Jo on pihassamme muutakin kuin laakea nurmikenttä. Loivassa kaaressa tontin reunaa mukaillen seisovat nyt Vuokko ja venäläinen kaverinsa Moskovan päärynäomena sekä yksi punaluumu Kuokkala. Ihan ummikkona olimme puita valikoimassa ja sesonkiin nähden hiukan liian myöhäänkin, sillä tutuimmat omenapuulajikkeet olivat jo myyty loppuun. Katsotaan, miten näiden tovereiden käy. Valitsimme lajikkeet, joissa olisi tarpeeksi suurikokoiset hedelmät soseomenaksi, mutta kuitenkin sen verran makeat, että kelpaisivat myös siltään syötäviksi.
Toiseen päätyyn tonttiamme istutimme kolme mustaherukka Heddaa ja yhden perheherukan. Veimme näistäkin puljun viimeiset taimet. Alkuperäinen tarkoitus oli ottaa pelkkää mustaherukkaa, mutta niitä ei ollut kuin nuo kolme, niinpä ihan huvikseen nappasimme mukaan tuon perhepensaan, jossa on samassa puna-, viher- ja mustaherukka.
Samaan syssyyn sain myös vihdoin pari viljelylaatikkoa. Näistä haaveilin jo viime syksynä, kun ruohosipulini oli viettänyt koko kesän ruukussa. No, hyvinhän tuo siinä myös talvehti. Näköjään sitä tulostakin syntyy, kun aikansa puhuu ja kaivaa mallikuvat netistä. Armaani nikkaroi laatikot tai paremminkin kehät raakalaudasta ja käsitteli ne pariin kertaan Osmo Colorin EcoGarden öljyllä. Nyt on ruohosipulilla leveät oltavat. Vielä odottelee hän kavereita rinnalleen. Vieläköhän salaatti ehtisi tälle kesälle kasvaa?
Huomasitteko muuten, mikä on seuraava proggiksemme? Suditaan, suditaan ja toivotaan poutasäätä. Ei ainakaan enää tämän päivän kaltaisia rankkoja ukkoskuuroja, jotka huuhtelevat vastamaalatut maalit alas. Onneksi ei ollut isosta alasta kyse.
