Villasukkia ja hissun kissun oloa

Niin vain loppuviikon syyslomasuunnitelmat muuttuivat, kun yksi lapsista sairastui heti reissusta palattuaan. Mikä harmitus kaikille, mutta tämä riski se on aina olemassa. Tuli siis lisää koti-iltoja; neulontaa ja hissun kissun oloa. Jotain hyvääkin siis kotona oleilussa, vaikka itse en osaa kovinkaan hyvin relata silloin, kun lapset sairastavat. Mutta sen verran kuitenkin pystyin, että sain valmiiksi neiti nuorimmaiselle villasukat talven pakkasille. Perheen puuhakkainta ei toisten sairastelut paljon hidasta ja niin on pihalla paikat talvikunnossa, halkovarasto täytettynä ja tolkuton määrä hirven lihaa pakkasessa. Hauska sana muuten tuo puuhakkain. Puuhakas puun hakkain puuhakalla puuta hakkaa...no niin, seuraavat sukat puikoille ja aivoille lisää virikettä. Lupaavat nimittäin lumihiutaleita, sen haistaa jo ilmasta.

p.s. Juuri kun painoin julkaise-nappia, alkoi lumihiutaleita leijailla ilmassa. Hei leijailkaa, hei leijailkaa...

Koti-ilta

Kun takassa on tuli, meno talossa jotenkin maagisesti rauhoittuu. Lapsetkin mielellään kerääntyvät takan lämpöön oleilemaan. Tekee mieli kaivaa esiin uusin sisustuslehti ja kutoa muutama kerros työn alla olevaa villasukkaa. Tulella (ja lämmöllä) on ihmeellinen voima.

Talja on palannut kesälomilta keinuun ja toffeen sävyiseen sisustustyynyyn iskin silmäni H&M Homella. Kivasti mätsää yhteen tuon pärekorin kanssa, vaikka en sitä ostohetkellä ajatellutkaan. Taljaa, kynttilöitä ja paria tyynyä enempää ei täällä ole syksyisempään ilmeeseen panostettu. Mutta kyllä vain nuokin jo tuovat kivaa lämpöä sisustukseen, takkatulen lisäksi.

Täällä on parhaillaan syysloma menossa. Koululaiset lähtivät muutamaksi päiväksi reissuun ja ai että onkin ollut ihmeen hiljaista. Pienimmäinen on kyllä nauttinut meidän vanhempien jakamattomasta huomiosta ja tuntuu niillä reissaajillakin olevan hauskaa. Loppuviikko ollaankin sitten näillä näkymin koko porukalla reissun päällä. Leppoista syyslomaa muillekin lomailijoille!

Karpalogranola

Kun sisustuksellisella rintamalla on hiljaista, keskitytään muihin juttuihin. Sain tässä jokunen aika sitten kommenttiboksiin toiveen julkaista mysliohjeeni, joten tässä se nyt tulee. Herkkua syysiltoihin ja ehkä jo ripaus j****tunnelmaa makujen muodossa.

KARPALOGRANOLA

1 dl rypsiöljyä (tai oliivi-/kookosöljyä)

1 dl hunajaa

10 dl kaurahiutaleita

3-4 dl pähkinöitä ja siemeniä (minulla cashew, auringonkukan- ja kurpitsansiemen)

ripaus suolaa

paahtamisen jälkeen:

1,5 dl kuivattuja karpaloita (tai omenaa/mansikkaa/kuivahedelmiä, mitä ikinä tahdotkin)

1 tl kanelia

4 dl riisimuroja

Rouhi pähkinät (ja halutessasi myös karpalot) pienemmiksi veitsellä. Lämmitä kattilassa rypsiöljyä ja hunajaa sen verran, että hunaja liukenee öljyn sekaan. Älä keitä. Sammuta liesi ja lisää joukkoon kaurahiutaleet, pähkinät ja siemenet sekä ripaus suolaa. Sekoittele hyvin ja levitä seos pellille leivinpaperin päälle. Paahda uunissa 175 asteessa noin 15 minuuttia. Kääntele ainakin kerran paahtamisen aikana, siinä puolen välin jälkeen. Jäähdytä. Lisää jäähtyneen granolan joukkoon loput aineet. Säilytä ilmatiiviissä purkissa. Jos epäilet, että granola säilyy pitkään syömättä, säilytä purkki viileähkössä ja pimeässä. 

Tää on siitä kiva ohje, että määrät ei oo niin justiinsa ja vaihtelua saa helposti pikkasen muuttamalla ainesosia. Meikäläisen vakio iltapala luonnonjogurtin kanssa nautittuna. Taatusti hyvää ja vatsakin kiittää. 

Myöhästyneet talvisukat

Ne on muitaihaniatalvisukat. Olet saattanutkin kuulla näistä viime talvena, sillä tämän sukkaidean luoja, Muita ihania-blogin Tiina sai aikaan varsinaisen joukkoneulontavimman ideallaan. Hän julkaisi blogissaan aina joka päivälle uuden kuvion, jonka mukaan sukka eteni sopivan rauhalliseen tahtiin ja mielenkiinto säilyi loppuun asti. Minäkin sain sukat silloin melkein samassa tahdissa valmiiksi, mutta kappas kun päättely ei enää sitten napannutkaan. Saivat odotella kesän yli. Nyt kun kuulin, että ohjetta uuteen muitaihaniamaiseen syyssukkaan ois taas tarjolla, päätin äkkiä päätellä nämä edelliset. Valmistuivatpahan sopivasti ensimmäisten syyspakkasten aikaan. Ja hei, nyt siis, jos siekii tahot tämänkaltaiset lämmittimet varpailles ja neulonta innostaa, niin eka pätkä ohjeesta on jo julkaistu Muita ihaniassa. Kipin kapin lanka- ja kilistinkaapille. Myös näiden talviversioiden ohje löytyy tuolta, jos et malta odotella uusia ohjeita. Saapas nähä, miten minun tällä kertaa käy. Mulla kun on jo yhet sukat puikoilla. Kumpia mie nyt sitten teen...

