Pellosta viheriöksi, näin se tehtiin

Lähtötilanne: Meidän pihan teko alkoi oikeastaan jo aivan rakentamisen alkumetreillä, sillä mm. routaeristykset laatoitettaville alueille sekä tontin kaadot ym. muotoiltiin kutakuinkin kohilleen jo perustusvaiheessa. Talo on rakennettu vanhalle pellolle, jonka maa-aines on valmiiksi jopa niin hyvää, että osa rakentajista on kylvänyt nurmikon suoraan tälle mullalle. Meillä kyti koko rakentamisajan mielessä haave, että jospa saisimme ( lue: raaskisimme) toteuttaa nurmialueet siirtonurmikolla ja näin sitten teimmekin. Parhaimman lopputuloksen saamiseksi, yritimme myös tehdä pohjatyöt mahdollisimman hyvin. Joku ehkä muistaakin, kuinka viime kesänä myrkytimme koko pihan pariin otteeseen, että saimme kaikista ilkikurisimmat rikkakasvit karkotettua tontiltamme. Viimeisiä paholaisia nyhdimme vielä muutaman juurineen ennen tämän kesän pihaoperaatiota.

Ja näin kaikki alkoi...

1. Eräs ystävällinen mansikanviljelijä pyörähti traktorillaan jyrsimässä "pellon" kauttaaltaan n. 20 cm:n syvyydeltä kuohkeammaksi. Ensimmäinen kuorma multaa saapui pihaan.

2. Laatoitettavat sora-alueet mitattiin, merkattiin ja tasoitettiin valmiiksi. Ja toki jossain välissä laskettiin, kuinka paljon laattaa menisi, kysyttiin tarjousta ja tehtiin laattatilaus.

3. Valkeni maanantaiaamu ja työntäyteinen viikkomme alkoi. Hiekkalasti, kaivuri ja toinen multakuorma saapuivat aamuvarhaisella. Kaivurin koura tarttui ensimmäisenä hiekkakasaan ja samaan syssyyn kaivurin levitellessä asennushiekkaa laatoitettaville alueille, aloitettiin pohjien tasaus. Kaivuri jatkoi hiekan levittelyn jälkeen mullan levittelyllä ja viimeisteli samalla pihan kaadot ja muokkasi ojat. Jossain välissä saimme vielä kolmannen kuorman multaa pihaan. Illan päätteeksi istutettiin vielä yhdelle rajalle pensasaidan taimet naapureiden kanssa yhteistuumin. Tähän valitsimme nopeasti kasvavan isotuomipihlajan ja sen haaroitettuja aitataimia.

4. Ja kas näin on laatoitus tehty ja multa laatan reunaa vasten, jotta nurmi saadaan siististi puskuun laattaa vasten. Yhden laatan levyiset rivistöt tulivat kiertämään koko talon seinien ja terassin vierukset (miinus asfaltoitu etupiha) ja leveämmät (120-150 cm) laatta-alueet kulkureitelle talon molempiin päihin. Jos totta puhutaan, niin laatat asennettiin todella kiireellä ja paikat, jossa laattaa joudutaan leikkaamaan, jätettiin tässä vaiheessa tekemättä. Viimeistelytöitä siis vielä odottamassa. Laattoina käytimme Lakan 30x30 betonilaattaa.

5. Seuraavaksi käytiin jälleen nurmikon pohjien kimppuun. Tämä vaihe oli varmasti tuskallisin, sillä harattavaa, isompien kivien ja juurikeppien keräämistä riitti. Pikku-Justiinattaret eivät tätä hommaa kovin kauaa jaksaneet, mutta halusivat ehdottomasti kokeilla hommaa.

Multa tuli eräältä maatilalta, kompostoitua multaa, hevosenkikkaretta ja sen sellaista tiedättehän. Ei mitään tasalaatuista siis, niinkuin parhaimmat kekkilät sun muut, mutta todella ravinteikasta kuitenkin. Pahaksi onneksemme multa vain pääsi paikoitellen tiivistymään todella kovaksi kerrokseksi ennen harauksen aloitusta. Olikohan keskiviikkoilta, kun mies sitä haravalla hakatessa hikoili muutaman tuskan hikikarpalon kiireen painaessa niskassa, nurmikko kun oli tilattu perjantaille. Epätoivoiset ajatukset siinä jo alkoivat olla ja pohdimme jo, josko joutuisimme nurmikon toimituksen vielä siirtämään. Lopulta päädyimme kuitenkin vielä vuokraamaan puutarhajyrsimen, jotta saisimme kovimmatkin paikat möyhittyä. Ja johan se sitten onnistuikin hiukan helpommin. Harauksen yhteydessä levitettiin myös kalkki mullan sekaan. Sitten vielä jyräys ja satunnaisten painanteiden tasoitus. Yön tunneillehan se useampana iltana meni, mutta pohjat olivat ajallaan valmiit.

