Lähtivät ajoissa. Mikä siinä on, että aina täytyy ottaa pieni kilpajuoksu joulupostin kanssa. No, mulla sattui olemaan yksi parivuotias mutka matkassa, joka kerkesi tussata ensimmäisiin versioihin omat kuvionsa. Melkein jo luovutin, että mennään sitten ostokorteilla, mutta yksi kaunis ilta sain kuitenkin innon päälle. "Mutkalle" omat paperit eteen ja sutimaan kiireellä uusia. Seuraavana päivänä mies kiikuttikin jo korttipinon painosta kotiin. Joskus homma toimii. Ei nimittäin ole itsestäänselvyys, että käsi aina tottelee sivellintä, vai oliko se toisin päin, ja vielä muuallakin ollaan vikkeliä. Osa on jo korttinsa postitontun jakamana saanut ja lopuille kiikutetaan sitten omin voimin. Miten teidän kävi? Ehdittekö ajoissa? Onneksi on ykkösluokka, jolla itsekin vielä viimeiset kortit ja lahjomukset laitan matkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoita vain...ilahdun aina suuresti kommentistasi! :)