14. syyskuuta 2015

Listoja, listoja








Tekemättömien töiden listoja, muistilistoja, ostoslistoja ja mitä näitä nyt onkaan tässä matkan varrella nähty, ennen kuin päästiin näihin kuvien listoihin. Nyt voi sanoa, että viimeisetkin listat ovat paikallaan, kahden vuoden asumisen jälkeen. Syy ei ole siinä, että muuton jälkeen olisimme lössähtäneet paikalleen, vaan yksinkertaisesta tarjonta ja mieltymykset eivät vain ole aikaisemmin kohdanneet. 

Parkettimme väri osoittautui listoja valittaessa hankalaksi. Emme löytäneet yhtäkään puuta jäljittelevää saumalistaa, joka olisi vastannut täysin parketin sävyä. Ja minullehan ei mitkään sinnepäin värit kelpaa ollenkaan. Myöskään metallisävyt eivät jotenkin natsanneet, varsinkaan laatan ja parketin välille. Ainoaksi vaihtoehdoksi osoittautui valkoiset listat ja niitähän sitten etsittiin, kunnes törmäsimme naapurustoon rakenteille olevassa talossa ohuisiin valkoiseksi maalattuihin peltilistoihin ja päätimme napata idean heiltä. Teetimme peltisepänliikkeessä kaikki saumalistat ja pari lyhyempää eritasolistaa testiin (kts. kaksi ylintä kuvaa). Totesimme kuitenkin, että keittiössä ja eteisessä, missä listaa tulisi pitemmät pätkät isommalla korkoerolla, olisi oikean kulman löytäminen todella haasteellista, eikä maalattu ja ohut pelti varmasti pitemmän päälle pysyisi siistinä.

Olimme siis edelleen hankalan edessä. Kunnes eräällä rautakauppareissulla, valmiiksi jo epätoivoisena, kävin vilkaisemassa listahyllyjä ja hoksasin joukossa valkoiset sileät eritasolistat, tosin liimattavat versiot. Ajatuksenamme oli aina ollut, että listojen tulisi olla ruuvikiinnitteiset, koska epäilimme, ettei liimaus kestäisi parketin elämistä (tai parketti liimausta). Mutta miksi ihmeessä ruuvattavia listoja on vain muutama vaihtoehto, kaikki niitä metallisävyjä ja usein vielä uritettuja? Tämän ongelman edessä taivuimme testaamaan, josko liimattavat kuitenkin kestäisivät. Ja onhan nuo nyt tyylikkäät ja ainakin tähän asti ovat pysyneet aikalailla paikallaan. Talvella se sitten nähdään, mitä parketin eläminen saa aikaan.

Eteisen ja keittiön eritasolistat ovat Hansamex Oy:n. Valkoisia listoja saa sekä kiiltävänä että mattapintaisena. Heh, meiltä löytyy molempia, koska aina ei voi arvata, mitä vaimo haluaa. ;) Mutta tällä kertaa en ollut turhantarkka, eikä ero käytännössä ole häirinnyt ollenkaan. Turha kriittisyys saa muutenkin hetkeksi väistyä. Seuraavaksi on nimittäin luvassa jotain ennennäkemätöntä, hui! Pysykää linjoilla. (Ärsyttävää vihjailua tällainen :D )

28. elokuuta 2015

Luonnon kukkakaupassa








Köyhän kukkakauppa on pellon reunalla. Monet hyödyntävät omia kukkapenkkejään tai kesäkukkaistutuksiaan ja poimivat silmänilot sieltä maljakkoon. Itselläni ei ole oikein kukkapenkkien kuokkimiseen intoa (tahi taitoa) vielä riittänyt ja ruukkuistutuskin on tyyliä heinä ja mehikasvi. Onneksi on luonto ja sen koko ilmainen kukka- ja kasvitarjonta. Kesän kukat alkavat jo lakastua, mutta syksyä kohti on vielä tarjolla ainakin erilaisia heiniä. Tänään täällä sataa vettä, taitaa jäädä viikonlopun kukat noutamatta. Laitetaan tilalle kynttilät. Mukavaa viikonloppua toverit!


26. elokuuta 2015

Keittiön miniremontti








Keittiössä tehtiin miniremontti. Allas vaihtui. Valkoinen allas oli hetken kaunis, mutta osoittautui heti alkutaipaleellaan todella vaikeasti puhtaana pidettäväksi, päinvastoin kuin komposiittialtailta luvataan. Reklamoimme tästä heti keittiötoimittajaamme ja kuvia pinttyneestä altaasta lähetettiin myös altaan valmistajalle. Kaikenlaisia puhdistuksen kikkakolmosia testattiin, mutta ongelma vain paheni. Todennäköisesti allas oli jollain tavalla viallinen, vaikkei siihen tehtaalta osattukaan sen kummemmin kommentoida, reklamaatiomme oli nimittäin ensimmäinen laatuaan. Keittiötoimittajamme oli onneksemme kuitenkin heti valmis vaihtamaan altaamme takuuseen. Altaan merkki ja väri vaihtuivat samalla. Uusi allas on Lapetekin Blanco Dalago 6. Allas on ollut käytössä nyt muutaman viikon ja ensituntuma on kiitettävä, hyvästi jynssäys! Kiitos Ilona-keittiöt.