6. Sovitusti perjantaiaamuna varhain saapui kuorma siistejä rullia nurmikkomattoa tien varteen. Olimme pyytäneet reippaita talkoolaisia saapumaan heti aamusta paikalle, sillä päivä oli helteinen ja nurmikko olisi hyvä saada asennettua jo toimituspäivänä. Nurmikon meille toimitti Siirtonurmikkotuotanto Viitanen Oy Lounais-Suomesta Vampulasta. Nurmikkomatot olivat tasalaatuisia ja asennustyö kävi joutuin viiden käsiparin voimin. Käytännössä kaksi henkilöä kärräsi rullia tien varresta ja kolme käsiparia levitti ja asensi matot paikoilleen. Nurmimatot asennettiin "tiililadonnalla" ohjeiden mukaan piikkiharavaa apuna käyttäen kiinni toisiinsa. Reunojen tiiveys tarkistettiin käsin. Veimme nurmikon ojien pohjalle asti, joten rinnekohdissa nurmikko myös "naulattiin" puutikuilla kiinni alustaansa. Valmiin nurmialueen kastelu aloitettiin välittömästi, joten yksi työmyyrä sai välillä siirtyä kasteluhommiin. Tällä tavoin koko nurmikon (625 m²) asennukseen kului aikaa reilu 10 tuntia kahvi- ja ruokatauot mukaan lukien. Tämän jälkeen nurmikko vielä jyrättiin kevyesti päältä ja kastelua jatkettiin pitkälle iltaan. Onnistunut päivä ja siisti lopputulos! Suuri kiitos ahkerille asentajille!

Seuraavat kolme viikkoa lauloi sitten sadettimet todella ahkerasti. Reilun viikon ajan kastelimme nurmikkoa todella runsaasti ja sen jälkeen, kun juurtuminen oli jo hyvässä vauhdissa hiukan vähemmän, mutta edelleen siten, että nurmikko ei missään vaiheessa päässyt kuivumaan. Niinkuin hyvin vielä muistatte, heinäkuu ja elokuun ensimmäinenkin viikko olivat todella helteisiä. Tälle alueelle vettä saatiin taivaalta tuona kolmen viikon aikana ehkä kahdesti sen verran, että niinä päivinä ei kastelua tarvinnut miettiä. En edes uskalla ajatella, kuinka paljon vettä tuonne pihalle on kulunut. Vesilaskuhan sen sitten kuitenkin kertoo. :-/ Pääasia, että nurmikko näyttää juurtuneen kunnolla ja voi muutoinkin hyvin. Hiukan jännittää, miten loppujen lopuksi tässä onnistuimme. Ensi kesänä sen sitten varmasti näemme.

Tästä eteenpäin nurmikkoa tulee hoitaa kuten mitä tahansa muutakin nurmikkoa. Moneen otteeseen on nurmikkoa saanut jo leikatakin. Ensimmäisen kerran nurmikko leikattiin, kun se oli noin 10 cm korkeaa. Pituuden pidimme silti aika korkeana, ettei kosteus niin helposti haihtuisi. Nyt nurmikkoa on kuitenkin leikattu jo normaalisti 1-2 kertaa viikossa ja sen pituus on vähennetty pikkuhiljaa normaaliin n. 4 cm:n mittaan.

Seuraavaksi voikin pohtia istutuksia. Haaveissa olisi saada syksyn aikana ainakin omenapuut ja marjapensaat laitettua. Mikään kukkaihminen tai viherpeukalo en koskaan ole ollut, joten suuria istutusalueita ei pihallamme varmasti tulla näkemään. Jotain kuitenkin pitäisi keksiä ainakin tien puolelle näkösuojaa hiukan tuomaan ja muutoinkin pihaa elävöittämään. Katsotaan, mitä tässä keksitään. Hätä ei ole muulla kuin ruohosipulilla päästä tuolta oven pielen ruukusta oikeaan maahan.