KIVIÄ

Heipparallaa pitkästä aikaa! Päivät ovat olleet niin paljon touhua täynnä, että iltaisin, jos ja kun tänne ehtisi, on aivokopassa surissut aikalailla tyhjää. On ollut helpompi tarttua esimerkiksi kesken jääneeseen hyvään kirjaan tai seilata aivot nollana muiden lähettämissä kuvavirroissa. 

Miehellä alkoi tällä viikolla vihdoin odotettu kesäloma. Tarkoituksenamme oli heti loman alkajaisiksi suunnata reissun päälle ja mökkeilemään, mutta pari muuttujaa astui kuvaan. Mokoma vatsatauti ei meidän lomasuunnitelmista välittänyt, vaan iski keskelle kauneimpia kesäpäiviä. Ihmeeksemme kohteeksi joutui tällä kertaa vain yksi perheestämme, eikä tilanne mennyt ihan katastrofaaliseksi. Harmitus peruuntuneesta reissusta oli tietenkin suuri, mutta jospa tässä vielä kauniita kesäpäiviä tulevillekin viikoille riittäisi, niin pääsemme vielä mökkielostakin nauttimaan.

Sitten päästäänkin itse aiheeseen, sillä on tässä kotonaolossa jotain plussiakin. Heti ensimmäisenä lomapäivänään mies tarttui laattaleikkuriin (tai mikä liekään oikealta nimeltään) ja viimeisteli taloa ja terassia kiertävät laatoitetut alueet. Kehtaako edes sanoa, että kokonaiset kolme vuotta ehti tuo laatoitus odotella puuttuvia palasiaan. Ehkä asian loppuun saattaminen tuntuukin nyt entistä mahtavammalta. Ei muistuta raot enää tekemättömistä töistä. :D

Sitten tämä toinen kiviprojekti. Toimme viime kesänä lomatuliaisina kasan mökkijärvestä nosteltuja liuskekiviä ja nyt eräs kaunis päivä, ehkä harmitusta purkaakseni, aloin noin vain nostelemaan kiviä polun muotoon ja kas, siitä se valmistui ihan noin melkein itsestään. Pienestä se on joskus kiinni. Ehkä tähän tarvittiin muutama miehen lapion iskukin, mutta kuitenkin. Monesti se on vain se aloittamisen vaiva. Enää odotellaan, että nurmikko leviää kauniisti kivien ympärille. Kivipolku johtaa terassilta leikkimökille, jonka viimeistely onkin seuraava loppuun saatettava homma. Joku kaunis päivä sekin varmasti vielä tapahtuu, kun vain alkuun pääsee. Sepä se...