LOKAKUUSSA

Lokakuussa olen (olemme)...

- viettäneet syyslomaa mökkeillen ja kotona oleillen.

- kestinneet vieraita kuun jokaisena viikonloppuna, mikä on ennätysmäärä pitkään aikaan, kuinka mukavaa!

- saunonut ja viettänyt iltaa naisten kesken.

- tehnyt omenasosetta, -piirakkaa, -paistosta jne.

- käynyt rotinoilla ihastelemassa suloista vastasyntynyttä.

- paistanut lettuja kahdesti.

- kaivellut varastosta talvivaatteet käyttöön ja ostanut lapsille uusia, sama rumba aina kauden vaihtuessa.

- yrittänyt löytää itsellekin sopivaa talvitakkia (jo kolmatta talvea putkeen) ja ihmetellyt, miten aina voinkin olla myöhässä asian kanssa ja todeta kokojen jo loppuneen.

- käynyt hieronnassa.

- haaveillut ja tipahtanut haavemaailmasta tukevasti maan pinnalle.

- haaveillut taas vähän lisää.

- haravoinut lehtiä ja kolannut lunta.

- vaihtanut järjestystä kolmessa huoneessa.

- nukkunut huonosti.

- nukkunut hyvin.

- antanut lasten paistaa ensimmäiset joulutortut.

- juonut glögiä.

- polttanut kynttilöitä usein, parasta tähän pimeään vuodenaikaan.

- korjannut puhkikuluneet villasukat.

- sairastanut flunssaa.

- löytänyt uuden mielenkiintoisen podcastin: Unelmaduunarit (Satu Rämö ja Hanne Valtari)

- ripustanut pyykkejä podcasteja kuunnellen. Huomannut samalla, miten epämieluisasta kotityöstä voikin tulla astetta mieluisampaa, kun se tapahtuu siinä sivussa. Tämä ei tosin onnistu aina, sillä toisinaan joutuu kuunnella tarkemmin, mitä muualla talossa tapahtuu. 

- miettinyt, mikä se oma unelmaduuni voisi olla.

- unohtanut (melkein) 13. hääpäivän, onneksi myös tuo liiton toinen osapuoli samoin. Päivää ei myöskään tästä syystä juhlittu mitenkään. Oli nimittäin jo ilta, kun kalenteria selasin. :D

Olipahan lokakuu ja olipa virkistävää tehdä tällainen yhteenveto kuusta. Ei sitä aina muistakaan, miten paljon kaikkea yhteen kuukauteen voikaan mahtua (paljon enemmänkin kuin lista antaa ymmärtää). Tervetuloa marraskuu (ja joulun odotus)!

LOMAN JÄLKEEN

Syysloma oli ja meni. Aloitimme loman parin päivän mökkireissulla. Vähän uintia ja ulkoilua ja paljon ihan vain oleilua. Loppuloma oltiinkin sitten pääasiassa kotosalla, sillä flunssaa pukkasi parille lomalaiselle niin, että oli parempi ottaa iisisti. En sitten tiedä, oliko ikkunoiden pesu varsinaisesti kovinkaan iisiä puuhaa flunssaiselle, mutta niin vain mies nenän niiston lomassa urakoi kaikki ikkunat puhtaiksi. Tuo olikin ehkä itselleni loman paras saldo, sillä sen verran kauan on hommaa kartettu, että voi sanoa, että eron kyllä näin pesun jälkeen huomaa. Lapset tosin varmasti vastaisivat keilauksen ja sen jälkeisten jättijätskiannosten olleen lomassa parasta ja mies taas hirvenmetsästyksen aloituksen. Joka tapauksessa voinee todeta, että loma oli tervetullut tähän saumaan ja kaikki saivat kokea jotain mieluista. Epämieluisat flunssat ja muut jääköön sivuseikoiksi.

Tänään ollaankin jo päästy takaisin arkeen. Aamu alkoi yhden lapsen hammaslääkärikäynnillä ja aurinkoisessa säässä ulkoilulla. Pyykkikone laulaa, varastosta on kaiveltu esiin toppavaatteita, pihan vähäiset lehdet odottaa haravaa ja autot talvirenkaita. Talvea (ja joululomaa) kohti mennään. Mukavaa syyslomaa teille, joilla se on vielä meneillään. 

SYKSYN VÄRIT JA KUULUMISIA

Heipparallaa...niin vain hurahti pari viikkoa edellisestä kerrasta. Syyskuu ohitettu. Tällä kertaa ihan vain kuulumisia.

