanoiden kanssa. Laadukkaita käsipyyhkeitä löytää vielä kohtuu halvalla, toisin on lakanoiden kanssa. Kun vanhimmat pyyhkeet ja lakanat alkavat olla yli 13 vuotta sitten häälahjaksi saatuja, alkaa päivitys olla todella tarpeen. Aloitin käsipyyhkeistä, ne kun ovat arjessa eniten käytössä. Ja kyllä muuten koheni arki kummasti uusien pyyhkeiden myötä. Pienet ilot ovat arjen luksusta.

Arjen luksusta on myös kasvojen iltapesu puhdistusvoiteella, jonka nimi on SIEVÄ. Jo pelkän nimen vuoksi olo on hehkeämpi. ;) UNELMA tehokosteuttaja taas oli paikallaan talven pakkasilla ja onkin kulunut jo ajat sitten loppuun. Nyt testissä on kevyempi kosteusvoide IHANA. Olin jo pitkään halunnut testata luonnonkosmetiikkaa erityisesti puhdistukseen ja kosteusvoiteena, monet kun tuntuivat saavan niillä apua kasvojen näppyongelmiin. Ei tässä nyt aivan näpyttömäksi olla muututtu, mutta ainakin kuvittelen ihoni olevan nykyisin vähemmän kuiva ja sileämpi. Yleensä pyrin käyttämään hajusteettomia tuotteita, sillä monet tuoksut ovat omaan herkkään nokkaani liian voimakkaita tai imeliä. Näissä tuotteissa kuitenkin on tuoksu, mutta se on mausteisen mieto. Tykästyin heti ja  erityisesti iltaisin se tuntuu ihanan rentouttavalle, vaikka mies totesikin minun tuoksuvan teelle. :D

Arjen luksusta on toki moni muukin asia, mutta viime aikoina mm. nämä ovat itselleni olleet merkittäviä pieniä juttuja. Mikä sinulle on arjen luksusta?

P.s. tämä ei ollut kyseisten tuotteiden maksettu mainos vaan toteutettu puhtaasti omasta ilosta.

KESÄN KUKKIA JA RAPARPERIA

Kesä vie mennessään.

Paljon enemmän...

"mitä tehtäis?" -kysymyksiä.
likaisia varpaita.
jätskiin tahriintuneita vaatteita.
ruokahuoltoa.
pihatöitä.

Ja niin paljon mukavampaa...

lähteä ex temporee miehen työreissun siivellä pienelle retkelle Savonlinnaan.
viettää muutama päivä mummolan kukkivalla pihamaalla.
saada syliin vajaan viikon ikäinen pienokainen.
leipoa ensimmäinen raparperipiirakka.
juhlia ystävän kihlajaisia.
syödä jätskiä.
antaa auringon sulattaa talven kooma.

Niin paljon enemmän tehtävää ja elettävää, kun on kesä.

Blogi jää valitettavasti tässä tilanteessa vähän paitsioon. Yritän ottaa rennosti ja olla ressaamatta. Tehdä tätä silloin, kun siltä tuntuu ja ajatus kulkee. Kirjoittaminen kun tahtoo jäädä aina iltamyöhään. Onneksi tässä samalla voi ihmetellä yön valoisuutta ja iltaruskon värjäämiä vaaleanpunaisia pilviä.

KYLÄSSÄ: VAALEA LAPSIPERHEEN KOTI

Kesäkuu ja koululaiset ovat aloittaneet kesälomansa. Viimeiset pari viikkoa on mennyt muissa touhuissa, reissussa jne., eikä tähän väliin nyt ole tarjota kovinkaan kesäisiä kuvia. Eipä sen puoleen, ei tuo sääkään niin kovin kesäinen ole näillä korkeuksilla vielä ollut. Palataanpa siis hetkeksi vielä toukokuun alkuun.

Pääsimme vappuna ensivisiitille ystäväperheemme vastavalmistuneeseen kotiin ja en malttanut olla kuvaamatta kotia myös hiukan teille. Tästä kodista ei valoa puutu. Sen takaavat oleskelutilojen isot ikkunat ja läpi talon pääsevä luonnonvalo. Koti on kahdessa kerroksessa ja sauna sijaitsee  kokonaan erillisessä rakennuksessa. Väritys ja kalustevalinnat ovat hillityn skandinaavisia. Paljon valkoista, harmaata ja vaaleaa puuta. Sieltä täältä löytyy myös ripauksia mustaa, mikä tuo kivasti särmää muutoin niin vaaleaan kotiin. Lastenhuoneisiin ilmettä antavat hempeät tehostevärit. Muun sisustuksen osalta koti on luonnollisesti vielä äskettäisen muuton jäljiltä hieman kesken, mutta tästä on hyvä lähteä sitä rakentamaan. Hillitty pohja antaa tilaa muille valinnoille ja jo pelkästään isoista ikkunoista avautuva maisema on kuin yksi suuri taulu. Olipas mukava vaihteeksi kuvata jonkun toisen kotia. Suurkiitos, kun saimme käydä! Ehkä ensi kerralla pääsemme kunnolla vielä saunomaankin, se kun oli kuvaushetkellä vielä hiukan kesken.