Mitä ihmettä, kuvia kuusesta ja joululahjoista. Eikös se mennyt jo, joulu? Tästä päästäänkin sujuvasti viime aikoina päässäni muhineisiin ajatuksiin tästä harrastuksesta, bloggaamisesta. Niinkuin kuvista huomata saattaa, on tämä bloggaaja auttamattomasti jäljessä näissä julkaisuissaan. Toiset kirjoittelevat jo kevään trendeistä ja kuvissa vilahtelevat tulppaanit pastellisissa sävyissä. Ei täällä vain.
Aloitetaanpa siis vaikka ensin ajatuksista trendeistä. Täällä ei nimittäin pysytä mukana trendien kärjessä, niinkuin monissa muissa blogeissa näyttäsi vahvasti olevan. Ei sen puoleen, en muutenkaan ole sitä tyyppiä, joka laittaisi kotia viimeisimpien trendien mukaan, onneksi. Jää moni hetken pinnalla pyörivä juttu ostamatta, joka myöhemmin päätyisi vain kaapin perukoille pyörimään. Tässä asiassa auttaa myös suuresti tilin saldo. En silti voi kieltää, ettenkö haluaisi esimerkiksi päivittää sohvaamme uudempaan, trendikkäämpäänkin tai ostaa sitä ihanaa
Hay:n villamattoa korvaamaan olohuoneemme aivan liian pienen (ja trendittömän) maton. Nämä ovat haaveita, jotka toivottavasti joskus vielä toteutuvat. Entä sitten aihe bloggaamisen kannalta ajateltuna, eikö blogi käy vähän tylsäksi, kun kuviin ei ilmesty kovinkaan paljon uutta? Toisinaan tätä mietin, kun selaan muiden trendien harjalla kulkevien blogeja. Onko blogini kenenkään mielestä mielenkiintoinen, kun kuvissani ei näy designklassikot, ei marmoritarjottimet, enkä ole maalaamassa seiniämme kalkkimaaleilla tai nyt niin trendikkäillä syvän usvaisilla sävyillä, vaikka niistä tykkäänkin? Huomaan kyllä seuraavani itse nykyään enemmän niitä blogeja, joissa näkyy oikea elämä, eikä niinkään se kiillotettu pinta. Ja tiedän myös, että lukijoissani on monta oikeaa tuttua, jotka tulevat tänne siitä syystä, että haluavat nähdä ja kuulla, mitä minulle kuuluu, eivätkä lue blogiani esimerkiksi inspiroituakseen itse sisustuksen saralla. Mutta entäs ne muut kävijät? Ja tarvitseeko sitä edes miettiä, kun on kyseessä harrastus, jota teen myös omaksi ilokseni? En voi kieltää, etteikö saamani kommentit tai kävijälukumäärät ilostuttaisi ja antaisi itsellenikin intoa tähän touhuun. Toisinaan tulee kuitenkin mietittyä, että täh...kiinnostikohan tämä ketään, kun yhtään kommenttia ei kuulu.
Ajankäytöstä. Kirjoitan blogia yleensä joko aamulla, kun eskarilainen ja koululainen ovat niillä teillänsä ja pikkuisin nukkuu. Siinä välissä kun pyykkikone pyörii ja aamun sänkyjen petaukset ja tiskit on hoidettu. Tai sitten myöhään illalla, kun lapset nukkuvat ja on hetki aikaa itselle. Tarpeeksi pitkiä hetkiä bloggaamiselle on tällä hetkellä kovin vähän. Joudun monesti tekemään postauksen osissa. Siksi nytkin kuvat ovat joulun ajalta. Jossain välissä ne muokkasin blogiin sopiviksi ja nyt kirjoitan tätä kuumeisesti siinä pelossa, että vaunuista kuuluu kohta käsky muihin töihin. Ja silti tunnen olevani niin myöhässä. Toisinaan tympii, kun haluaisi tehdä enemmän, kuvata enemmän ja julkaista useammin.
Ja sitten vielä aiheesta valokuvaus. Minulla on mielestäni hyvä kamera: Nikon D5100, muutama hyvä objektiivi, lisäsalama ja nyt uutena myös joululahjaksi saamani jalusta. Kalusto valokuvausta varten on siis kunnossa. Olen kuvannut pikkutytöstä lähtien. Ensimmäisen kamerani sain muistaakseni ala-asteikäisenä ja harrastus onkin säilynyt tähän päivään asti mieluisana. Ongelmana on silti edelleen taidon puute. En ole koskaan käynyt yhtään valokuvauskurssia, pitäisi kyllä. Mutta jälleen kerran tarvittaisiin aikaa, pitäisi ehtiä harjoitella ja taas harjoitella. Helpoksi tätä ei myöskään tee se, että tuppaan olemaan vähän turhan vaativa itselleni. Mielellään julkaisisin vain täydellisiä valokuvia. Nytkin harmittaa, kun osa postauksen kuvista ei niitä ole. :D Kuvankäsittelytaidot ja tietokoneen hallinta olisivatkin vielä hyvä lisä aiheisiin, mutta jääköön ne tällä erää.
Mikä tämän vuodatuksen tarkoitus sitten oli. En oikein itsekään tiedä. Piti vain kirjoittaa. Olen pahoillani, että jutusta tuli jokseenkin negatiivissävytteinen. Enkä missään tapauksessa halua loukata teitä, jotka ehkä tunnustatte olevanne niitä trendeistä tykkääviä. Jokainen saakoon olla ja blogata, miten tykkää, jos siitä saa itselleen hyvän mielen ja on aidosti kiinnostunut ja tykästynyt niihin asioihin, mitä kulloinkin tuo julki. On muuten minullakin tällä hetkellä esimerkiksi eucalyptuksen oksia maljakossa, niinkuin monilla muillaki näyttäisi olevan. ;) Enkä myöskään voi kieltää, ettenkö itsekin jossain määrin seuraisi trendejä. Onneksi pienelläkin budjetilla voi olla edes hiukan trendikäs. Mutta vain siksi, että itsekin tykkää. Ei siksi, kun se on trendikästä tai siksi, kun muillakin on. Toivottavasti en koskaan hukkaa omaa tyyliäni (onko sitä?) blogien kautta tulevaan trenditulvaan.
Näitä ajatuksia tai lähinnä kysymyksiä on viimeisen vuoden aikana pyörinyt useinkin mielessä. Miksi teen tätä? Olisiko parempi vain lopettaa koko touhu, kuin tuskailla ajan puutteen kanssa? Mitä itse saan tästä ja saako kukaan muu tästä mitään? Näitä mietin edelleen...
P.s. Ihana himmeliprintti on
Sweet living and things-blogia pitävän Jaanan käsialaa, kiitos siitä! Pöllö kuusenkoriste Ikeasta ja saman aiheen kynttiläkippo Kodin1:n loppuunmyynnistä. Harmittaa, että juuri Kuopiosta, missä muutenkin on aika vähän pientavaraa myyviä sisustusliikkeitä, päättivät tuon liikkeen lopettaa.
P.p.s. Onnittelut, jos jaksoit lukea koko tekstin. :)
