Muutoskohteena lastenhuone: uusi sänky ja vaaniva tiikeri

Nyt on tyttöjä kahdessa kerroksessa. Yläpetivuorot jaettu ja erinäiset majaleikit kehitelty. Kummasti tuli myös lattialle enemmän tilaa levitellä legoja. Tämä tilan tuntu on tarkoitus pyrkiä säilyttämään, kun muutosta viedään eteenpäin. Hiukan täytyy vielä mittanauhan kanssa suunnitella, miten kaikki aiottu saadaan järkevästi sijoiteltua, tekemättä huoneesta kuitenkaan täyteen ahdetun näköistä. Hiljaa hyvä tulkoon. Sänky on mallia madebyukki, mutta ideaa siihen on haettu tutusta unipuun kerrossängystä. Ei häpeä kaupan sängyille tämä yksilö, päin vastoin. Hirvittää vain, miten kolhuiseksi tytöt tämän vielä ajan saatossa saavat. Tällä sängyllä mennään vielä nimittäin pitkään, sillä se menee kokonsa puolesta aikuisellekin. Sängyn saa purettua myös kahdeksi erilliseksi pediksi.

Uuden sängyn innoittamana sain tartuttua myös päiväpeittohärkää sarvista. Työhuoneessa lojottaneet kankaat muuntautuivat ompelukoneen paininjalan alla päivän aherruksen jälkeen päiväpeitoksi. Kankaana päiväpeitossa on peruspuuvillaa, jota hankin metrikaupalla Kodin1:n loppuunmyynnistä. Toisella puolella on valkoinen vanua sisältävä taustatikki. Nyt kun saisi vielä sen toisenkin peiton tehtyä. Kävi nimittäin niin ikävästi, että ostaessani taustatikkiä, sitä ei liikkeessä ollut tarpeeksi kahteen päiväpeittoon. Täytynee pikaisesti käydä tarkistamassa, joko kangaskaupan varasto on saanut täydennystä. Nämä hommat kun tahtovat jäädä alkuinnostuksen jälkeen helposti lojumaan, jos ei pidä vauhtia yllä. Vai onko muilla samaa vikaa? Itse ainakin tunnustan olevani ailahtelevaa sorttia tällaisten asioiden aikaansaamisen suhteen. Ja saattaapa tuota olla monenlaista muutakin askaretta tässä talossa. Nytkin imuroi soi ja luutu laulaa.

Muutoskohteena lastenhuone: lähtötilanne

Totuus lastenhuoneesta. Tai tunnustettakoon, ettei ihan koko totuutta. Huone oli jotenkuten siivottu juuri edellisenä iltana ja itse vielä järjestelin tavaroita ojennukseen. Huonetta asustaa kaksi tyttöä; eskarilainen ja ekaluokkalainen. Toinen tykkää legoista, minikuvien piirtämisestä, lukemisesta, ötököistä ja eläimistä ja on tarkka siitä, ettei mitään pientä ja tärkeää heitetä pois. Pieniä aarteitaan hän säilyttää milloin missäkin, tärkeimpiä tyynynsä alla. Kyllä. Pieniä kiviä, päiväkirjan avainta (saakohan sitä paljastaa?), tarroja, taskulamppua ym. Eilen törmäsin purkkiin, missä kuulemma majailee pieniä mustia toukkia. Alkoi kauhea mekkala, kun aioin kurkistaa purkkiin. Arvaatte varmaan, että käskin joutuin toimittamaan purkin pihalle. Toinen asukas on luova haaveilija, joka väkertää yhtenään omia askarteluitaan, rakentaa pahvilaatikoista taloja, kirjoittaa ja kuvittaa, piirtää muutenkin paljon, keksii omia näytelmiä ja lavastuksia, lukee kirjoja ja keräilee myöskin omia aarteita laatikot täyteen. Luovuuden tuotokset luonnollisesti tulee myöskin säilyttää. Tästä päästäänkin sujuvasti huoneen ongelmakohtiin tai muutoksen tarpeisiin.

1: Säilytystilan puute/epäkäytännöllisyys: Askartelutarvikkeet, lelut, legot, vihkot, kynät, salaisuuskirjat ja kaikki asiaankuuluva on kaikkialla. Lipasto pursuaa erinäisiä askartelutarvikkeita ja pikkuleluja. Tärkeimmät ihan omat jutut on kirjoituspöydän laatikoissa, nekin täynnä. Legoja, pelejä, isompia leluja ym. on tungettu vaatekaappeihin, tyylillä jokaiseen jotakin. Epämääräistä tavaraa ajelehtii myös sänkyjen alla.

