Kotiutumista

On muutettu. Miten jännää olikaan muuttaa raksalle. Pari yötä tuntui niinkuin olisi nukkunut jossain hyvin tutussa kylässä. Pikkuhiljaa alkaa tuntua kodilta.

Muutossa ja edellisen asunnon siivoushommissa meni pari viikkoa. Onneksi ei tarvinnut yhdessä viikonlopussa kaikkea tehdä, niinkuin yleensä tuppaa olemaan. Siinä sivussa nimittäin viimeisteltiin vielä muutamia juttuja sisällä, sillä eihän sille mitään mahtanut, että melkoisen kiirus tuli, että yleensäkin päästiin muuttamaan siinä aikataulussa, minkä olimme itsellemme tehneet. Moneen kertaan lausutut "me sitten emme muuta keskeneräiseen" päätökset murenivat lahjakkaasti, mutta pääasia oli, että isoja töitä ei sisälle jäänyt tehtäväksi. Ulkona sen sijaan riittää töitä vielä pitkälle syksyyn. Ja nimenomaan toivomme pitkää syksyä.

Tässä sitä ihmetellään uutta kotia, uutta ympäristöä ja opetellaan uutta arkea eskarilaisen ja kerholaisen kanssa.  Kovasti riittää vilskettä. Jospa se elo tästä tasaantuisi ja kerkeisi joskus tuohon kiikkustuoliinkin istahtaa. Vielä ei oikein osaa. Vähintäänkin kuljen mitta kädessä ympäri taloa ja suunnittelen. Tavarat etsivät vielä paikkaansa ja osa huutelee pahvilaatikoiden pohjalla toimettomana. Illalla (ja usein päivälläkin) väsyttää mukavasti, mutta silti niin tyytyväisnä täällä.