Kuun lopulla juhlimme niin kovin tärkeitä 3-vuotissynttäreitä ja siinä sivussa hiukan perheen miestäkin. Hoitovapaat on siis minun osaltani nyt virallisesti pidetty, vaikka vielä täällä on arki jatkunutkin samaa rataa. Syyskuun suotuisat tuulet eivät olleet tarpeeksi voimakkaita vaan lähinnä riepottelivat ajatuksia tulevaisuuden suhteen suuntaan ja toiseen. Takana on tämän lisäksi pikkuisen sairasteluja ja huonosti nukuttuja öitä, joten siinäkin syytä blogihiljaisuuteen. Illan tahmaisista ajatuksista ei enää kovin kummoista tänne irtoa. 

Eiköhän tästä taas ala ajatukset kirkastumaan, kun useampi yö on mennyt paremmilla unilla ja päälle yrittänyt flunssakin jäi tällä kertaa vaisuksi. Ensi viikolla vietetäänkin jo syyslomaa ja pääsemme hetkeksi irti normaaliarjesta. Ja hei, lokakuu tuo jo pikkuisen mukanaan j-alkuisia tuulahduksia, kertovat ainakin suklaahyllyjen kaupoissa lisääntyneen. ;)

KIRPPISLÖYDÖT 2 // VANHAT LASIT

Muistan, kun varhaisteininä kuljin isäni mukana lauantaisin kipputoreilla. Tai ei kai se joka lauantaista ollut, mutta jossain vaiheessa aika usein kuitenkin. Toisinaan pitkästytti, kun Isä jäi suusta kiinni kaikenlaisten työkalu-ukkojen kanssa, mutta tein minä itsekin siinä sivussa kauppaa Hevoshulluista ja milloin mistäkin. Aina olin valmis lähtemään mukaan. Sainpa muuten ekat Leviksetkin kirpparilta! Muistan, kuinka jouduin hiukan taivuttelemaan isääni ostamaan ne minulle. Hintaa en enää muista, mutta ai että olinkin sitten niistä ylpeä (salaa tietenkin), kuluneen mustat ja lahkeensuista risaisiksi leikatut, ja aidot! Ajatella, miten pienestä niitä hyviä muistoja voikin syntyä.

Miksi tämä nyt tuli mieleeni, johtuu siitä, että tälläkin kertaa sain houkuteltua isäni mukaan kirppisreissulle. Ei ollut työkalu-ukkoja myymässä, mutta löytyi vanhoja laseja (suuri keittiötölkki on takavuosien kirppislöytö sekin). Yhdessä myyjän kanssa mietimme, että lasit taitavat olla alkujaan juusto- tai sinappipurkkeja 60-/70-luvulta. Ajattelin nämä alkujaan mökkilaseiksi, mutta otin kuitenkin ensin meille käyttöön. Laseja oli kaikkiaan viisi, maksoivat yhteensä 1 euron. Harmikseni yksi laseista särkyi jo kotimatkalla kuljetuksessa ja pariin muuhun on tulla lohkeamat. Eivät nämä yksilöt olleetkaan niin kestäviä kuin kuvittelin vanhojen lasien olevan. Mökkilaseina olisivat turhan heikkoa tekoa käsitiskaukseen, mutta meillä saavat toimia juomalaiseina siihen asti, kunnes tulevat tiensä päähän. Huomaan, että näistä on tullut lasten lempilasit. En ihmettele, onhan näissä nyt oma viehätyksensä, muotoilu ja hentoinen kuvio ovat mielestäni todella onnistuneet.

Tänään kävin vanhimman ja nuorimman tytön kanssa pikaisen kirppiskierroksen. Instaseuraajat näkivätkin jo, mitä tällä kertaa lyötyi. Mietinpä vain, muistaako omat lapseni aikuisena näistä käynneistä mitään. Ei löytynyt tytölle farkkuja, enkä ostanut kaikenkirjavaa koristepapukaijaakaan. Olisikohan sittenkin pitänyt? Onneksi toisinaan olen voinut toiveet toteuttaa ja varmasti on löytöjä vielä edessä, mikäli haluavat mukana kulkea. 

VIHERPETTYMYKSIÄ

Pahoittelen, jos tämä blogi alkaa kuulostaa yhdeltä synkistelyltä, mutta kun tein sen taas! Suututin nimittäin viherkasvimme. Ilmeisesti tällä kertaa kesälomareissumme koitui kohtalokkaaksi. Perinteinen moka - laitetaanpa reilummin vettä, että pärjäävät täällä meidän poissa ollessa. Tai en ole ihan varma, oliko joku näistä päässyt välillä myös kuivahtamaan. Ei siis ihme, että suuttuivat. En minäkään tykkäisi, jos pidettäisiin nälässä ja sitten syötettäisiin ähkyyn.