2: Pöytätilaa on kahdelle liian vähän.

3: Huonekalut on sitä sun tätä, eriparia kaikkia.

4: Matto, päiväpeitot, kunnon työvalo, roskis puuttuvat. (Verho on pesun jäliltä jäänyt laittamatta)

5: Värimaailma on kaikenkirjava.

Näihin lähdetään siis vihdoin etsimään ratkaisuja. Suunnitelmissa seuraavaa:

- Kerrossänky. Näin huoneeseen saadaan lisää tilaa tarpeellisille säilytyskalusteille. Sijoittuu ovelta katsottuna huoneen oikeaan reunaan.

- Päiväpeittoihin on odottamassa kankaat valmiina, ompelukone siis laulamaan.

- Yksi kunnollinen kaapisto/laatikosto leluille ja askartelutarvikkeille. Näin saadaan myös yleisilmettä ja värimaailmaa siistittyä, kun tavarat ovat ovien takana silloin, kun niillä ei leikitä. (Ainakin oletettavasti ovat)

- Hankintalistalla myös: pidempi työpöytä/molemmille omat pöydät sekä laatikostot, purkkeja ja laatikoita pientavaralle ja lelujen lajitteluun, matto (en ole keksinyt, millainen), työvalo ja se roskis.

- Pinnatuolin kunnostaminen ja toisen tuolin hankkiminen/uudet työtuolit molemmille.

Projektilla ei ole aikataulua, sillä suurempia hankintoja rajoittaa luonnollisesti käytettävissä oleva massi. Saatte siis varmasti vielä tovin odotella varsinaista lopputulosta. Tuskin silti maltan olla näyttämättä välivaiheita urakasta. Tällä hetkellä huoneessa nimittäin nukutaan jo onnellisesti uudessa komeassa kerrossängyssä. Kiitos näppärän ukin, joka sen tytöille valmisti. Hyvä alku siis.

Kuulisin mielelläni, millaisia säilytysratkaisuja teidän lastenhuoneista löytyy?

Munia ja pupuja

Pääsiäinen. Reissu mummilaan, missä puput munivat piiloihin ja kananmunat yrittivät naamioitua appelsiineiksi. Siinäpä meidän pääsiäisen ihmetykset. Huomasinpa kuvanneeni lähes pelkästään munia tänä pääsiäisenä (ja muutamaa pupusta). Munien lisäksi herkuteltiin toki muutenkin. Tavakseni on tullut leipasta jotain teemaan sopivaa kaakkua aina juhlapyhinä. Ei juhlaa ilman kakkua, sanon ma. Tällä kertaa jouduin Valion rahkamainoksen uhriksi ja testasin houkuttelevan näköistä päärynä-kinuskijuustokakkua. Olipa muuten maittavaa; makeaa, muttei liian, ja omaan makuuni sopivan kosteaa. Suosittelen.

Mummilareissu oli muutoinkin mukava, vaikka lomapäivät hiukan lisävauhtia päiviin antoivatkin, kun malttamattomat munien etsijät koittivat keksiä tekemistä myös meille aikuisille. Loma se oli kuitenkin. Oleilua, kevään tulon ihmettelyä, hiukan shoppailua ja jokaiselle jotain tuliaisia. Eräs tuliainen saa aikaan kauan suunnitellun muutoksen lastenhuoneessa. Muutos on jo hyvässä käynnissä. Kuulette tai näette siitä ehkä seuraavaksi.

Maaliskuu

Maaliskuu pakettiin...

- Pakkasta ja räntää, aurinkoa ja vesisadetta. Vielä mennään toppavaatteissa.

- Ystäviä ja tulppaaneja. Saimme kestitä useampiakin mukavia vieraita, ennen käymättömiäkin.

- Ompelua pienesti, sauma kerrallaan. Saumuri on loistava, mutta tekijä tumpelo, ainakin vielä.

- Helmikuussa luvattu makkaranpaistoretki onnistui vihdoin. Perinteinen hiillosmakkara on muuten paljon parempaa, kun se paistetaan nuotiolla ja nautitaan sämpylän välissä kurkkusalaatilla höystettynä hodarin tyyliin.

