Hurmaavat harmaat

Eilinen väriahdistus sai vielä hitusen lisäpontta, sillä heti edellisen postauksen tehtyäni ilmoitti mestari, että tänään on tiedettävä, mitä väriä seinään laitetaan. Pakkotilanne syntyi, kun tajuntaamme jysähti, että piipun taakse tuleva levyhän on maalattava ennen sen laittamista paikoilleen, kun eihän sitä tosiaan enää sitten maalata, kun piippu seisoo tiellä.

Ensin päätimme, ettemme ainakaan tässä vaiheessa laita tapettia olohuoneeseen, vaikka olenkin jo pitkään kaavaillut juuri niille seinille Tapettitehdas Pihlgren ja Ritola Oy:n Lukko-tapettia. Ehkä tylsä ratkaisu, mutta antaahan "puhtaammat" seinät sitten enemmän tilaa muun sisustuksen vaihteluille. Täysin en tapettia kuitenkaan suostu hylkäämään, vaan tapetti siirtyy meidän makuuhuoneeseen. Maalimetsästykseen tapettimalli saikin siis lähteä mukaan, sillä vilkkuuhan sitä oven verran olohuoneenkin puolelle, jos ovi sattuu olemaan auki. En minä suinkaan tarkka ole, en vain tahdo, että tapetti ja maalattu seinä kovin riitelevät keskenään. Hip hei ja rautakauppaan...

kuvat: tikkurila ja kannustalo

Tikkurila H486                   Teknos S2005-Y20R                   Tikkurila G487

Hartaan pohdinnan ja vertailujen jälkeen lähtivät nämä kolme sävyä pienissä purkeissa koemaalaukseen. Vertasimme sävyjä keskenään ja vielä takan kaakelia ja valkoista piippua vasten (jotka, ihme kyllä, ovat aika tarkalleen samansävyiset, Jes!)

Maalien hiljalleen kuivuessa alkoi sävyerot selkeästi erottua. Vasen on ruskeaan taittava, mutta olisiko sävy liian tumma tai liian punertava? Keskimmäinen on selkeästi vihreähkö. Väri sai minun silmissäni heti tyrmäyksen, mies sitä tosin vähän arpoi, mutta kallistui lopulta samaan kuin minä (*myhäilee hiljaa itsekseen*). Oikealla oleva sävy taas osoittautui heti liian vaaleaksi, ei minkään väriseksi, vaikka värimalli toista näyttääkin. Mutta mitäs nyt? Täysin varmoja emme olleet edelleenkään. Jos näistä valittaisiin, niin päätyisimme vasempaan, ruskeaan taittavaan harmaaseen.

Kotona joulutossut saivat luvan tepsutella takaisin kaapin perälle odottamaan seuraavaa joulua (tai muuttoa) ja paikalla on tällä hetkellä vaihtuva näyttely erilaisia värilastuja, mallitapetteja tai inspiskuvia. Siitä sitä on helppo aina ohikulkiessa vilkaista. Jospa ne päätökset siitä pikkuhiljaa muotoutuisivat alitajunnan työstäessä. Mutta nythän ei ollut kyseessä mikään pikkuhiljaa-päätös.

Mies kävi vielä päivänvalossa katsomassa kertaalleen koemaalaukset, eikä edelleenkään ollut täysin vakuuttunut parhaimmasta sävystä. Itse sain vielä katseltavaksi Tikkurilan Symphony-värimalliviuhkan sadat väriviivat. Kiitos jälleen miehen hyvien suhteiden, kun minulle järjestyi tällainen mahtava työkalu ihan käden käänteessä, kun oikeaan paikkaan hiukan hihkaisi. Loppujen lopuksi ja erinäisten vertailujen jälkeen otimme riskin ja valitsimme sävyksi himppasen vaaleamman, beigeen taittavan harmaan, vai liekö se harmaaseen taittava beige. Sävy napattiin kuvan tapettirivistössä oikealla olevasta tapetista. Siellä se mies kohta sutii maalia seinään ja minä jännityksellä odotan, mille arvonnan tulos näyttää.

Näissä kuvissa vilahtaa myös pari parkettimallia. Mallipala oli antamassa hiukan suuntia, vaikkei se ehkä se täydellisin parketti olekaan. Se jahti on vielä kesken. Törmäämme siihen sitten myöhemmin. Toivottavasti sen valinnan kanssa ei ihan näin kiireellä tarvitse edetä. Ehkä viisastuimme ja pyrimme tekemään seuraavat valinnat aikaisemmin...tai sitten emme.