Pelkäsin mustan altaan näyttävän möhkäleeltä muutoin niin vaaleassa keittiössämme, mutta turhaa pelkäsin. Passaa jopa niin hyvin, että näyttää siltä, kuin olisi aina musta ollutkin. Sainpahan samalla hyvän syyn ja intoa vaihtaa muutenkin keittiön somistuksia. Kaivoin kaapin perältä mm. espressokeittimen näkösälle, jotta tulisi sitäkin joskus taas testattua. En jostain syystä ole vielä saanut sillä hyvää kahvia aikaiseksi. Pitäisi varmaan testata eri kahvimerkkejä, jotta löytyisi se oma herkku. Omena-aiheiset kortit ovat kuopiolaisen Ateljee Keltaisen Talon ja söpö minikasvi (kantaa nimeä pilkkulehti tai pitsilehti) tuli yllättäin vastaan rautakaupassa. Rautakauppaan on viimeaikoina muutoinkin ollut asiaa. Niitä viimeisiä listoja, tiedättehän. ;)

Alla vielä kuva keittiöstä valkoisen altaan kera.


kuva: Lari Holappa

14. elokuuta 2015

Kello






Arki on alkanut. Koululaiset ovat aloittaneet kouluvuotensa. Aamuisin saa vahtia kelloa. Eka- ja tokaluokkalaisella ottaa jälleen aikansa oppia rutiinit. Siinä hommassa kello on tarpeen. Viisari kertoo, milloin mitäkin tehdään ja milloin on hypättävä pyörän selkään ja suunnattava koulua kohti. Taitaa silti perheen aikuisilla painaa aikaiset aamut enemmän kuin intoa puhkuvilla koululaisilla. Äkkiä se lomarytmi toivottavasti taas kääntyy arkirytmiksi.

Tämä kello on palvellut meitä jo useamman vuoden. Pitkään se nojaili tason päällä täällä uudessa kodissa (tuli muuten kaksi vuotta tässä talossa juuri täyteen :D ) odottaen lopullista paikkaansa ja freesimpää ilmettä. Päällystin kellon mattavalkoisella DC Fix-kalvolla ja pympyrät piirsin pahviin tehdyn reiän läpi permanent tussilla. Oli muuten haaste saada pallot tasaisin välein ja vielä niin, että viisaritkin osuvat oikein. Tuunaus on toteutettu jo helmikuussa. Nyt vasta sain sen tänne näytille. Ei kulje tämä bloggaaja kello kaulassa. 

Antoisaa arkea teille muillekin koululaisten vanhemmille tai töiden ja opiskeluiden aloittaneille! Arki on hyvä. Minä hippailen pienimmän kanssa kotosalla ja nautin siitä, että rauhalliset aamukahvihetket ovat täällä taas. 


3. elokuuta 2015

Mökkikeittiön aarteita





Muutama poiminta mökkikeittiöstä. Siellä on nimittäin joitakin ihania vanhoja aarteita; astioita, virkattuja tiskirättejä (?), pöytäliinoja ja pellavapyyhkeitä. Punaisella jakkaralla olen minäkin pikkutyttönä keikkunut. Näitä jakkaroita on kolme. Kuvassa näkyvä on niistä korkein. Tietenkin siitä korkeimmasta paikasta aina tapeltiin. Samaa tekevät nyt omat tyttäreni. 

Emalinen eläinmuki on myös lasten suosiossa, itsekin tykkään, mutta annan kuitenkin lasten ryystää maitonsa tästä. Piti ihan etsiä, mikä muki on kyseessä. Helposti löytyi. Muki on Arabian, nimeltään Nooan arkki, Design: Gunvor Olin-Grönqvist, vuodelta 1971. Näitä pitäisi etsiä ehdottomasti lisää. 


2. elokuuta 2015

Mökillä












Mittari lupasi viime viikonvaihteessa lämpöasteita +20 ja selkeää. Täydellinen maalaussää, totesi mieheni. Tälle kesälle täydellinen mökkisää, totesin minä. Niinpä jätin miehen maalaamaan ja suuntasin itse tyttöjen kanssa mökille kesää etsimään. Kyllä vain löytyi kesä, vaikka parina päivänä säiden herra näytti jälleen ennusteille pitkää nenää ja saimme pidellä mökin lämmössä sadesäätä. Tottahan sitä nautittiin niistä harvoista aurinkoisista hetkistä. Pakko on uida, vaikka kuin ois kylmää. Hei, hei talviturkki. Muurikkaletut, metsämansikat, onkiminen, mökkisauna, laineen laulu...mitä sitä muuta ihminen tarvitsee tunteakseen kesän? No se tötteröjäätelö...se se puuttuu vielä. ;)


24. heinäkuuta 2015

Kasvaa...






Se on salaattia! Viljelylaatikot saivat täytteekseen erilaisia nopeakasvuisia salaatteja. Rapeaa salaattia, itämaista salaattisekoitusta, rucolaa ja vesikrassia. Itämainen salaattisekoitus on tuo oikein paksu tupas. Tulikohan kylvettyä liian tiuhaan...en arvannut, että minussa piilee tällainen puutarhuri. ;) Olen onneton kastelija. Salaattien onneksi luonto on hoitanut kastelupuolen. Rucola ja vesikrassi ovat vasta aivan alulla ja näyttävät vähän kituliaammilta. Joka päivä käyn ihmettelemässä, että ovat vielä hengissä. Ei mulla muuta, onnistumisen iloa vain!