Vanhat aarteet osa 1: Venäläinen hopealusikka ja Barokki

Tykkään siitä, että kaapista löytyy erilaisia ja vähän erityylisiäkin astioita. Voi kulloisenkin fiiliksen mukaan niitä sitten yhdistellä. En tiedä, ehkä olen vähän hassu, mutta hillonkin anniskelu muuttuu juhlahetkeksi, kun kädessä on kaunis hopealusikka. Harmi kun kuvassa ei näy lusikan suloinen pieni, kultainen pesä. Tällä kertaa oli kyllä juhlaa jo muutenkin, isänpäivä. Lusikan ostin kesäreissulta, helteisenä päivänä Porvoosta, Tuulan aitasta. Sen lisäksi, että jotkin asiat ovat kauniita, tuovat ne myös mieleen mukavia muistoja. 

Vihreä lasikaadin (kermakko) on Riihimäen Lasin tuotantoa 60-70-luvulta, Erkkitapio Siiroisen Barokki. Tämä päätyi meille äskettäin, kun vanhempani siivosivat varastoa ja löysivät sen perukoilta unohtuneen pahvilaatikon täynnä tämän kaltaisia aarteita. Ukin ja mummin peruja. Siis oikeasti joku on voinut unohtaa näiden olemassaolon vuosiksi (terveisiä vaan äitille :D ). Onneksi löytyi ja pääsevät käyttöön. Harvoin tulee kyllä oikeasti käytettyä kermakkoa siinä tarkoituksessaan, mutta niinkuin näkyy, voi näitä käyttää muuhunkin. Samaan sarjaan sain myös jalallisen sokerikon ja pari muuta aarretta, joista myöhemmin lisää.

Ylimmässä kuvassa taustalla näkyvät valkoiset nappula-kynttilänjalat voitin Valontalo-blogin arvonnasta. Ai että tuli hyvä mieli, kerrankin minä voitin jotain ja nappuloita ei tässä talossa vielä ollutkaan. Aina on tilaa parille kynttilänjalalle. Käykää ihmeessä vierailulla kauniissa blogissa ja Emilian yrityksen Sisustussuunnittelu Emilia Kareninan  tuoreilla nettisivuilla, jonka kunniaksi arvontakin järjestettiin.