Yksi heiveröinen kasvi päätyi suoraan roskiin. Maksaruoho taas oli kummallisesti kuihtunut lehtien alta ja yksi kaunis päivä se joutui satunnaisen lentävän lelun kohteeksi ja noin vain tipautteli kaikki, siis ihan KAIKKI, vartensa pöydälle. Kokeilumielessä laitoin muutaman irronneen varren suoraan multaan, ilman juuria, jos vaikka siitä vielä juurtuisi ja lähtisi kasvamaan. Eniten harmittaa kuitenkin tuo suurin, Alokasia (suomalaiselta nimeltään Juurakkovehka), josta niin tykkään ja jonka kasvua teillekin aiemmin hehkutin. Kaksi lehteä tuli silloin lisää, nyt olen napsinut jo neljä kuihtunutta pois. Mikä tässä on niin vaikeaa? Onneksi ensimmäisen kuvan kirjojuoru näyttää vielä ihan hyvinvoivalle. Siirsin sen pienestä kipostaan nyt isompaan, jotta sillä olisi paremmat oltavat kasvaa. Mutta ihan oikeesti, miten te viherpeukalot saatte kasvit pysymään hengissä!? 

LEMPEÄMPI SYKSY

Syksyn synkeyden torjunta aloitettu! Elokuun lopussa pohdin keinoja, miten selvitä syksystä synkistelemättä ja kyllä noita on jo tarvittukin. Toivottavasti saamme vielä nauttia aurinkoisistakin syyspäivistä, vaikkakin olen saanut myös huomata, miten harmaatkin päivät muuttuvat valoisammiksi, kun illan on saanut viettää hyvien ystävien seurasta. Viime viikonloppuna otin myös irtioton arjesta ja vietin antoisat pari lomapäivää Helsingissä. Koko viikonloppu oli harmaa ja enemmän ja vähemmän sateinen, mutta hyvässä seurassa ja mieluisten asioiden äärellä ei suurempikaan sade, rikkinäinen sateenvarjo tai rakot varpaissa päässeet latistamaan tunnelmaa. Reissun päätarkoitus oli katsastaa Helsingin Design Market ja useampi tunti siellä tungoksessa vierähtikin. Tuliaiset tuolta jäivät kuitenkin aika pieniksi, sillä enpä arvannut varustautua paksummalla lompakolla ja pakettiautolla. ;) Joka tapauksessa reissu tarjoili sopivasti inspiraatiota ja uusia haaveita ja ennen kaikkea vaihtelua peruskauraan.

Viikonlopun jälkeen on taas palattu tuttuun arkeen ja piristetty päiviä kynttilöillä ja omenapaistoksella. Uutta harrastusta vielä kaipailen tälle syksylle, mutta senkin suhteen taidan olla jo hajuilla, mikä se voisi olla. Hiukan muuten huvittaa nämä tämänkertaiset kuvat. Totuushan nimittäin on, että pikkulapsen kanssa ei tällaiset stailatut asetelmat kovin kauaa pysy aloillaan. Mukavaa vaihtelua minulle kuvaukseen. Viimeinen kuva muuten liittyy vahvasti seuraavaan aiheeseen. Palataan siis pian! 

SYYSKUKAT

Katsokaapa, miten symppiksen syyskukan löysin! Minulla on tapana silloin tällöin käydä seilailemassa halpakauppaketjujen liikkeissä katsomassa, mitä niissä myydään. Toisinaan olen tehnyt hyviäkin löytöjä, kuten viime vuonna nuo mustat lyhdyt Tokmannin alehyllystä. Tällä kertaa eksyin Hong Kongin puutarhaosastolle ja ai että ilahduin, kun tarjolla oli todella monenlaista syyskukkaa perinteisten callunoiden ja krysanteemien lisäksi. Pitkän arpomisen jälkeen hellyin ottamaan tuon vähän reppanankin näköisen tupsupäisen kukan ja pari muuta sen kaveriksi. Jotain kanervalajiketta taisivat olla nuo vihreät ja hopealanka. En ole mikään "kasvitieteilijä", joten tällaiset erikoisemmat kukat eivät yleensä jää päähäni. Näissä kausikukissa on muuten se hyvä puoli, että ne täytyy saada pysymään hengissä vain tietyn aikaa, toisin kuin sisällä kasvavat viherkasvit. :D Oottakaas, kun näytän, miten mun uusimpien viherkasvien kanssa kävikään...