1-vuotias

Vauvavuosi takana. Noin vain siirryttiin taaperoikään.

Meidän taapero

...on edelleen vähän vauva.

...tapailee sanoja, joista suosituin on -oho- ja -tato-.

...osoittelee sormellaan ja selittää omalla kielellään.

...osaa jo vaatia herkkuja toisten lautaselta.

...kärräilee melko sujuvasti taaperokärrynsä kanssa ja harjoittelee ilman tukea seisomista.

...nauttii sohvalla/sängyssä mylläämisestä ja huomiosta.

...tykkää eläimistä ja ne saavat aina osakseen ihmettelyä ja ihastelua.

...tietää, miten äitiin ja iskään saa kivasti liikettä menemällä tuhkaluukulle, lehtihyllylle tai astiakaapille.

...viihtyy useimmiten menossa mukana, paitsi jos ollaan pitkään paikallaan.

...on siis alati liikkeessä, myös unissaan vaeltaa sängyn päädystä toiseen.

...herättelee öisin liian usein.

...valloittaa sydämiä (tai ainakin vastaantulevia mummoja) suloisilla silmillään.

...on valloittava ja ihana muutenkin.

Virallisena synttärikakkuna maisteltiin mustaherukka-valkosuklaakakkua. Tätäkin tehdään varmasti toiste, vaikka en oikein noiden liivatekakkujen kanssa ole päässyt sinuiksi. Tästä tuli kuitenkin vallan maittavaa.  Päällä oleva rouhe ei sitten ole juustoa, vaikka erehdyttävästi siltä näyttääkin. Viikonlopun juhlarupeamasta aletaan olla selvitty, univajeesta ei (kts. edeltä). Mies on kuitenkin ollut niinkin virkeänä, että päätti vielä sutia talon viimeiset maalaamattomat seinät. Luvassa pian siis kuvia tuoreesta maalipinnasta, kunhan itsekin ensin hiukan ryhdistäydyn (tai nukun kunnon yöunet).