Pieniä suuria juhlia

Reilun viikon sisällä on ollut monta juhlaa.

2-vuotias puhalsi hienosti omat kynttilänsä kakun päältä ja lauleskeli päivän jälkeen "onneeaa vaa...".

Heti perään oli perheen vanhimman vuoro ja pääsimme tyttöjen kanssa yllättämään kohteen ylipitkäksi venyneen työpäivän jälkeen valmiina odottavalla iltapalalla. Epämääräisen näköiset kakkukokkareet yllättivät mehukkuudellaan. Ne syntyivät vähän vahingossa, kun minun oli saatava edellisistä juhlista ylijäänyt valkosuklaa-tuorejuustoseos käytettyä. Sopiva ohje löytyi Arlan sivuilta, täältä.

Viikonloppu olikin sitten itselleni yhtä juhlaa. Enkä nyt tarkoita syntymäpäiviä, vaan pitkään nukuttuja öitä, rentoa siskoseuraa, hotelliaamiaisia ja pitkiä lounaita, rauhassa kaupungilla kiertelyä ja kirppistelyä. Kyllä vaan se on juhlaa se, kun harvoin siihen on mahdollisuus.

Onneksi näitä pieniä suuria juhlia on meillä sopivasti ripoteltuna pitkin syksyä. Säilyy paremmin arjenkin tasapaino.

Arki ja sen vastapaino

Flunssat selätetty. Arki rullaa vauhdilla. Hihat on laitettu heilumaan sekä leikkimökin että olohuoneen kalusteiden kimpussa. Leikkimökissä on katto päällä ja ulkoverhous melkein valmis. Mun omat projektit valmistuu ehkä jouluksi. Ihan joka hetki ei pysty pinkoilemaan, on hyvä ottaa välillä vaikka ihan oikea vapaailta, ettei arki käy liian haastavaksi. Onneksi näitä mukavia arjen vastapainoja näyttää järjestyvän ihan itsestään. Ystävän viesti keskellä viikkoa: "Voinko tulla käymään?" tai mukava ilta vain aikuisten kesken ovat hyviä kiireen katkaisijoita. Vaikka olenkin hiukan kärsimätön tämän keskeneräisyyden keskellä, on silti hyvä muistaa, ettei esim. se viimeistelty sisustus ole tässä elämässä tärkeintä, ei ollenkaan. Kaunis koti tuo toki hyvää mieltä, mutta ei mitenkään pysty korvaamaan siellä elettyjä onnellisia hetkiä tai mukavia kohtaamisia, you know what i mean.

Miten tästä nyt tuli tällainen pohdinta. Piti tulla vain laittamaan pari hyvin rajattua kuvaa keskeneräisyyden keskeltä. Keskeneräisyydestä huolimatta, elämä on kivaa, varsinkin ilman flunssaa. Voikaa hyvin!

Kevyttä (?) flunssaa ja pieniä muutoksia

Miksi se onkaan aina niin, että flunssa, mikä lapsilla tuntuu menevän parin päivän väsymyksellä ohitse, on aikuisilla vähintään viikon mittainen ja totaaliuuvuttava? Tai ei tuolla toisella perheen aikuisellakaan näyttänyt kovin paljon tahtia hidastavan tämä pikkuflunssa, joten yleistykset sikseen. Kyse on siis pelkästään minusta, joka alkaa olla jo todella kyllästynyt tähän vetämättömään oloon. Sovitaan nyt ainakin, että tämä oli sitten tälle vuodelle viimeinen laatuaan!

Tässä kun näitä kotinurkkia katselee päivät pitkät, alkaa jos jonkinlaista muutosta pyörittelemään mielessään. Eniten tosin ärsyttää ne jo työn alla olevat, tekijäänsä odottavat projektit, jotka eivät tällä veteleksimisellä edisty sitten mihinkään. Hiukan helpotusta tuo onneksi tällaiset pienet muutokset, kuten nyt vaikka tämä keittiön nurkkaus. Samat tavarat eri paikassa, paitsi tuo Blawhi Graphicsin Splash-juliste näyttää kotiutuneen keittiöön. Sinne mielestäni sopiikin oikein loistavasti, kahvinkeittimen viereen. Hyvä muutos oli myös siirtää radio/mediasoitin keittiöön. Paljon useammin tulee nyt kuunneltua päivän polttavia (tahi lastenlauluja). Huomaatteko, miten kauniisti mun kasvit kukoistaa? Heh, tulee ehkä hommattua pari freesimpää lisää, kunhan saadaan uutta tasoa olohuoneen puolelle. Flunssa alkaa onneksi olemaan voiton puolella, niin eiköhän tässä kohta laiteta jo hihat heilumaan.