- Kuusamon ja Rukan valloitus. Kylpylässä sai pieninkin ensikosketuksen uinnista. Tuttuun tapaansa neiti kohtasi kokemuksen rauhallisena ja uteliaana, pienesti innostuen. Isommat siskot hakivat myös vauhtia laskettelemalla, eikä kuulemma päätä pakottanut jyrkemmissäkään rinteissä. Itse keskityin ruokahuoltohommiin ja ihailin aurinkoisen karuja maisemia vaunuja lykkien.

- Lisäksi sain vaihteeksi kokeilla yksinhuoltajan elämää vajaan viikon verran, kun mies oli työn puolesta matkoilla. Totesinpa jälleen, että kaksin aina kaunihimpi (ja helpompi).

- Yh-viikolle sattui myös yksi tyttöjen lempparipäivä. Hössötystä, askartelua, höyhenpölyä ja iloisia pisamanaamoja. Jälkimainingeissa nähdään suklaisia naamoja vielä useamman kerran.

- Pienin noita on maistellut (höyhenien lisäksi) ensilusikallisiaan perunaa, porkkanaa, bataattia ja mangoa. Ensimmäisten irvistelyjen jälkeen näyttäisi maistuvan hyvälle. Seurauksena joitakin mahan ähistelyjä ja katkonaisempia öitä. Lisääntyneelle energialle on kuitenkin selkeä tarve, sillä liikettää lattiatasolla alkaa näkyä yhä enemmän.

- "Maaliskuu maata näyttää", vaikka viime päivien räntäsade yrittikin kumota väitettä. Siltikin huhtikuu on erittäin tervetullut. Lisää auringonvaloa (toivottavasti) ja talvihorroksesta heräilyä.

- Huhtikuu on selkeä kevätkuukausi, joka tarkoittaa, että kesä on entistä lähempänä. Ostin itelleni ekat kesäpöksyt!

Vaatehuoneen yksityiskohdat

Yksityiskohdat löytävät paikkansa uudessa talossa pikkuhiljaa. Tarpeen mukaan olemme mekin lisäilleet koukkuja, hyllyjä ja muita pikku juttuja sinne tänne. Vaatehuoneeseen nämä pari yksityiskohtaa saatiin paikoilleen jo aikoja sitten, mutta vasta nyt sain inspiksen kuvata niitä tänne. Riisutummasta vaatehuoneesta löytyy kuvia täältä. Kyllä vain pienetkin jutut lisäävät ilmettä ja ennen kaikkea helpottavat arkea.

Lipasto hankittiin jo keittiötoimittajaltamme rakennusvaiheessa, mutta nuo puiset vetimet tilasin Domus Classicalta erikseen. Puuvalmiit vetimet lakkasin himmeällä kalustelakalla, jotteivät heti ottaisi likaa itseensä. Oma hommansa oli myös niiden asentaminen, niissä kun ei ollut valmiina reikiä ruuveille. Taiten sai porata, että reiät osuivat juuri oikeaan kohti, eikä vahingossa surauttaisi läpi asti. Taitavasti mies tämän haltsasi. Lipaston päällä majailevat lempikoruni. Tuo puinen saakin tällä hetkellä ilostuttaa vain tuossa, sillä vauvan kanssa touhutessa en sitä uskalla käyttää, rapsahtaisi pian hentoisuudessaan rikki.

Koukut ovat House Doctorin, eikä niidenkään polku seinälle asti ollut se kaikkein helpoin. Kaksi noista ostin Kööpenhaminan reissulta tietämättä niille vielä paikkaa ja kun paikka hahmottui, jouduin vielä metsästämään yhden lisää, kun kaksi olisi mielestäni näyttänyt tökeröltä. Onneksi on nettikaupat. Näitä myy ainakin Koulun Kahvi & Kippo. Koukkujen pääasiallinen tehtävä on roikottaa laukkujani (ja miehen huppareita ym. tiuhaan käytössä olevia vaatteita), mutta voisihan siihen vaikka ripustaa iltaisin seuraavan päivän asun valmiiksi, jos sellaista harrastaisi. Nyt kuitenkin suuntaan tuonne vaatehuoneeseen laatikoita ja kaappeja penkomaan, tiedossa nimittäin matkalaukkujen pakkaamista pientä minilomaa varten. Mieli halaisi aurinkoon ja lämpimiin, mutta suuntana on kuitenkin pohjoinen. Toivottavasti tuo ihana kevätaurinko näkyisi sielläkin.

