Viikonloppu kotoa poissa. Poissa velvollisuuksista vastata pyykkikorin, rikkakihvelin taikka kattiloiden kutsuhuutoihin. Poissa rutiineista ja jälkikasvun ruodussa pitelemisestä (pikkuisin oli toki mukana, mutta käyttäytyi erittäin mallikkaasti). Saimme viettää rauhallista aikaa aikuisessa seurassa, jutella muka fiksuja, urheilla hiukan ja nauttia valmiista ruuasta pitkän kaavan mukaan. Kylläpä teki muuten hyvää! Mitäpä sitä muuta ihminen tarvitsee huomatakseen, miten harmaakin talvipäivä voi olla kaunis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoita vain...ilahdun aina suuresti kommentistasi! :)