Perjantaipiz... eikun piirakkaa

Vieraita tulossa ja pitäisi äkkiä saada jotain suolaista herkkua kahvipöytään. Laitetaanpa vaihteeksi reseptiä jakoon. Tämä piirakka on sen verran ruokaisaa, että raikkaan salaatin kanssa nautittuna se sopii erittäin hyvin toimittamaan vaikka iltaruuan virkaa. Tässä siis oma luottoreseptini nopeaan ja helppoon suolaiseen piirakkaan:

JAUHELIHAPIIRAKKA

pohja:

3,5 dl vehnäjauhoja / gluteenitonta jauhoseosta

1 dl kaurahiutaleita

1,5 tl leivinjauhetta

1 tl suolaa

150 g sulaa voita tai margariinia

1,5 dl vettä

täyte:

300-400 g jauhelihaa

1 sipuli

70 g (minipurkki) tomaattisosetta

pizzamaustetta

suolaa

pippurisekoitusta

miniluumutomaattia tai paprikaa

1 prk kermaviiliä

1 muna

juustoraastetta

1. Pilko sipuli ja ruskista se jauhelihan kanssa pannulla. Mausta tomaattisoseella, suolalla ja muilla maustella mielesi mukaan.

2. Siivuta miniluumutomaatit tai pilko paprika. Sekoita kermaviilin joukkoon muna ja ripaus suolaa.

3. Tee pohjataikina. Sekoita ensin kuivat aineet keskenään. Lisää sulatettu voi tai margariini ja lopuksi vesi. Sekoita nopeasti sekaisin, älä vaivaa.

4. Painele taikina ison piirakkavuoan (halkaisija 30 cm) pohjalle ja reunoille. Laita päälle jauhelihaseos, tomaatit/paprikat ja sen jälkeen kermaviilimunaseos. Ripottele lopuksi pinnalle juustoraastetta reilulla kädellä.

5. Paista 200 c' uunissa keskitasolla n. 30 minuuttia.

Muut vinkit:

Itse olen tehnyt piirakkaa myös täytteillä kana/persikka/paprika/feta (tai sinihomejuustomuru) tai tonnikala/purjosipuli/paprika.

Jos haluat mehevämmän täytteen, lisää kermaviiliseokseen vielä esim. 1 dl luonnonjogurttia tai kermaviiliä tai ruokakermaa tai vaikka ruohosipulituorejuustoa.

Kun käytät täytteessä kermaviiliä, voit huoletta jättää munan pois, niin saat piirakasta täysin munattoman. Juustoraaste riittää hyvin sitomaan täytteen.
Pohjan voi halutessaan tehdä myös kokonaan vehnäjauhoista tai gluteenittomista jauhoista. Kaurahiutaleiden tilalla olen joskus käyttänyt ruisjauhoja ja hyvää tuli silloinkin.

Se on muuten 13. päivä ja perjantai. Jos hirvittää ruveta leivontahommiin tänään, niin voi tätä syödä myös sunnuntaina. Maukasta viikonloppua!

Raitapökät vol. 2

Kirppu on muuttunut mössykäksi. Minne hävisi se pikkuruinen vastasyntynyt? 5 kuukautta tekee ihmeitä. Tyyppi ei sinänsä ole iso ikäisekseen, mutta omalla kasvukäppyrällään suunta on ollut tasaisen mallikas. Edelliset raitapökät ovat siis jääneet pieneksi jo tovi sitten. Kankaat näihin odottivat leikattuna saumurin saapumista. Alkukäynnistelyjen jälkeen pääsin siis heti uutukaista värkkiä kokeilemaan. Syntyi ensimmäiset, ihan yksin ja itse saumurilla huristellut housut. Ei mikään mallisuoritus, mutta ihan hyvät. Ei nimittäin ollut mikään helppo nakki näin ensitöiksi noita minikokoisia lahkeen "resoreita" ommella. Seuraavaksi suunnitelmissa jotain isompaa vaatetta, ehkä jopa ihan itselleni. Inspiraatio on valtava ja päällä on sellainen hyvän mielen hyrinä. Yksinkertaisia kaavavinkkejä perusvaatteista otetaan ilolla vastaan.